Kesävaatteita.

 

Karusellimekko.

Toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri, sillä voitin arvalla lahjakortin kangaskauppaan.  Päätin tuhlata sen ihan itseeni.  Uusimmassa Suuri Käsityölehdessä oli sopivasti Jujunan malli ja kaava mekolle nimeltään Karuselli.  Siispä ostin mekkokankaan, jonka leikkasin ko. kaavalla.  Mekon helma on lievästi A-linjainen.  Ompelin mekkoon aluksi nyörikujan, mutta olin kai mitannut huolimattomasti sen paikan, koska se ei osunut omalle uumalleni.  Niinpä lisäsin mekkoon vyölenkit.  Helpompaa mekon mallia on kyllä turha etsiä.

 

Lehden malli.

Toinen kangas arparahoilla ostettuna oli valkoinen puuvillabatisti.  Huomasin näet valokuvista, että minulla oli jakun alla sama pusero pikkuserkkuni 50-, 60- ja 70-vuotisjuhlissa.  Oli jo aika uudistaa kuosia.  Piirsin kaavan taas Suuri Käsityölehdestä, mutta lyhensin mallia, koska en halunnut "taiteilijan takkia".  Malli on ihan peruspaitapusero kaulurikauluksineen.  Nappeja on onneksi omassa jemmassa.

 

Batistipaitapusero.

Huomasin kotimaisessa FQ-lehdessä salaisuus-työn.  Itseasiassa menossa oli jo 2.osa.  Otin esille edellisen lehden, valitsin kankaat (vihreänsävyisiä tällä kertaa) ja ompelin 1.osan lentävät hanhet.  Heti perään ompelin myös seuraavan osan neliöt.  Nyt vain odotellaan 3.osaa.

Lentävät hanhet.

Neliöt.

 Ostin vuosi sitten vanua, jota voi käyttää kylmälaukkuihin (Ullaka myy tuotetta).  Ompelin kylmälaukun päällisen Pentikin vahakangaspalasta.  Onneksi vuoria ei tarvinnut muovittaa, vaan vanulevyn alumiinipinta jäi sisäpinnaksi.

Ulkopinta on vahakangasta.

Sisäpinta on alumiinia.

Puutarhassa kasvaa kaikki hyvää vauhtia, koska sää on lämmintä ja olemme saaneet myös sadetta.  Kesäkurpitsat työntävät pötköjä ja peruna on kukalla, samoin herne.  Salaattia olemme syöneet jo monta viikkoa, samoin mausteyrttejä.  Ampiaiset olivat rakentaneet pesää kasvihuoneeseen ja nyt "taistelemme" siitä, kuka on huoneen valtias.  Mies poisti pesän, mutta ampparit parveilevat vielä oviaukossa.  

Amppelitomaatteja.

Peruna kukkii: kohta saadaan uusia perunoita.

Inkaliljat jaksavat kukoistaa.

Rompemarkkinoilla.

 

Mielenkiintoinen kauppa Pyhäjoella.

Oletteko käyneet  Pyhäjoella  Perkiömäki-nimisessä kaupassa?  Kylläpä olikin mielenkiintoinen kauppa.  Aikaisempi omistaja möi pelkästään vanhojen aikojen vaatteita, mutta nykyinen omistaja on ottanut valikoimiinsa myös tämän päivän tuotteita.  Kaksikerroksinen kaupparakennus kätkee sisälleen monen aikakauden aarteita.  Lisäksi hän on ostanut firmojen lopetuseriä, mm. kaikenlaisia nappeja, solkia jne sekä kankaita, jotka myydään pakoittain.  Ja hurlum-hei: kun halvalla saa, niin pitää ostaa eli ostin pakan vuorikangasta, viininpunaista, maksoi 20€ (yli 100metriä!).  Lisäksi ostin hyvin edullisesti turkishakasia, nappeja ja nahkakolmioita.

 

Ostokseni.

Kangaspakka matkalla kotiin.

 

Ylivieskasta mukaan läksi muutamat sukkalangat: Alpaca Silk ja Alpaca -lankoja, joista suunnittelin unisukkia itselleni.  Vilukissa tarvitsee sukat yölläkin.

 

Alpakkalankoja ja Primavera-kangas.

Kävimme useammalla kirpputorilla, joista löytyi mm. miesten suoria housuja, Marimekon Primavera-kangaspala ja kaunis kirjottu liina.

Kirjottu liina.

 Raahessa pistäydyimme Tietokonemuseossa ja myös uudessa automuseossa.

Reo-merkkinen auto.

Tällainen Osborne-kone oli meilläkin (kannettava eli raahattava). Ja onhan se tallessa vieläkin.

