Lisää resurssikopasta.

 

Kolmiot hyötykäyttöön.

Edelliselle tyynylle piti ommella pari, joten kävin taas jämäkolmioiden kimppuun.  Tämä kattaus sisälsi aikaisempia isompia kolmioita eikä niitä ollut ommeltu neliöiksi.  Siispä työssä piti ensin valmistaa neliöt. Laskin, että niitä oli 48 kappaletta, joten ompelin vielä yhden, mutta ihan erivärisen.  Löydätkö sen tyynystä?  Reunaan vielä kapeat kaistaleet ruusukangasta ja tikkaus neliöiden lävistäjiä pitkin. Takakappale valmistui vadelmakankaasta, josta kehkeytyi nimi Vadelmapuska.-  Itse asiassa vanhanajan tilkkutyöt tehtiin käyttämällä jätesilppukankaita, ja toisaalta uudessa Tilkkulehdessä oli paljon asiaa tästä teemasta.

 

Tyynysiskokset.

Värikkäät konvehtipaperit ovat myös odottaneet vuoroaan, osa valmiiksi silitettyinä.  Kiinnitin karkkipaperit suihkutettavalla liimalla kevyesti vanhaan lakanaan ja neulasin päälle muovin.  Sen jälkeen tikkasin kerrokset kiinni, ompelin vetoketjun, laitoin vuorin ja ompelin pussukaksi.  Kieltämättä kankaasta ommeltu pussukka on helpompi kääntää oikein päin.  Karkkipaperit ja muovi ovat niin jäykkiä. 

 

Karkkipaperipussukoita.

Tuumasin miehelleni, että jokin noista karkkipussukoista pitäisi antaa Fazerin edustajalle.  Niinpä yksi pussukka - Fazerin sininen -konvehtikääreistä - päätyi edustajalle, joka oli ilahtunut siitä suunnattomasti.  En ennättänyt sitä edes kuvata.  Kolme muuta on ommeltu Mozartin kuula -kääreistä, Lindin suolakinuskipapereista ja  Fazerin Tumma Geisha -kääreistä.  Papereita on vielä jäljellä, mutta muovin loppuminen siirtää projektia eteen päin.

Metsurin opissa.

Koivun oksan korkealle...

 

Kotipihassamme on kasvanut suuri koivu, joka on 50-luvulta. Viime vuosien myrskyt ovat kaataneet puita milloin mistäkin, joten pohdimme pitkään, joko meidän koivuvanhus olisi laho ja saattaisi kovalla tuulella kaatua kotitalomme päälle. Pitkän pohdinnan tuloksena päädyimme siihen, että puu pistetään nurin. Mieheni antoi työn ammattilaiselle, joka saapui sovitusti ja suoritti työn taitavasti. Koneen kourat nappasivat oksat ja latvat puristuksiin, suojuksen alta putkahti esiin saha, joka katkaisi oksan ja kourat nostivat sen maahan. Kaikki ohjaus tapahtui maasta käsin kauko-ohjauksella. Laitteistoja ei kai ole monta Suomessa. Aikaa kaato-operaatioon kului 2,5 tuntia.

Latva siirtyy nätisti maahan.

Karsintaa vielä maassa.

Toiveitteni mukaisesti jätimme pihaan korkean kannon, jonka pinnalle minulla on tarkoitus laittaa kesäkukka-astia. Kylläpä pihamme avartui paljon. Ehkä vieressä oleva kasvimaakin tuottaa paremmin, kun koivu ei imaise kaikkia ravinteita. Myös keittöstämme tuli valoisa  ja aamuaurinko kurkistaa ikkunoista, kun koivun oksat eivät roiku ikkunoiden edessä. Luultavasti vesikourut eivät ole aina täynnä koivun lehtiä ja syksyinen lehtien haravointi vähenee. Koivun siitepöly on myös kutittanut parina keväänä silmiäni, josko sekin helpottaisi.

Mahtava kanto.

Koivu meni polttopuuksi, vaikka se oli hienoa visakoivua. Edes konevoimalla pahimpia oksakohtia ei naapurikylän metsuri saanut pienityksi. Puun pinoamista, kantamista ja oksien raikkoamista on riittänyt. Kasvimaa on niiden alla, joten kylvöpuuhat vielä siirtyvät.

Paper piecing -tekniikka osoittautui mielenkiintoiseksi, joten toinenkin perhonen piti kokeilla. Kiinnitin sen nurkkakehykseen, jonka ostin Oulun käsityömessuilta.
    

Perhoskukkaro.

 

 

Toinenkin sukulaispoika sai synttärilahjaksi karkkipaperipenaalin. Tällä kertaa muistin laittaa nimen kristallimuovin alle.

Jouluisia karkkipapereita uusiokäytössä.

