Kohti keskikesän juhlaa.

 

Etualalla Idee:n kankaat, takana batiikkeja.

Palattuamme kotiin Hampurista puutarhassa riitti puuhaa: perunapenkkien vakoilu, kasvimaiden kitkeminen, ruohonleikkuu.  Mutta eipä matka olisi mikään, jos en olisi eksynyt kangaskauppaan.  Europa-passagessa sijaitseva askartelukauppa Idee on ollut minun suosikkini aina, varsinkin silloin, kun tein koruja.  Sieltä kyllä löytyy kaikkea mahdollista tarviketta jos minkälaiseen askarteluun.  Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi tilkkutyökangasta, 50 cm:n paloja sekä pari kukkaron kehystä.  Tietysti Karstadin kangasosasto täytyi kurkata.  Poistopalalaarista ostin vaalean, punasävyisen puuvillakankaan, jota jo tänään mallailin taustakankaaksi.  Huomasin myös edullisia batiikkikankaita, joita ostin useampaa väriä.  Kaikki odottavat valmiiksi kutistettuina.  Kaupasta poistuessamme mieheni kysäisi, eikö täällä leikataakaan kankaita lankasuoraan.  Hyvä huomio ja oppi on mennyt perille!

 

Siirapin valmistus alkanut.

Keväällä kuulin, että kuusenkerkkäsiirappia voi tehdä myös keittämättä.  Niinpä etsin ohjeen netistä.  Sen mukaan laitoin kuivat kuusenkerkät lasipurkkiin ja kaadoin päälle fariinisokeria.  Sitten nostin purkin aurinkoon.  Reaktio alkoi tapahtua hitaasti (liekö fotosynteesi!) ja pelkäsin, miten purkki jaksaa Saksan matkamme ajan.  Reaktio oli edennyt ja nyt tällä viikolla siivilöin kuusenkerkät erilleen.  Valmista siirappia sain kuusi pientä purkkia.

 

Reaktio etenee...

... loppuvaihe.

Valmista kuusenkerkkäsiirappia.

Viime viikolla nousin "uraputkessa" ylös päin, kun tyttäreni sai miehensä kanssa pikkutyttären.  En siis ole enää yksikertainen mummo.  Minulta tilattiin pienokaiselle unipussi ja sellaisen sitten ompelin.  Toivottavasti pääsemme pian näkemään pikkuprinsessan. 

Nukke halusi sovittaa unipussia.

Aurinkoista keskikesän juhlaa!

Joululahjoja.

Kuusenkerkkäsiirappia.

Koko syksyn ajan työn alla ovat olleet joululahjat. Jo alkukesällä keittelin ensimmäiset lahjat eli valmistin kuusenkerkkäsiirappia. Se on tehokas yskänlääke. Näitä pikkupurkkeja oli kiva antaa läheisille reseptin kera.
    

Pehmoconverseja.

Varsinaisiin käsitöihin käytin tänä vuonna materiaaleja, jotka olivat kaapin täyttönä. Kansalaisopiston opettajalta sain kivan ohjeen pehmeisiin "converseihin", joita värkkäilin kolme paria, yhdet pojalleni ja muut vävykandeille. Conversit on valmistettu osin neuloen, osin virkaten.
  

Alkusyksystä meillä oli 26 tunnin mittainen sähkökatko. Valoisa aika piti käyttää hyväksi: siispä lajittelin neulelangat. Rupesin neulomaan Passapilla n. 50 cm leveää kaitaletta, pituutta n. 190 cm. Ompelin kolme kaitaletta yhteen, jolloin niistä syntyi torkkupeitto. Ensimmäisen peiton neuloin puolipatenttia, jotta reunat eivät rullautuisi. Kerroksia tarvittiin 900. Seuraavat peitot neuloin lähes sileää eli siellä täällä on välissä nurjasilmukkaraita ja reunoissa hieman resoria. Sileissä peitoissa kerroksia on 600. Viimeistelin työt virkkaamalla reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Peittoja valmistui 4 kappaletta, mutta lankavarastot eivät vieläkään ole loppu...Tyttöjen peitot koristelin virkatuilla kukkasilla. Kaikkea sähkökatkos voi saada aikaan.
  

Torkkupeitto miehelleni...

...tyttärelleni...

...toiselle tyttärelleni...

...ja pojalle.

Tyttöjen peitot koristekukkineen.

Lahjaksi menivät myös ompelemani 4-vetskarin pussukat ja vanulappujen säilytyspussit.
   

Pussukoita.

Vanulappujen "koteja".

Suvun pikkuneidit saavat paketeistaan korit, jotka ompelin valokuvan perusteella. Yhdelle pikkuihmiselle ompelin myssyn.
   

Pikkuneitien koreja.

Puuvillamyssy.

Muutamia tunteja olen viettänyt keittiössä joululeivonnaisten kimpussa. Vain yhden päivän tuotokset olen kuvannut.
   

Suolaista ja makeaa.

Julkaisen tämän postauksen vasta jouluaattona, että lahjansaajat eivät näe lahjojaan etukäteen. Kaikki serkkuni saavat jouluksi tekemäni sukukirjan, toivottavasti ei löydy pahoja virheitä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa.  Kiitokset kommenteista.