Matkamme pääkohde oli Oulainen, missä olivat Suomen suurimmat rompemarkkinat.  Suuri pelto oli varattu matkailuautoille (ilmainen).  Tapahtuma-alue oli vieressä.  Markkinatori oli valtavan suuri.  Ostin sieltä neppareita, munavoilusikan ja puuvillaisen liinan tilkkutöiden taustakankaaksi.  Alue jatkui loputtomiin: työnäytöksiä, historiaa, vanhoja traktoreita (lähes 200), vanhoja autoja, mopoja, höyrykoneita jne.  Tapahtuman järjestäjänä toimii veteraanimoottorikerho Wanha Woima.  Lauantaina aurinkoinen sää suosi tapahtumaa ja kävijöitä oli tuhatmäärin. Katsottavaa kyllä riitti.

Yksi näyttelyhalli oli koristeltu paikallisten ihmisten essuilla.

Tämäkin "virkattu" traktori oli näyttelyssä.

Traktorit ajonäytöksessä.

Rompetorin ostoksia: liina (tilkkutöihin), neppareita ja munavoilusikka.

Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Orvokkimekko.

 

Orvokkimekko.

Vuosi sitten vierailin Espoossa Ommel-tapahtumassa.  Sieltä ostamani orvokkikuvioinen kangas on odottanut vuoroaan.  Hampurin reissulla ostin sitten kaavalehden, missä minua viehätti 50-luvun tyylinen mekko.  Erityisesti tykästyin yläosan leikkaukseen, missä poimutukset on tehty kaarrokkeeseen.  Onnekseni ostamani kangaspala oli riittävän suuri, ettei tarvinnut miettiä kaavojen asettelua pikkutarkasti.  Mekko on helppo pukea, koska napitus jatkuu koko etukappaleen pituudelta.  

Mekossa on väljyyttä helmassa.

Edessä ja takana helma kellottuu mukavasti vastalaskosten myötä. Ompelin sivusaumoihin myös taskut.  

Osa riemuylioppilaista.

Mekko oli jo käytössä, sillä puin sen päälleni viettäessäni Riemuylioppilasjuhlia.  Itse asiassa olin järjestämässä noita juhlia kuuden muun saman kevään abin kanssa.  Suurin työvaihe oli jäljittää tyttöjä 50 vuoden takaa, koska monella sukunimi oli vaihtunut.  Uskallan laittaa tähän ryhmäkuvan, joka oli jo lehdessä (osa juhlijoista saapui myöhemmin).

Ompelutarvikepussukka.

Lauantain juhlista siirryin suoraan toisiin juhliin: sisaren tyttären poika pääsi ylioppilaaksi hyvin arvosanoin, jolloin opiskelupaikka Otaniemessä on jo hankittu.  Niinpä valmistin osan yo-lahjaa tulevalle teekkarille, koska omat lapsetkin ompelivat muutaman kuukauden kuluttua merkkejä haalariinsa.  Lahja sisälsi rasian ompelutarvikkeineen: sakset, ompelulankaa, kuminauhaa, villalankaa, neulatyynyn jne.  Selitin tulevalle teekkarille, miksi ompeluvälineet ovat tarpeen.

Pussukan sisältöä.

 

Vappukujeita.

 

Luja ote mummon sormesta.

 Huhtikuun lopussa matkustimme Hampuriin tutustuaksemme nuorimpaan lapsenlapseemme.  Lentomatkamme aikana tyttäremme oli lähettänyt viestin, että päärautatieasemalle ei pääse junalla, koska siellä oli tapahtunut liikenneonnettomuus. Onneksi tytär ohjeisti meidät tiettyyn bussiin, jolla pääsimme tunnin köröttelyn jälkeen perille.  Hampurin liikenne oli sekaisin koko viikonlopun ajan, koska päärautatieasemalla voi tavallisesti vaihtaa niin moneen U- tai S-bahniin.

Hampurin päärautatieasema on viehättävä.

Olipa mukava nähdä tyttären perhe, erityisesti kuukauden vanha pikkumies, joka katsoa napitti mummoa sinisin silmin, sekä isoveli, jolle yritimme jakaa huomiota mm. pelaamalla jalkapalloa.  Entäpä sitten luonto: kesä oli saapunut vehreänä Hampuriin.  Pysähdyin välistä ihmettelemään kirsikkapuiden ja rodojen kukintojen kauneutta, varsinkin Planten und Blumen -puistossa.  Puut olivat täydessä lehdessä. 

Japanin kirsikka.