Kevätsiivouksia tehdessä pesin myös työhuoneeni eli Ateljeen verhot. Jälkikäteen ommeltu alakappa värjötteli valkoisena, joten päätin kuvioida sitä vähän. Valmistin leimasimen raparperin varsista sitomalla niitä kukan muotoon kukkalangalla. Sitten vain leimaamaan. No, jälki muistutti ehkä lasten kankaanpainotuotoksia, mutta saa kelvata. Kyllä seulan läpi värin saa asettumaan tasaisemmin.

Raparperileimasin.

Painetussa verhossa näkyy käden jälki.

Tässä kesän kynnyksellä on ollut niin paljon tapahtumia, että ihan saa ihmetellä, miten kaikesta on selvinnyt: läheisen sairastuminen (onneksi on jo toipumassa),vanhuksen kuoleminen (olen ollut lesken tukihenkilönä) ja oman auton itsenäiset seikkailut (ei onneksi henkilövahinkoja, peltejä saa uusia). Hengissä ollaan ja olen yrittänyt nauttia tästä huikaisevan kauniista ja varhaisesta kesästä. Kerran olemme jo ennättäneet rentoutua kesämökin saunassa, missä ainoana pesuaineena oli mäntysuopa. Tuoksuimme siis vastapestyille matoille!

Kevään ihmeitä.

Kiitos kivoista kommenteista!

Valmistujaisjuhlaa.

Tampereen teknillisen yliopiston juhlaa.

Reilu viikko sitten menimme mieheni kanssa junalla Tampereelle, tarkemmin tietysti Hervantaan. Nuorempi tyttäremme valmistui diplomi-insinööriksi materiaalitekniikan osastolta Tampereen teknillisestä yliopistosta. Perjantaina oli oppilaitoksen järjestämä juhla Teekkarikuoron laulujen, puheiden ja kakkukahvien kera. Heti juhlan jälkeen ahtauduimme (minä, mieheni, poikani ja vävykandi) autoon ja ajelimme kotiin. Onneksi olin tehnyt listan, mitä täytyy ottaa pakastimesta sulamaan aamua varten: täytekakkupohja, uunissa haudutetut broilerin fileet, lihapullat, pullapitkot ja voitaikina. Lauantaiaamuna laitoin heti leivänjuuren kuplimaan. Puuhaa oli monelle käsiparille: kakun täyttäminen ja koristelu, nokkosleivän leipominen, perunoiden kuoriminen, salaattien (porkkana-, metsäsieni- ja viher-) valmistus, juustorusettien leipominen, yrttisten uunikasvisten valmistaminen ja pöytien kattaminen. Lisäpöytiä kannettiin sisälle, liinat odottivat mankeloituina. Suunnittelin istumajärjestyksen ja tein nimikortit pöytiin etukäteen, samoin pikkuleivät ja kahvikakku odottivat kellarin hyllyllä.

DI-kakkua koristaa, kuinkas muuten, teekkarilakki.

  Kun vieraat saapuivat puolenpäivän aikaan, olin keittänyt perunat ja lämmittänyt ruuat. Poikani hoiti upeasti simamaljojen tarjoilun. Lämpimät ruuat olivat tarjolla aamulla lämmitetyn puuhellan päällä, salaatit ja juomat olivat työpöydällä. Ruoka näytti maistuvan. Kun kaikki 22 henkilöä olivat aterioineet, siirryimme yläkertaan rupattelemaan. Pienet lapset leikkivät keskenään. Pian poikani ryhtyi keittelemään kahvia. Kahvipöytä odotti yläkerrassa: suklaakakku, taatelikakku, ranskalaiset vohvelit, Aili-mummon ruiskakut, juustokierteet ja omenapitko. Sisaren tyttäreni tarjoutui auttamaan tiskaamisessa ja astioiden keräämisessä. Tuhannet kiitokset hänelle, samoin pojalleni ja vävypojalleni, jotka väsymättä siirtelivät pöytiä yms. ohjeideni mukaan.

    

Kahvipöydän herkkuja.

 Kun viimeiset vieraat lähtivät kuuden tietämissä, siivosimme loput astiat ja kävimme saunassa. Sen jälkeen oli niin väsyttävä olo, että lähes raahauduin vuoteeseen. Oli mukavaa tavata läheisiä ihmisiä.

   

Uusia tilkkutyökankaita.

Tampereen reissulla piipahdimme Ideaparkissa, missä poikkesimme myös Eurokankaan myymälään. Outlet-osastolta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, mutta tilkkukankaiden laari oli aivan vastustamaton. Tytär on taitava löytämään parhaimmat ja tyylikkäimmät palat, niin tälläkin kertaa. Huh, miten monta kangasta tarttui matkaan, mutta eiköhän niistä ajan myötä synny jotain tarpeellista (tai tarpeetonta). Olen joskus sanonut, että tyttäreni pärjäisi ostosavustajana: ihan pikkutytöstä lähtien hän on osannut valikoida kangas- ja vaatekaupasta sopivimmat tuotteet.

