Oulun kädentaitomessuilla.

 

Näkymä Ouluhallin yläkerrasta.

Mielestäni yhdet kädentaitomessut vuodessa pitää kokea, jotta pysyy ajan hermolla mm. uusien suuntausten suhteen.  Viikonloppuna kävimme tutustumassa tarjontaan Ouluhallissa.  Menomatkalla poikkesimme kahvilla Kempeleessä Zeppeliinissä, joka on muistaakseni ensimmäinen näkemäni ostoskeskus.  Lisäksi vierailimme myös Automuseossa; ne kuuluvat aina matkaohjelmaamme.  Oli taas mukava nähdä eri aikakausien kulkuneuvoja, mm. vanha linja-auto 1900-luvun alusta.  Minua kiehtoivat myös kauniit Vespat, koska niistä saattoi pikkumökin tyttärenä vain lukea kiinnostavia juttuja.  Olisipa ollut kiinnostavaa huristella noilla "ampiaisilla" kylän raittia pitkin.

 

Vanha linja-auto.

Museon vanhin ajoneuvo.

Rivi kauniita Vespoja.

Parkkeerasimme Marin Ouluhallin parkkipaikalle, mutta se oli kyllä vikatikki: mentyämme nukkumaan alkoi paikallisen nuorison ralli, mikä jatkui yli puolen yön.  Mikä pauke, torvien soitto ja kumien vingutus!  -Aamulla olimme jo ennen kymmentä odottamassa sisällepääsyä.  Näytteilleasettajia oli runsaasti.  Eniten näytti olevan lankojen ja korujen myyjiä.  Myös useita kankaiden myyjiä oli paikalla mm. Kuosiverstas, Kimmi, Luppaset, Paapii, Iloinen kettuliini ja Mereen. Kierrätys kuuluu myös tähän päivään: laukkuja kierrätyskankaista ja nahkasta, upeita koruja muovipulloista jne.  Taitavia tekijöitä ja monenlaista osaamista Ouluhalli pullollaan.

 

Kävijöitä riitti.

 

Yritin olla maltillinen ostosten suhteen.  Tekstiilipuolelta ostin metsänvihreää merinovillaa, Mereenin poistokorista palatrikoita, muutamia tilkkutyöpaloja, kaksi turkistupsua, puretusaineita kasvivärjäykseen sekä koneen puhdistukseen harjan.  Hyvinvointipuolen osastoilta mukaan lähti mm. jalkojen lämpövoide, aloekylmägeeli, kenkärasva ja inkivääripalat.

 

Ostoksia.

Lisää ostoksia.

Suklaan valmistusta livenä.

 

Aloitin kesällä sukkien neulomisen langasta (Schachenmayrin Regia Pairfect), jonka olin ostanut Karnaluksista. Lanka on sellainen, missä väri vaihtuu, kun aloitetaan uusi osa sukkaa.  Minulle systeemi ei ollut sovelias, koska olen tottunut neulomaan molempia sukkia rinnakkain, jolloin ei tarvitse laskea kerroksia ja silmukoita.  En edes muista, teinkö puolipatentin nurjalla vai oikealla ja millaisen kantakavennuksen tein.  Siispä toista sukkaa neuloessani jouduin purkamaan työtä, kun ei tullutkaan samanlaista.  Mielestäni lanka oli myös karkeaa eli se juoksi huonosti, jolloin neule on epätasainen.

Sukkapari.

Syksy alkaa olla käsillä.  Mieleni on hyvillään paitsi runsaasta marjasadosta, myös siitä, että saimme tehdyksi risusavotan talomme takana.  Nyt sitä kelpaa sanoa metsäksi, kun se hengittää.  

Raivattua metsää.

Hyvää syksyä käsillä tekemisten parissa!