Joogamatto.

 

Karplosatoa.

Viime kesä oli aika erikoinen: kesäkuussa hurjan kylmää ja sitten heinäkuussa polttavaa hellettä kolme viikkoa.  Jokin näistä sääilmiöistä näytti suosineen karpaloiden pölyttymistä, koska suolla oli huikea määrä karpaloita, joita saattoi kerätä vielä koko marraskuun.  En muista nähneeni näin paljon karpaloa milloinkaan.  Keräsin niitä 20 litraa.

Valmiita blokkeja.

Tilkkujakin olen ommellut, koska kangasvarastoa näkyy riittävän.  Kaipasin uutta jooga-alustaa, koska entinen näytti jo kulahtaneelta.  Malli piti valita niin, että se on symmetrinen keskikohdan suhteen (miten muuten osaisin asetella jalat ja kädet paikoilleen!).  Malli valikoitui vanhasta Burdasta.  Ompelin ison kasan 4x4-blokkeja ja lisäksi laitoin tummiin neliöihin marjapuuron väriset kulmapalat.  

Tikkausvaihe menossa.

 

Valmis joogamatto.

Välivanu on bambua ja taustakangas punasävyistä batiikkia.  Reunakaitaletta olin joskus silitellyt varastoon.  Koska en laskenut etukäteen blokkien määrää, niitä jäi niin paljon tähteeksi, että taidan ommella niistä torkkupeiton. 

Marjastusaikaa.

 

Huopanankosken maisemia.

Kylläpä aika kuluu nopeasti helteelläkin.  Meidän lämpömittariin jäi korkeimmaksi lukemaksi +33.2 C-astetta.  Kolmen viikon helleputken aikana yritin tehdä töitä varhain aamulla.  Iltamyöhäksi jäi kasvien kasteleminen, jopa perunamaa tarvitsi kasteluvettä.  Aikaisemmista hellekesistä muistin, että vadelmat pitää kerätä heti, kun ne alkavat kypsyä, sillä loput raakileet kuivuvat oksiinsa.  Niin kävi nytkin.  Jaksoin poimia 9 litraa vadelmia.

 

Vadelmasatoa.

Mustikoita löytyy edelleen.  Keräsin niitä suolta, missä ne olivat isoja ja maukkaita.   Pakastimessa on yli 20 litraa ja aion poimia lisää.  Vein niitä mukanani myös Raumalle, missä tapasimme kaikki lapsemme ja lapsenlapsemme.  Kahden vanhimman (7v ja 3v) kanssa leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, koska Hampurin pojille se on herkkua.

 

Mustikkasatoa.

Tulomatkalla poikkesimme Huopanankoskella, missä Juhani Aho kalasti ja osallistui myös kalojen jalostukseen.  

 

Huopanankoski.

Minulla on elo- ja syyskuuta varten hirvikärpästakki, mutta se on kyllä huonosti suunniteltu.  Niinpä EK:sta löytyi sopivaa verkkoa ja ompelin itse hirvikärpästakin.  Leikkasin takin anorakin kaavalla ja huppuosan vetoketjuineen suunnittelin kokeilemalla.   Kangas on popliinia.  Saa nähdä, onko tuotesuunnittelu onnistunut.

 

Hirvkärpästakki.

En pidä hirvikärpäsistä.

Eipä uskoisi, että helteellä  jaksaa neuloa, mutta niinpä uutisia katsoessa (lue:kuunnellessa) syntyi kapea kaulaliina, jollaisia alkoi ilmestyä lehtiin viime talvena.  Lanka on merinovillan ja silkin sekoitusta, ja mallin löysin Novitan neulelehdestä (4/2024).  Mallin nimi on München-huivi ja se koostuu pitsistä ja palmikoista.  Lanka loppui hieman kesken, joten huivin päät ovat erilaiset.  Neule on niin kapea, että sain sen tehdyksi sukkapuikoilla.

Helleneule.

Lämmin sää jatkuu, mutta ei onneksi liian kuumana.  Jospa sade saisi myös sienet nousemaan maan pinnalle. Kasvihuoneessa parhaiten ovat kasvneet paprikat.

Herkkupaprikoita.

 

Uusi neule.

 

Kesäneule.

Tämän kesän aikana olen yrittänyt päästä eroon kauan marinoituneista langoista.  Nyt olivat vuorossa valkoiset neulelangat.  Neuloin takakappaleen ja hihat jostakin puuvilla/sekoitelangasta koneella.  Etukappaleet värkkäsin käsin hapsu-muhkura-langasta (joka ei tietysti millään menisi koneella).  Vielä napituslistat ja kaularesori ohuesta langasta ja sitten kokoamaan osista neuletakki.  Tällä kertaa löysin varastostani riittävän määrän samanlaisia valkoisia nappeja.  Lopputuloksena oli näppäränkokoinen neuletakki.