Rautatieaseman edessä huomasimme grillikioskin, joka on samanlainen kuin saksalaispoliisisarjassa Syyttäjä.  Pyöreämuotoisesta asuntovaunusta syyttäjä Reuter käy usein ostamassa kahvinsa.  

"Syyttäjän" grillikioski.

Kun palasimme Suomeen, viiivyimme pari päivää myös Helsingissä.  Kävimme Ateneumissa katsomassa Eero Järnefeldin maalaamaa taidetta.  Aineistoa oli runsaasti ja pidimme näkemästämme.

Eero Järnefeld.

Eero Järnefeld.

Vappuaattona suuntasimme ensin Kansalaistorille, missä oli valtava määrä ihmisiä.  Emme malttaneet odottaa Vara-Mantan lakitusta, vaan siirryimme ratikalla Vallilaan, missä tiesimme olevaan puistotanssit.  Löysimme hyvin paikalle.  Lavalla soitteli alueen asukkaista koostuva bändi (Vallila-tango), ja soittivat hyvin tanssimusiikkia.  Paikalla oli runsaasti väkeä.  Tanssiparketti oli maan pinta, mutta eipä se haitannut.  Jaksoimme tanssia pari tuntia mukavissa tunnelmissa.

Kansalaistorin tunnelmia.

 

Vallila-tango.

Vappuaamuna suunnistimme Ullanlinnan mäelle, sillä halusimme nähdä livenä paikallisen Vapun päivän.  Sinnekin näytti kulkevan jatkuva ihmisten massa.  Hyvä, aurinkoinen sää varmaan auttoi asiaa.  Istuimme kallioilla merta katsellen ja kuunnellen Retuperän WPK:n soittamaa musiikkia.  Tanssimmekin muutaman kappaleen, vaikka musiikki oli tunnetusti välillä epävireistä.

Retuperän WPK.

Lasipalatsin aukiolla näimme useita vihreitä patsaita (lasikuitua).  Ne olivat ilmeikkäitä ja osa jotain isompaa kokoelmaa (Sammaljätit, Kim Simonsson)

Valontuoja-patsas.

Kotiin palattuamme sää muuttui kylmäksi ja välillä satoi räntää, mutta olipa mukava katsella kesäisiä matkakuvia.

Hampurin kukkaloistoa.

Kotikatu.

 

Kotikatu-peitto.

Minulla ja miehelläni oli onni saada kolmas lapsenlapsi pääsiäislauantaina.  Pikkuprinssi syntyi Hampurissa isoveljen ja vanhempiensa iloksi.  Nyt kun olemme jo päässeet tutustumaan pikkuiseen, voin esitellä hänelle ompelemani köllöttelypeiton/alusen, jonka ompelin jo helmikuussa.  Idean peittoon poimin Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1.  Tekijä oli ommellut mökit resurssikaitaleista, mutta minä leikkasin erivärisiä kangasneliöitä, joihin aplikoin oven ja ikkunoita. Sisältä kurkkivat kunkin talon asukkaat: pöllöt, kissat, ketut ja yhdessä kodissa asustelen minäkin sovitusnuken kanssa. 

Pöllöperheen koti.

Talon harjakatto mudostuu punaisista kolmioista.  Annoin peitolle nimeksi Kotikatu.  Taustakangas on samaa kettukangasta kuin peiton reunakaitale.

Zinnia.

Kukka-ompelukonetyynyjä.

 Zinnia, vai kirjoitetaanko se suomenkielessä tsinnia, tarkoittaa oppineiden kukkaa.  Saksalaisessa blogissa näin tuollaisen tilkkutyömallin.  Ei minulla ollut mitään mittoja, mutta päätin kokeilla kukkasen ompelemista.  Eikä se ollut vaikeaa, ja samalla pystyin käyttämään resurssikankaita.  

 

Pari tyynyä kaipasi uutta päällistä.  Asettelin kukan viereen paneelikankaita, joissa oli vanha ompelukone.  Lapsena kuvittelin, että kaikki ompelukoneet ovat Singer-merkkisiä, kunnes jossakin näin koneen kyljessä tekstin Husqvarna.  No, maailman kuva on siitä laajentunut, vaikka ensimmäinen oma ompelukoneeni olikin Singer. 

Taustakankaana käytin tyynyliinaa, joka oli mitoitukseltaan turhan pieni.  Tikkasin kolme kangaskerrosta suunnilleen kuvion reunoja pitkin.  Totesin, että Singerin kylki pullistui mukavasti pyöreäksi tikkauksen ansiosta.   Tyynynpäällisissä on vetoketju lyhyellä sivulla, jolloin niiden irrottaminen pesuun käy nopeasti.

Ompelukonepaneeli pullistuu tikkausten ansiosta.