Hiljainen paraati.

 

Poika heittelee marmorikuulia.

Vieraillessamme lastemme luona - ensin Raumalla, sitten Helsingissä - halusin ehdottomasti tutustua Amos Rexin erikoiseen näyttelyyn.  Kyseessä oli belgialaisen Hans Op de Beeckin taiteilema kokonaisuus nimeltään Hiljainen paraati.   Olipa se huikea kokemus: piti astua maailmaan, josta puuttuivat värit.  Kaikki teokset olivat ikään kuin harmaan pölyn peitossa. Ihmishahmot olivat niin luonnollisia hienoine yksityiskohtineen, ihan kuin ihminen olisi peitelty tuhkalla.  Välillä oli penkkejä, joihin sai istua; välillä penkillä istui harmaa hahmo.

Miten elävännäköinen tyttö nukkuu sohvalla.

Karusellissa näimme monta hevosta, mutta sen ihmiset olivat luurankoja. Huh! Op de Beeckin sanoma on meille ohikulkijoille: memento mori, muista kuolevasi.  Toisaalta näyttely kehottaa meitä nauttimaan arkisista onnenhetkistä, mikä meiltä tahtoo usein unohtua.

Karusellihevosia.

Käsi kädessä.

Saippuakuplien puhallusta.

 

Menkää katsomaan näyttelyä!  Sitä ei kannata pelästyä.  Näyttely on auki vielä helmikuun loppuun, mutta liput pitää varata etukäteen.

Satama-aluetta.

Kauppiaan tavarat kulkevat veneessä.

 Tietysti kävimme kiertelemässä Tuomaan markkinoilla Senaatin torilla.  Siellä oli runsaasti kävijöitä.

Tuomaan markkinoilla.

Helsingissä asuva poikamme poti flunssaa, joten meidän piti keksiä omaa iltaohjelmaa.  Sitä löytyi Hesarin menovinkeistä eli menimme Kansallisteatteriin, missä Jukka Puotila viihdytti yleisöä omassa show'ssaan.  Olipa hauska kaksituntinen.

Antoisaa joulualusaikaa!

Lapset laskivat pyllymäkeä Tuomiokirkon portailla.