Kesälaukku.

 

Vuorenkilvet kukassaan.

Kevät on muuttunut nopeasti kesäksi, vaikka sää on pysynyt vielä koleana.  Monet alkukesän kasveista ovat puhjenneet kukkaan ja perunakin nököttää taimella harson alla.  Omenapuiden kukinta on ihan käsillä ja metsäpolun varrella mustikan varpuja komistavat punaiset kukkaset.  Toivotaan auringon houkuttelevan pölyttäjiä runsaasti.

 

Pellavalaukku.

Keväällä huomasin Jyväskylän käsityömessuilla pellavasta ommellun laukun, joka oli koristeltu pienellä virkatulla liinalla.  Tuollainen pitää valmistaa!  Hyvä, että oli aikaa miettiä enkä rynnännyt ostamaan pellavapalaa.  Mieleeni palautui, että kaapissa on jämät pöytäliinakankaasta, jonka ostin pian kolme vuotta sitten Savoniasta Italiasta ja josta ompelin ovaalinmuotoisen liinan olohuoneen pöydälle.  

 

Laukun takaosa.

Kurkistus laukun sisälle.

Vuorikankaaksi valitsin punavalkoista, Katrin kangaskaupasta ostettua puuvillaa.  Ompelin siihen kaksi taskua, toisen varustin vetoketjulla.  Leikkasin kankaat hieman leveämmiksi kuin laukun kehys (20 cm), jotta sain laskosten avulla laukkuun väljyyttä. Pikkuliina on peräisin tätini jäämistöstä.- Kehys on ommellenkiinnitettävää mallia.  Laukun hihnan ompelin laukkukankaasta, jonka taittelin nelinkerroin ja väliin upotin terenauhan.  Laukku on mukavan iso, jolloin siihen mahtuvat rahapussi, kännykkä ja kangaskassi sekä muutakin tarpeellista (ja tarpeetonta).

Lajitellut kankaat asuvat neulekoneen alla.

Kevätsiivousten yhteydessä lajittelin tilkkutyökankaat värien mukaan.  Kylläpä ne nyt mahtuvat pieneen tilaan - siihen saakka, kun taas aloitan seuraavan ompelutyön!

Villahame muuttui pussukoiksi.

Näin jossakin haasteen ommella erivärisiä pussukoita.  En muista, mikä väri on menossa, mutta itse ompelin kaksi vihreää pussukkaa.  Materiaali on anopin hamekankaasta. Kankaan anoppi kutoi itse villalangalla puuvillaloimeen, muistaakseni sidos on nimeltään Panama.  Tyhjentäessäni anopin kaappeja (kuolemasta on aikaa 19 vuotta) otin sieltä kaksi villahametta, jotka olen purkanut ja aion käyttää pieniin töihin.  Kirpparilla niitä ei ehkä olisi ostanut kukaan.

Siroja tulppaaneja.

Hyvää alkanutta kesää!

Pitsejä talkoiden lomassa.

Miljoonakelloja ja lobelioita.

Miksi kesän alku on aina niin kiireistä? Haluaisin joskus nauttia edes hetken pelkästään kuuntelemalla lintujen laulua ja katselemalla luonnon heräämistä uuteen kasvuun. Kädessä voisi olla hyvä kirja. No nyt on kasvimaat muokattu ja kylvetty ja ensin laitetusta perunamaasta kurkkivat jo taimet mullan alta esiin. Salaattirivi pilkistää myös vihreänä harson läpi. Kiirettä on aiheuttanut paitsi pihakoivun kaataminen niin myös sukulaisen kuolema. Olen ollut pitkiä toveja lesken tukena ja apuna hoitamassa hautajaisjärjestelyjä, "paperisotaa" ja nyt kahtena maanantaina olemme urakoineet serkun perheen kanssa jäämistöä. Kyllä siinä on lajittelua riittänyt: osa lähetysseuran kirppikselle, osa roskiin. Ja itselle on saanut ottaa niin paljon kuin haluaa... Lajitellessa olen miettinyt, että omia varastoja pitäisi puhdistaa rankemmin; olen sitä tehnytkin pikkuhiljaa eläkepäivinäni.

Jäämistöä lajiteltuna.

Välillä oli ihan pakko pysähtyä omelukoneen ääreen rauhoittumaan - sauman syntyminen on minulle meditaatiota parhaimmillaan. Vaikka sää oli KYLMÄ, minä ompelin pitsiä. Kaipa joskus on vielä lämmintä. Kaapissa oli valkoinen pitsipala, josta syntyi pusero. Tartosta ostetusta vihreästä pitsistä surautin kotelomekon. Ihmeen monta vuotta pitsit ovat olleetkin muodissa. Molempien vaatteiden kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 4/2016.

     

Pitsipusero.

Pitsinen kotelomekko.

Pari kertaa olen piipahtanut puutarhalla hakemassa tomaatin, purjon ja kukkien taimia. Sieltä löytyy aina valtavan suuria kukka-amppeleita. Yksi koristaa omaa oven pieltä, toisen vein eilen mökkinaapureille. Jäljelle jäänyt koivun kanto on saanut päälleen kukkakoristeen.

Kukitettu koivun kanto kukkapöytänä.

Kiitos kivoista kommenteista!