Takki edestä...

... ja takaa.

          Viime viikolla ryhdyin etsimään takin kaavaa. En löytänyt sopivaa, joten kuosittelin sellaisen suoran "pötkötakin" kaavasta omannäköiseksi. Minulla oli varastossa Eurokankaasta ostettu kukkapalakangas, joka ei yksin riittänyt. Suureksi riemukseni paikallisesta kangaskaupasta löytyi mustaa, samankuosista takkikangasta. Kukkakankaasta leikkasin miehustan, mustasta hihat, napitusvarat, kauluksen ja tampin. Vuoriksi ostin punaista kuviollista vuorisilkkiä, en vain huomannut valokuvata sitä.

    

Karkkeja vai kyniä?

Varastoon ennätin ommella kynäpenaalin karkkipapereista. Se menee lahjaksi pikkumiehelle. Laitoin kristallimuovin myös penaalin sisäpuolelle, mutta sen vuoksi työ oli melko jäykkää ommella. Harmittelin, että en huomannut laittaa pojan nimeä muovin alle.

Kiitos kommenteista!

Kierrätystä.

Yllätyssankko.

 Hupsista! Mitä ihmeen silppua on kertynyt kukkurasangollinen! No, näit aivan oikein, nehän ovat karkkipapereita. Jouluaattona sanoin perheenjäsenilleni, että laittaisivat karkkipaperit tyhjään sankoon. "Mitä meinasit noista tehdä?" kysyi joku. Papereita kertyi niin paljon, että ihan hävettää. Syökö minun perheeni joulun aikaan noin paljon karamelleja!  Reilu viikko sitten aloitin päiväni silittämällä osan noista papereista. Mietin hymyillen, mitä satunnainen kävijä olisi tuumannut nähdessään minun oikovan silitysraudalla kiiltäviä namipapereita. Varmaan olisi kadehtinut tätä eläkeläisen touhua. 

     

Kaksi karkkipaperipussukkaa.

Sitten vain järjestelemään paperiaarteita puuvillakankaan päälle. Asettelin päälle muovin ja alle vahvikkeeksi käytöstä poistetun gollegepuseron helmaa. Päälle tikkasin vapaalla kädellä "kiharaa"; oli liukasta materiaalia. Siitä sitten leikkasin muotoon ja kiinnitin vetoketjun. Lopputuloksena valmistui pussukka, johon vielä valmistin vuorin. Mies tuumasi: "Tuohan kelpaisi vaikka iltalaukuksi." Jaa, tiedä vaikka jonakin päivänä karkkipaperivuoresta kuoriutuisi iltalaukku. Ompelin vielä toisenkin pussukan tonttuaiheisista papereista. Toinen kylki on punainen, toinen sininen. Toiseen pussukkaan käytin vahvikkeena villavatiinin palasta ja tikkausviivat yritin ommella suoraan. Kaipa tämä pussukka kelpaa johonkin arpajaispalkinnoksi.
   

Pussukan sininen kylki seuranaan puurasia.

Kansalaisopiston piirissä innostuin tekemään munankuorimosaiikkia. Kierrätin pohjana arvalla saatua puista rasiaa, jonka edelliset koristeet rapsuttelin irti. Sen jälkeen maalasin rasian mustalla akryylivärillä. Maalasin munankuoria erisävyisillä punaisilla ja vihreillä vesiväreillä (kuorista täytyy irrotella kaikki kalvot tarkasti pois). Piirsin ruusun oksan kanteen ja liimasin kuvion mukaan kukat ja lehdet värjätyistä munankuorista. Väleihin liimasin valkoisia kuoria, jotka maalasin valmiiseen pintaan mustalla. Jahah! En nyt tiedä, tuliko tuliko siitä ruusu, mutta kukka kumminkin. Rasia pitää vielä lakata.
    

Munankuorimosaiikkia.

Viime kesänä, kun remontoimme kesämökkiä, maalasin myös jumppakeppimme (jotka muuten asustavat olohuoneen nurkassa; kuka niitä komerosta käyttäisi!). Tähän asti ne ovat olleet vasta pohjamaalissa, mutta nyt tein niihin vähän koristeita. Melkein kaikki kivimaalit olivat kuivuneet purkkeihin. Käyttökelpoisista maaleista sitten sain koristeet keppeihin. Tasaraidat maalasin maalarinteipin avulla. Pinnan käsittelin vielä lakalla.
   

Jumppakeppien uudet ilmeet.

   
Kiitokset mukavista kommenteista!