Lahjapaketteihin piilotettuja.

 

Joulukaktuksen kauneutta.

Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan.  Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.  

 

Merinovillainen body.

Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan:  Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia.  Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun.  Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.

 

Unipussi.

 Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin!  Ja mummohan ompeli.  Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.

Kaulureita eri lämpötiloille.

 Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.

Kivoja trikoita.

Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä.  Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta.  Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita:  Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.

 

Leipureille essuja.

Paketteihin eksyi lisäksi kasseja.  Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi.  Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.

Lehmäkassi.

Kissakassi.

Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin.  Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua.  Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa.  Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen.   Sitä piti kokeilla.  Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1.  Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen.  Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia.  Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin.   Olipas helppoa ja nopeaa.

Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Hiljainen paraati.

 

Poika heittelee marmorikuulia.

Vieraillessamme lastemme luona - ensin Raumalla, sitten Helsingissä - halusin ehdottomasti tutustua Amos Rexin erikoiseen näyttelyyn.  Kyseessä oli belgialaisen Hans Op de Beeckin taiteilema kokonaisuus nimeltään Hiljainen paraati.   Olipa se huikea kokemus: piti astua maailmaan, josta puuttuivat värit.  Kaikki teokset olivat ikään kuin harmaan pölyn peitossa. Ihmishahmot olivat niin luonnollisia hienoine yksityiskohtineen, ihan kuin ihminen olisi peitelty tuhkalla.  Välillä oli penkkejä, joihin sai istua; välillä penkillä istui harmaa hahmo.

Miten elävännäköinen tyttö nukkuu sohvalla.

Karusellissa näimme monta hevosta, mutta sen ihmiset olivat luurankoja. Huh! Op de Beeckin sanoma on meille ohikulkijoille: memento mori, muista kuolevasi.  Toisaalta näyttely kehottaa meitä nauttimaan arkisista onnenhetkistä, mikä meiltä tahtoo usein unohtua.

Karusellihevosia.

Käsi kädessä.

Saippuakuplien puhallusta.

 

Menkää katsomaan näyttelyä!  Sitä ei kannata pelästyä.  Näyttely on auki vielä helmikuun loppuun, mutta liput pitää varata etukäteen.

Satama-aluetta.

Kauppiaan tavarat kulkevat veneessä.

 Tietysti kävimme kiertelemässä Tuomaan markkinoilla Senaatin torilla.  Siellä oli runsaasti kävijöitä.

Tuomaan markkinoilla.

Helsingissä asuva poikamme poti flunssaa, joten meidän piti keksiä omaa iltaohjelmaa.  Sitä löytyi Hesarin menovinkeistä eli menimme Kansallisteatteriin, missä Jukka Puotila viihdytti yleisöä omassa show'ssaan.  Olipa hauska kaksituntinen.

Antoisaa joulualusaikaa!

Lapset laskivat pyllymäkeä Tuomiokirkon portailla.

Joulukortteja.

Taitettavia kortteja.

Tulipa monta kirjoitusvirhettä jo otsikkoon, ennen kuin onnistuin saamaan sanat oikein. Olenkohan liian väsynyt! Joka tapauksessa joulusiivoukset on pääpiirteittäin tehty ja samoin joulukortit. Löysin askarteluliikkeestä kankaan, jossa on pieniä jouluaiheisia kuvia. Silittelin ne kaksipuolisella liimaharsolla korttipohjiin kiinni ja valmista syntyi muiden töiden ohella. Saksan ja USA:n kortit vein jo postiin, samoin Saksan paketin. Muut kortit odottavat kirjuria. 

Yksiosaisia kortteja.

 Hyvää alkanutta joulukuuta.