Kesää kohti.

 

Paitamekko.

Ulkona sataa parhaillaan räntää isoina lepereinä.  Äidilläni oli tapana sanoa, että uusi lumi on vanhan surma.  Hampurissa asuva lapsenlapsemme ihmetteli skype-puhelussa tätä tuiskua.  Säästä huolimatta ompelin jotain kesäistä, nimittäin paitamekon.  Kuvauksen ajaksi piti pukea sen alle poolopaita, että tarkenin olla mallina.  Kangaskaapissani odotti vuoroaan harmaapohjainen kangas, jonka olen ostanut Pajulahden kangaspalasta kauan sitten.  Liike on lopettanut toimintansa varmaan 15 vuotta sitten!  Se oli kyllä hyvä ja monipuolinen ompelutarvikekauppa, josta sai paitsi erikoisiakin kankaita, myös erinomaisia vinkkejä.  Sinne ajeltiin aina naisporukalla.

 

Vyöllä saa väljyyttä kasaan.

Uusimmassa Käsityölehdessä oli kaava paitamekkoon (niitä oli kaksikin).  Tein omastani lyhyemmän.  Malli oli minusta kyllä liiankin väljä.  Käyttömukavuutta lisäävät sivusaumojen taskut.

 

Ehkä tällä vielä tarkenee.

Edellisestä työstä eli sohvien somisteista jäi puolikkaita Twister-blokkeja tähteeksi. Leikkasin vähän lisää materiaalia ja ajattelin ommella niistä patalappuja.   Ennätin kuitenkin silittää niihin laukkuhuovan, mikä teki niistä jämäköitä.  Niinpä muutin suunnitelmaa ja muokkasin niistä mukimattoja tai pöytätabletteja. Materiaali riitti neljään mukimattoon.

Pelakuu-kankaisia mukimattoja.

Piristystä sohvaan.

 

Sohva uudella twistillä.

Viime talvena ystävättäreni kyseli ohjeita, koska hän halusi ommella pari sohvan suojusta; vaaleat päällyskankaat piti suojata tahroilta.  Niinpä minäkin ajattelin ommella omiin sohviini istuinosien somisteet. Meidän sohvat ovat helppohoitoista nappanahkaa, joten niihin eivät tahrat uppoa.  Etsin taas käsiini joululahjakirjan (Schätze aus der Restkiste) ja valitsin malliksi Kansas Twisterin.  Minulla oli valmiina kangassetti, jossa on pelargonia-aiheisia kankaita.  

Pikkusohvakin sai päällisen.

Siispä leikkuri ja ompelukone töihin.  Valmistin ensin 3-istuttavan sohvan somisteen.  Osat olivat melko kookkaita ja nopeita ommella.  Olisi pitänyt lukea ohje tarkemmin, sillä ompelin twister-kuusikulmiot valmiiksi ja niiden kasaamisessa oli 60:n ja 120:n asteen kulmia.  No, oma moka.  Pienemmän eli 2-istuttavan sohvan somiste oli paljon helpompi kasata, koska ymmärsin ommella puolikkaita blokkeja, koota ne nauhoiksi ja lopulta nauhat tilkkupinnaksi.

Oikealla värikäs taustakangas.

 Väliin ostin liimattavaa laukkuhuopaa, koska ajattelin sen olevan ryhdikästä.  Taustakangas oli valmiina.  Hah hah!  Se on marinoitunut ainakin 20 vuotta eli ostin joskus Finnlaysonin summasäkin, jonka muut kankaat olen ommellut.  Laatu on hyvä ja napakka, mutta sen väritystä en ollut onnistunut yhdistämään  mihinkään työhön aikaisemmin.  Kaipa se odotti näitä pikkupeittoja. -Tein tavallisen ruututikkauksen aaltotikillä.  Reunakaitaleihin sain käytetyksi kaksi vihreäsävyistä kankaanloppua.  Ajattelin antaa töilleni nimet Pelakuu1 ja Pelakuu2.

Rasia ja koreja.

 

Korurasia.

Alkutalvesta mieheni äkkäsi vanhempiensa jäämistössä rasian, jonka hän on askarrellut koulun puutyötunnilla. Kuvitelkaa: siinä lukee keskenkasvuisen käsialalla mieheni nimi ja  lll-luokka (siis oppikoulussa talvella 1966-1967)!  -Haluatko sen itsellesi?  -Totta kai!  Rasiaa piti tietysti tuunata tähän päivään.  Kuvittelin sisustukseen punaista samettia, mutta kun sellaista ei osunut kangasvarastosta silmiin, ompelin sisuksen pinkistä tikkikankaasta, jota jäi muutama vuosi sitten tähteeksi takista. Itseasiassa se onkin sopivan ryhdikäs.  Ompelin sisälle lokerikon, joten siihen muuttivat asumaan kaulakorut (vain pieni osa!).  

Rasian ulkopinta kukitettuna.

 

Koristelin myös rasian ulkopinnan eli liimasin siihen decoupage-lakalla kukkasia, jotka leikkasin lautasliinoista. 

Koreja tyynyissä.

Eräs tilkkutöiden klassikko eli kori oli minulta vielä kokeilematta.  Siispä sellaista vain kokeilemaan.  Ompelin kaksi koria, jotka sitten päätyivät tyynynpäällisiksi.  Välivanun kasasin ihan pienistä suikaleista, mutta nekin löysivät paikkansa.  Persikanvärinen taustakangas löytyi myös kotoa. Upotin taustalle vetoketjun, jotta päällisen saa helposti vaihdetuksi.

Tyynyjä resurssikankaista.

 

Leivoin pääsiäiseksi vatruskoita, kun äkkäsin reseptin K-ruokalehdessä. Maistuivat ruskistetun munavoin kera.

Vatruskoita.