Reissu Raumalle.

Viime viikonlopun vietimme Raumalla nuoremman tyttären ja hänen sulhonsa luona. Varmaan hyvä aika matkustaa, koska nyt Korona-virus on leviämässä kovaa vauhtia. Olimme liikkeellä omalla autolla, koska Suomen poikkiliikenne on hankalaa. Menomatkalla poikkesimme paitsi vanhimman siskoni luona Kangasalla, myös Säkylässä Kaino-neuleen myymälässä. Voi, miten paljon siellä oli kauniita merinovilla- ja puuvillaneuleita valmiina sekä neulospaloja. Kaikki neulonta tapahtuu paikan päällä. Valitsin itselleni vihreää merinovillaa neuletakkiin, peurakuvioista puuvillaa tunikaan ja violettia puuvillaa kesäpuseroon. Mieheni halusi tummansinistä merinovillaa neulepaitaan. Pieniä pipopaloja läksi myös matkaan (joulupukki saa taas innokkaan avustajan). Kaupantekijäisiksi sain mittanauhan.

Raumalla kävimme tutustumassa museoon, joka on ollut laivanvarustajaperheen koti purjelaivojen aikakaudella. Erityisesti minua kiehtoivat kauniit kaakeliuunit, jotka olivat erilaiset joka huoneessa. Museoon kuului myös pieni katsaus pitsinnypläyksen historiaan sekä näyttely.

Sunnuntain ulkoilusession kohde oli Sammallahdenmäen pronssikautinen hauta-alue. Paikka sijaitsee 20 kilometriä Raumalta etelään. Meri on ulottunut siihen aikaan (1500-500 e.Kr.) sinne asti ja hautoja ei ole voinut kaivaa kallioon. Niinpä ruumiit on tuhkattu ja päälle on kasattu valtavasti kiviä. Vaikuttava, historiallinen nähtävyys. Palasimme hautapaikalta alempaa reittiä autolle ja mikäs mötkötti polulla: ihan elävä kyykäärme. En ole koko elämäni aikana nähnyt käärmettä luonnossa. Käärme oli aika kohmeessa ja saimme mennä sen ohi kaikessa rauhassa.

Raumalla on kiva kangaskauppa nimeltään Jätti-Rätti. Vaikka mikään kangas ei ollut haussa, ostin sieltä muutaman eläinaiheisen tilkkutyöpuuvillan ja pari vuorikangaspalaa. Kotimatkalla poikkesimme vielä EK:ssa, mistä ostin kaksi puuvillakangasta. Nappi ja nauha -liikkeestä hain kaksi tikkauslankaa.

Kylläpä minulla on nyt paljon uutta materiaalia ompeluun. Ompelukoneet olivat huollossa matkan ajan. Syyskuun peittokin on jo valmis, mutta se on jo kokonaan toinen tarina. Huh, tätä uutta bloggeria: kuvat tulivat, miten sattuivat enkä osannut laittaa niihin tekstejä. Pöh! Harmittaa.

Sieniä ja omenoita.

 

Herkullisia omenoita.

Meidän omenapuut tuottivat runsaan ja hyvälaatuisen sadon, vaikka muutamissa uudehkoissa puissa ei ollut yhtään omenaa.  Omenoista on riittänyt mehuksi, soseeksi ja ystäville annettaviksi.  Huomenna aion viipaloida omenoita kuivuriin.

Omppumaisema.

 

Metsässä tein myös yllättävän löydön: maa oli keltaisenaan kantarelleja.  Yleensä kohdalleni on osunut vain muutamia, korkeintaan kymmenen kantarellia.  Olin sadepäivänä vain kävelemässä metsässä ja taskussa oli kaksi hedelmäpussia.  Eiväthän sienet niihin mahtuneet, mutta palasin seuraavana päivänä metsään korin kanssa.  Nytpä olemme herkutelleet sieniruokia monessa muodossa.  Olen toki kerännyt rouskuja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpiä ihan läjäpäin ja säilönyt niitä monella tavalla.

    

                                    Metsän herkkuja.

  Meidän uusi sauna kaipasi verhoa ikkunaan, jollaisen sitten ompelin luonnonvalkoisesta puuvillasta.  Keskelle aplikoin elämänpuun, jonka kasasin pienistä, tilkkutöistä jääneistä kolmioista.

                                                                Elämänpuu-verho.

Viime äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin kangaskauppaan, jonka nimi om Kimmi.  Vihdoin käytin sen ja paketti saapui perjantaina.  Yksikään kankaista ei ole tilkkuiluun, vaan itselleni vaatteisiin.  Kaunein kangas on mielestäni tuo harmaapohjainen gollegeneulos.  Kuvassa oikealla on digitrikoota puseroon, scubaa hameeseen ja marjapuuron punaista merinovillaa myssyyn/pantaan. Ne pääsevät käsittelyyn, kunhan säilöntäkausi helpottaa.

                                                                    Uusia kankaita.

Hyvää syyskuuta.