Pörröä edessä.

Tilkkukankaiden laatikossa minua houkutti pinkki sydänkankaan palanen.  Niinpä istahdin koneen ääreen ja värkkäsin siitä pussukoita.  Vetoketjuseinältä löytyi sopivia vetoketjuja ja nauhalaatikosta nyöriä ripustuslenkeiksi.  Ompelin kevyet tikkaukset ja myös vuoritin pussukat.  Isommissa on sisätasku.  Pussukoilla voi ilahduttaa suvun pikkuneitejä.

Terkkuja pussukkatehtaalta.

Kuivuudesta johtuen marjakesä on hyvin kahtiajakoinen.  Metsämarjoja eli mustikkaa ja vadelmaa on tosi niukalti.  Pienenkin määrän kerääminen vaatii aikaa.  Siskoni kanssa teimme metsäretken, jolloin mustikoita sain 7 litraa kerralla. Kylläpä väsytti.  Toisaalta puutarhan marjoja on oikein runsaasti.  Punaherukoita olen kerännyt 7 sangollista ja osan jo mehustanutkin.  Mustaherukkapensaat ovat täynnä puolikypsiä herkkuja, samoin karviaispensaat.  Niissä riittää keräämistä ja säilömistä talven vitamiinipommeiksi. 

Karviaisia.

Punaherukoita.

Reppu.

Nahkareppu.

Tyttäreni oli ostanut itselleen oikein kivanmallisen repun, jossa on monta erilaista taskua ja lokeroa.  Mitoitukseltaan reppu istui hyvin selkään.  Niinpä piirsin siitä kaavan ja leikkasin mustasta, paksuhkosta nahkasta osat.  Virittelin teollisuuskoneen käyttökuntoon (kaapeli täytyy oikaista pannuhuoneesta koneelle) ja kasasin repun.  Sekä etu- että takakappaleessa on vetoketjulla suljettava tasku.  Vuorin ompelin punaisesta, vahvasta kangaspalasta.  Vuoriin laitoin kaksi paikkataskua ja yhden hihnoilla riippuvan taskun, kaikki vetoketjulla suljettavia. Mallirepun mukaisesti vahvistin hihnat ripsinauhalla, jotta ne eivät veny.  Reppu avautuu lähes kokonaan kahden pitkän vetoketjun ansiosta.  Kaikki tarvikkeet löytyivät omista kotikätköistä.
   

Reppu selkään ja hame päälle.

Koska teollisuuskone oli nyt käytössä, päätin ommella samalla nahkahameen.  Siihen minua odotti musta, pintakuvioitu vuota.  Kyllä sillekin on syksyn tullen käyttöä.
   

Nahkahame syksyksi.

Toinenkin hame odotti kuvaajaa.  Suuri Käsityölehdessä oli alkukesästä malli, joka oli ommeltu pellavasta.  Toispuoleisuus on kuulemma muotia.  Minäkin kuvittelin tekeväni hameen pellavasta, mutta EK:ssa ei ollut hyviä värejä.  Sen sijaan vitosen tarjouskankaista yksi kangas pisti silmään.  Tulipa edullinen hame.
   

Kesähame.

Kasvihuoneessa tomaatteja kypsyy nopeaa tahtia.  Kyllä ne ovat herkullisia.  Vadelmapuskat ovat houkutelleet minua.  Niitä on tosi mukava kerätä seisaaltaan, sillä mustikoiden parissa kyykkimisestä selkäni ei pidä ollenkaan.  Huomenna aion käydä katsomassa, joko löytyy karvarouskuja.
   

Tomaattisatoa.

Herkkuja pakastimeen ja hilloon.

Iloa metsässä liikkumiseen.

Ompelulanit.

Kissapeitto.

Niinpä minäkin pääsin osallistumaan kansalaisopiston järjestämille ompelulaneille runsas viikko sitten.  Meitä oli koolla 13 innokasta naista.  Olin ainoa tilkkuilija, muut ahersivat vaateompeluksien parissa.  Varsinaisesta tapahtumasta minulla ei ole kuvia, mutta esittelen omat työni.  Ensimmäisenä päivänä kasasin tilkuista torkkupeiton päällisen.  Olin leikannut etukäteen suurimman osa tilkuista.  Olin tyytyväinen siihen, että päivässä valmistui koko peiton päällinen.  Tikkauksen ja vanun laittamisen tein myöhemmin kotona.  Malli on "Leijuvat neliöt".  Rakentelin mallin viiden kissapaneelin ympärille, joten työn nimeksi päätyi "Leijuvat kissat".  Taustakangas löytyi myös kaapista.
  

Leijuvat kissat.

