keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Sukkia , sukkia.

 

Aikuisten sukkia.

Päätin tämän vuoden alkumetreillä, että nyt pitää tuhota varastossa olevia sukkalankoja.  Koska langat ovat ohuita, ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaani neulekonella.  Entuudestaan tiesin, että useiden sukkien neulominen perätysten on helpompaa kuin vain yhden sukkaparin, niin neuloin välistä sukan päivässä, toisinaan sukkaparin.  Sukissa on niin monta erilaista työvaihetta, että aluksi piti katsoa ohjetta.  Onneksi minulla on hyvät muistiinpanot siitä, montako silmukkaa ja kerrosta tarvitaan erikokoisiin sukkiin ja myös silmukkakoko eripaksuisille langoille.  Niinpä sukkia syntyi kuusi paria: kolmet aikuisten ja kolmet lasten sukat.

 

Sukkia pieniin jalkoihin.

Siniset ja oranssiraitaiset sukat ovat Step-sukkalankaa.  Vihreän langan sorruin ostamaan viime kesänä.  Yksivärinen punainen lanka on marinoitunut kaapissa ties miten monta vuotta, pätkävärjätyn pinkin ostin - ennen koronaa - Käsityökeskuksen pöydältä: se on Roosanauhalankaa.  Onkohan se oikeaa hyväntekeväisyystyötä, jos ostaa lankoja varastoon!  

Kirjoneuleiset säärystimet.

Kun neulekone oli jo käytössä, päätin neuloa vielä säärystimet kirjoneuleena.  Valitsin pienikuvioisen reikäkortin ja sitten työn kimppuun.  Ennätin neuloa vain hetken, kun kelkka jumittui paikoilleen.  Joo, ymmärsin, että kone on puhdistuksen tarpeessa ja kaivoin esille imuriin liitettävän setin, jolla putsaan ompelukonetta ja saumuria.  Sitten konttasimme mieheni kanssa koneen alla ja yritimme irrottaa  kelkkaa ja putsata sitä.  Onnistuimme.  Yksi säärystin oli valmiina. Olihan siinä yksi virhe: pohja- ja kuviolanka vaihtuivat vahingossa.  

Ryhdyin toisen säärystimen neulomiseen.  Kun aloitin päättelyresorin tekemisen, huomasin reikäkortin juuttuneen kesken työn ja neule jatkui monotonisena loppuun.  Lisäksi tein aloittelijan virheen eli en huomannut, että resorilanka ei ollut tarttunut kelkan pitimeen ja niin työ putosi pois koneesta.  En ryhtynyt purkamaan melkein valmista työtä, vaan neuloin vielä kolmannen säärystimen ja yritin saada värien vaihtumisen taas samaan kohtaan.  Kesken pudonneen työn päättelin virkkaamalla muutamia kerroksia ja ompelin siitä pussukan (vuori ja vetoketju).  Mietin, että tästä tuli se kuuluisa tuluskukkaro!

Tuluskukkaron onnistunut puoli...

... ja reikäkortin jumittama puoli.

Taisipa olla vielä edellinen vuosi menossa, kun ompelin tukevan kassin gobeliinikankaasta.  Nappi ja nauha -liike möi tarvikepaketteja ja niiden kuosit ovat raikkaita.

Nappikassi.

 Parin viikon vesisadekauden jälkeen toivoisin jo hiihtokelejä.  Suksien ulkoiluttaminen on jäänyt kolmeen kertaan.  Hyviä ulkoilukelejä kaikille!

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Konvehtirasia.

 

Joulukuun peitto Konvehtirasia.

Vuosi 2022 meni jonnekin ja saamme nyt opetella kirjoittamaan uuden numerosarjan 2023.  Jaksoin ommella valmiiksi myös joulukuun tilkkupeiton, jonka nimesin ajankohtaan sopivasti Konvehtirasiaksi.  Koska olimme reissussa joulukuun alussa, tilkkupinnan kasaaminen jäi viime tippaan eli ompelin sitä monena päivänä jouluviikolla.  Onneksi joulusiivoukset oli jo tehtyinä, samoin leipomiset joulupullaa lukuunottamatta.  Malli on taas saksalaista perua eli Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 2.  

Peitossa on kahdenlaisia blokkeja.

Valmistin blokkeja sarjatyönä: 2x2-neliöt olivat nopeita ommeltavia, mutta isojen neliöiden kulmiin ommeltavat kolmiot veivät enemmän aikaa.  Taustakankaan olin ostanut kesälomareissulla Ylivieskan Kärkkäiseltä.  

Taustalla kirjavaa kangasta.

Tikkasin peiton isojen ruutujen reunoja pitkin, koska en raskinut rikkoa kankaan kuvioita.  Käytin jälleen ammattitason pistolevyä ja tasasyötintä, koska niiden avulla tikkausjälki on hyvää.  Toisaalta samalla puhdistan aina pistolevyn alusen ja puolakotelon kangaspölystä.  -Tikkauslanka (vihreä, hieman kiiltävä) on peräisin Hampurista.

Suuri aputaso on hyvä apu tikatessa.

Pistolevy ja tasasyötin helpottavat tikkausta.

 Reunakaitaleeksi valitsin puna-valkokuvioisen kankaan, jota on myös tilkkupinnassa.  Leikkaan 6 cm leveää täysvinokaitaletta, jonka silitän kaksinkerroin oikea puoli päällä päin.  Ompelen kaitaleen reunaan nurjalle puolelle, avaan sauman kynnellä ja taitan kaitaleen oikealle puolelle kiinnittäen sen klipseillä.  Sitten on vuorossa lepovaihe eli annan kaitaleen asettua paikoilleen seuraavaan päivään.  Mielestäni sen ompeleminen on helppoa tässä vaiheessa: ompelu kesti tällä kertaa 20 minuuttia.

Joulupukin tuoma herkkukori.

Onnellista ja antoisaa tilkkuvuotta 2023!