keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Sukkia , sukkia.

 

Aikuisten sukkia.

Päätin tämän vuoden alkumetreillä, että nyt pitää tuhota varastossa olevia sukkalankoja.  Koska langat ovat ohuita, ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaani neulekonella.  Entuudestaan tiesin, että useiden sukkien neulominen perätysten on helpompaa kuin vain yhden sukkaparin, niin neuloin välistä sukan päivässä, toisinaan sukkaparin.  Sukissa on niin monta erilaista työvaihetta, että aluksi piti katsoa ohjetta.  Onneksi minulla on hyvät muistiinpanot siitä, montako silmukkaa ja kerrosta tarvitaan erikokoisiin sukkiin ja myös silmukkakoko eripaksuisille langoille.  Niinpä sukkia syntyi kuusi paria: kolmet aikuisten ja kolmet lasten sukat.

 

Sukkia pieniin jalkoihin.

Siniset ja oranssiraitaiset sukat ovat Step-sukkalankaa.  Vihreän langan sorruin ostamaan viime kesänä.  Yksivärinen punainen lanka on marinoitunut kaapissa ties miten monta vuotta, pätkävärjätyn pinkin ostin - ennen koronaa - Käsityökeskuksen pöydältä: se on Roosanauhalankaa.  Onkohan se oikeaa hyväntekeväisyystyötä, jos ostaa lankoja varastoon!  

Kirjoneuleiset säärystimet.

Kun neulekone oli jo käytössä, päätin neuloa vielä säärystimet kirjoneuleena.  Valitsin pienikuvioisen reikäkortin ja sitten työn kimppuun.  Ennätin neuloa vain hetken, kun kelkka jumittui paikoilleen.  Joo, ymmärsin, että kone on puhdistuksen tarpeessa ja kaivoin esille imuriin liitettävän setin, jolla putsaan ompelukonetta ja saumuria.  Sitten konttasimme mieheni kanssa koneen alla ja yritimme irrottaa  kelkkaa ja putsata sitä.  Onnistuimme.  Yksi säärystin oli valmiina. Olihan siinä yksi virhe: pohja- ja kuviolanka vaihtuivat vahingossa.  

Ryhdyin toisen säärystimen neulomiseen.  Kun aloitin päättelyresorin tekemisen, huomasin reikäkortin juuttuneen kesken työn ja neule jatkui monotonisena loppuun.  Lisäksi tein aloittelijan virheen eli en huomannut, että resorilanka ei ollut tarttunut kelkan pitimeen ja niin työ putosi pois koneesta.  En ryhtynyt purkamaan melkein valmista työtä, vaan neuloin vielä kolmannen säärystimen ja yritin saada värien vaihtumisen taas samaan kohtaan.  Kesken pudonneen työn päättelin virkkaamalla muutamia kerroksia ja ompelin siitä pussukan (vuori ja vetoketju).  Mietin, että tästä tuli se kuuluisa tuluskukkaro!

Tuluskukkaron onnistunut puoli...

... ja reikäkortin jumittama puoli.

Taisipa olla vielä edellinen vuosi menossa, kun ompelin tukevan kassin gobeliinikankaasta.  Nappi ja nauha -liike möi tarvikepaketteja ja niiden kuosit ovat raikkaita.

Nappikassi.

 Parin viikon vesisadekauden jälkeen toivoisin jo hiihtokelejä.  Suksien ulkoiluttaminen on jäänyt kolmeen kertaan.  Hyviä ulkoilukelejä kaikille!

6 kommenttia:

  1. Kivoja sukkia:) "Tuluskukkaro" on kyllä todella hieno. Hyvä idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän valmiiksi neulottua pintaa kannata heittää menemään.

      Poista
  2. Kylläpäs se neulekone taipuu kaikkeen! Tietysti pitää olla osaava käyttäjä kuten sinä. Hienoja neuleita, tuluskukkaroa myöten. Muuten on minullakin samat kujeet, että jäännöskerien käyttöä, mutta ihan vain käsin veivaan pieniä sukkia. Nappikassi on ihana! Meidän hiihtokelit ei pysy, taas on lumeton maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä neulekone taipuu moneen asiaan, mutta sukassa on niin monta vaihetta, että täytyy luntata ohjekirjasta ja myös ymmärtää, mitä ohjeet tarkoittavat. Kantapää neulotaan lyhennettyjen kerrosten avulla. Vielä olisi ohutta sukkalankaa ainakin kaksiin sukkiin, mutta mieli halaisi jo ompelukoneen kimppuun. Eilen satoi uutta lunta varmaan 20 cm. Pitää tarkistaa latutilanne.

      Poista
  3. Vau mikä sukkamestari siellä. Kauniita kaikki, myös kassit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe olevani mestari, ihan tavallinen neuloja. Uskallan kyllä kokeilla erilaisiakin juttuja.

      Poista