Lanien toisena päivänä käytin varastossani lojuneen laukun lukon, jonka ympärille suunnittelin pienen laukun.  Kangas oli myös odottanut ompelijaa varastossa.  Sain onneksi opastuksen lukon kiinnittämiseen.  Laukun hihnan ompelin nappanahkasta.
   

Laneilla tehty laukku.

Lukko avautuu reilusti.

Viime sunnuntaina kävin serkkuni vaimon kanssa Kuopion käsityömessuilla.  Mielestäni uutta tarjontaa messuilla olivat kaavat, joita näkyi olevan monellakin kangasmyyjällä (minusta kalliita!).  Ostin kaksi trikoopalaa: toisesta ajattelin ommella mekon, toisesta puseron.  Pieniä tilkkutyöpaloja läksi myös mukaan.  Minua viehättivät erityisesti sellaiset kankaat, joissa on jotakin käsitöihin liittyviä kuvioita.
   

Trikookankaat puseroon ja mekkoon.

Käsityöaiheisia kankaita.

Muutamia pieniä paloja.

Tänä vuonna soilta löytyy runsaasti karpaloita.  Kävin läheisellä lammella kaksi kertaa.  Eka reissulla saalista kertyi 6 litraa, toisella 5 litraa.  Nam!
  

Karpaloita valumassa.

Ruskaisaa syksyä!

Tilkkutöitä nämäkin.

Aurinko hellii miljoonakelloa.

Mihinkähän heinäkuu on mennä hurahtanut!  Huh!  Välistä oli niin kuumia hellepäiviä, että piti vain istua varjossa ja illan tullen kastella kukkia, kasvi- ja perunamaata sekä kasvihuonetta.  Aamun varhaisina tunteina hipsin pari kertaa mustikkametsään, josta keräsin parikymmentä litraa luonnon antimia.  Sitten siirryin vadelmapuskiin, mistä noukin vadelmia yli 50 litraa.  Nyt jo ilmojen viilennyttyä olen siirtynyt viinimarjapensaisiin.  Sato niistä on kutistunut kuivuuden vuoksi, mutta mehumaijaan on riittänyt toki marjoja.

Kukkaloistoa.

Olen jonkin kerran malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen, missä valmistui tilkkutyönä essu.  Malli on taas saksalaisesta lehdestä, jossa on pieniä käsitöitä.
   

Essu tikkutyönä.

Alkuperäinen malli.

 Käytin myös Suvituulipeiton taustakankaasta jääneet palat hyödyksi.  Sain kuviot asetelluksi pieneen kassiin ja tyynyyn; eiköhän suvusta joku pikkuneiti saa niitä omakseen.

Kankaan loppuja.

Kaapissa on muhinut myös Finnlaysonin Helminauha-kangas.  Siitä valmistui kaksi pussukkaa.
   

Vaaleita pussukoita.

Viikko sitten meitä ilahdutti se, että koko jälkikasvu tuli vierailulle samaan aikaan.  Sisarukset pääsivät tapaamaan toisiaan, ja huomion keskipisteenä oli tietysti vuoden vanha lapsenlapsemme, joka tapaili ensimmäisiä sanojaan.  Kiva nähdä kaikkia.  Samalla kertaa kutsuimme kylään serkkujani.  Mukava juttutuokio.
 

Serkkuni tuomia krysanteemeja. Kiitos!

Risukoira piilossa lobelioiden  takana.

Hyvää marjastusaikaa kaikille!

Alkavaa syksyä.

Puolukoita, nami, nami!

Metsissä on riittänyt poimittavaa, tosin kuivuus on verottanut marjasatoa ja kaikilta entisiltä marjapaikoilta ei ole löytynyt poimittavaa.  Vielä viime lauantaina, kun mietin saunan lämmittämistä, poikkesin matkalla etelärinteelle, mistä keräsin viisi litraa puolukoita ja 1,5 litraa mustikoita.  Saimme taas tuoretta raaka-ainetta smootieen.
   

Hyvälaatuisia mustikoita.

Sienisadosta on vaikea ennustaa, mutta kahdelta eri reissulta olen kerännyt karvarouskuja korin pohjaan sen verran, että niistä on syntynyt maukas sienisalaatti.  Sienet ovat olleet todella hyvälaatuisia, lähes ilman toukkia.
   

Siilit tulivat ihmettelemään sieniä.

Kaivoin pitkästä aikaa kankaanpainantavälineet (seula, painopasta ja värit) esille ja etsin valmiit kalvot.  Toisessa on kuusi, toisessa kettu, jonka on piirtänyt taiteellisesti superlahjakas siskoni tytär.  Hän osaa kuvata eläimiä tosi elävästi.  Painoin kuvia valmiisiin tyynyliinoihin ja vielä kankaallekin myöhempää käyttöä varten.  Ehkä niille löytyy paikkoja tilkkutöissä tai joissain lasten vaatteissa.

