Joulukaktuksen kauneutta. |
Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan. Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.
Merinovillainen body. |
Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan: Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia. Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun. Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.
Unipussi. |
Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin! Ja mummohan ompeli. Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.
Kaulureita eri lämpötiloille. |
Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.
Kivoja trikoita. |
Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä. Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta. Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita: Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.
Leipureille essuja. |
Paketteihin eksyi lisäksi kasseja. Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi. Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.
Lehmäkassi. |
Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin. Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua. Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa. Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen. Sitä piti kokeilla. Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1. Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen. Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia. Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin. Olipas helppoa ja nopeaa.
Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja. |
Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!