sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Tilkku- ja taidenäyttelyissä.

Villitikin näyttelyssä.

Syyskuussa huomasin, että Siilinjärven kirjastossa on tilkkutyönäyttely, jonka järjestäjänä toimii paikallinen tilkkukilta Villitikki.  Niinpä järjestimme päiväkäynnin Kuopiossa, jolloin poikkesimme katsomassa Villitikin näyttelyn.  Kirjastossa on oikein oma tila näyttelyjä varten.  Villitikin jäsenet olivatkin saaneet aikaan paljon katsottavaa ja ihailtavaa.  Mielestäni kaikki työt olivat käsin tikattuja.  Peitot ja muut suuret työt kiersivät pitkin seiniä, tyynyjä oli ripustettu naruille.  Jäsenet olivat myös ommelleet pienimuotoiset omat kuvat. Taitavia tekijöitä kaikki.

 

Mielenkiintoista asettelua.

Koska meillä on vielä voimassaolevat museokortit, piipahdimme Kuopiossa myös VB-valokuvakeskuksessa, missä ihastelimme Maria Laxin taitavia valokuvateoksia.  Hän on pyytänyt ihmisiä kertomaan tapahtumista, mitkä ovat heille tärkeitä ja luonut kuvia niiden pohjalta.  Raikkaita näkemyksiä tälläkin tavalla.

 

Maria Laxin valokuva.

Maria Laxin herkkää kuvaa.

Teimme samalla matkalla vielä katsauksen Lapinlahdella Taidemuseo Emilissä, missä - muiden taideteosten ohella - oli esillä Halosten taiteilijasuvun teoksia.  Emilin alakerrassa pysähdyimme katsomaan filmiä, jossa kerrottiin vaiheittain pronssipatsaiden valaminen. Arttu Halonen opiskeli alaa ulkomailla ja oli ensimmäinen suomalainen, joka toi nämä salaisuudet Suomeen.  Arttu Halosen pajassa on valettu mm. Kolmen sepän patsas  ja Minna Cantin patsas (Kuopiossa).  Yritin taas kerrata sukulaisuussuhteita näistä lahjakkaista taiteentekijöistä: Emil ja Arttu olivat veljeksiä.

Nuorimmaisen eli Kalle Halosen maalaus.

Arttu Halosen Olli.

Kesällä ompelin tyttäreni mekkokankaan jämistä pienen mekon, jonka vein hänen tyttärelleen 2-vuotislahjaksi.  Malli on sama, jolla ompelin omille tyttärilleni mekot 90-luvulla.  Toinen noista alkuperäisistä mekoista on vielä tallella.

Tämän kesän mekko...

Uusi ja vanha mekko.

Maaritin salaisuustyöstä ilmestyi nyt kolmas osa.  Ompelin sen välittömästi ja totesin, että tällaista tähtikuviota en ole vielä ommellutkaan.  Nyt vielä odotellaan viimeistä osaa.

Osa salaisuustyötä.



2 kommenttia:

  1. Hieno retkipäivä ja paljon nähtävää! Mekko on nostalginen, minäkin olen ommellut tyttärelleni tuollaisen, ehkä -91 tai 92. Se oli keltaista kukkakangasta ja se on laitettu jo aikoja sitten kiertoon. Missähän oli ohje tuohon, Suuri Käsityölehti?

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen kierros! Soma mekko ja salaisuustyön kuvio on kaunis. Nämä tähdet minuakin kiinnosti kun tein 365-työtäni.

    VastaaPoista