Muutaman kettusen käytin jo ompelemalla ostoskassin.

Tyynyliinoja ja kettukangasta.

Kettukassi.

Sitten piti päästä kokeilemaan taas vapaata tikkausta, jota en koskaan ole kokenut osaavani.  Vierailtuani Tilkkuyhdistyksen sivuilla tajusin, mikä oli tökkinyt pahasti.  Sivuilla neuvottiin, että ompelukoneen alasyöttäjä pitää laittaa pois päältä.  En ole käynyt siihen mitään kurssia, joten en siis tiennyt tuollaista pikkuseikkaa, vaan ihmettelin, miksi en saa syntymään hyvää jälkeä. Siispä kaivoin ohjekirjan esille ja etsin, miten syöttäjän saa pois päältä. Missähän se nuppi oikein on! Tutkin läheltä eli puolakotelon seudulta ja hups! Yhtäkkiä koko puolakotelon ympärys pomppasi syliini osiksi purkautuen! Enkä mitenkään onnistunut laittamaan niitä takaisin! Onneksi mieheni on minua fiksumpi ja sai osat takaisin - muutaman yrityksen jälkeen.  Siten hän myös etsi nupin, josta alasyöttäjän saa poispäältä: se löytyi koneen oikeasta alakulmasta (tätä ei kerrottu ohjekirjassa).  Lopulta sitten tikkasin kaksi patalappua ja oli kyllä huomattavasti helpompaa kuin ennen. En edes jaksanut suunnitella tikkauskuvioita, vaan annoin mennä luovasti.
   

Vapaatikattuja patalappuja.

Hyvää alkusyksyä!

Jaakobin tikapuut.

Molla Mills kertoi töistään.

Perjantaina kävin - hmm... olin 1,5 tuntia paikallisilla käsityömessuilla.  Tarjolla oli valmiita tuotteita sekä käsityötarvikkeita.  Mukaan tarttui mm. kukanmallisia helmiä ja kassin kahvat.  Tapahtuman päätähti oli tietysti Molla Mills, joka kertoi omasta urastaan, töistään ja Virkkuri-kirjojen synnystä.  Tarjolla olisi ollut myös ensi vuoden kalenteri ja muistikirja, mutta hinnat olivat aika suolaiset.  En siis ostanut.
    

Jaakobin tikapuita pitkin ylös...

Tilkkupeitto Jaakobin tikapuut on nyt siinä vaiheessa, että päällinen on kasattu.  Malli viehätti minua paitsi Raamatun kertomuksen pohjalta, mutta myös siksi, että kaikki fyysikot tuntevat samannimisen demonstraation, missä "valokaariportaiden" askelmat nousevat kahden metallitangon välissä kohti taivasta.  Mielenkiintoinen sähköopin työ, joka varmasti jäi myös oppilaiden mieleen vaikuttavuudessaan.  Päädyin kokoamaan neliömallisen peiton, mistä kyllä löytyvät nuo kuuluisat askelmat.  Reunuksen ompeluun kului myös aikaa, koska halusin sakkiruudukon jatkuvan kulmissa.
    

Peiton kulma.

Pihan haravoinnin lomassa roudasimme mökiltä vanhan saunapadan kotiin.  Levätessä pistin pataan lankoja värjäytymään.  Kokemuksesta tiesin, että syksyllä kasvit ovat valmistautuneet talveen siirtämällä osan pigmenteistään juuriin ja värjäystulos voi olla mitä tahansa. Niinpä aluksi käyttämäni punalehtinen kukka antoi ihan likaisen sävyn.  Sitten lisäsin sipulinkuorta, jolloin sain edes keltaista, murrettua sävyä.  Lanka on Nalle-lankaa ja puretukseen käytin alunaa ja ruokasuolaa.
    

Värjättyä Nalle-lankaa.

Yhtenä kauniina päivänä lähdin harrastamaan Mika Myllylän lempilajia eli suokävelyä.  Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kerätä karpaloita.  Kävelin umpeenkasvaneen lammen päästä päähän, mutta vain pohjoispäästä löytyi karpaloita eikä kovin läjäpäin.  Keräsin niitä 2 litraa.

  

C-vitamiinia karpaloista.

Olipas tällä kertaa monimutkaista tuo töiden kuvaaminen. Ripustin peiton parvekkeen reunaan, mistä se putosi maahan!  Onneksi oli muutama aste pakkasta, joten peitto pysyi puhtaana.  Uusi yritys, ja kuinka ollakaan, kameran akku oli lopussa. No, koska peitto oli ripustettu, yritimme jatkaa mieheni kameralla.  Ohoh, siinäkin akku oli lopussa!  Pikaisen latauksen jälkeen kuvaussessio jatkui onnellisesti.