T-paitoja.

 

Punainen t-paita.

 

Alkukesällä poistin vaatekaapista t-paitoja, jotka olisivat kelvanneet enää hellan pesemiseen.  Halusin tietysti tilalle uusia.  Siispä suuntasin askeleeni kangaskauppa Palttinaan, josta ostin kaksi erilaista trikoota.  Kirkkaanpunakuviollisen ompelin melkein heti ja se on tuntunut oikein mukavalta päällä.  Edessä on pieni halkio.  Tavalliseen tapaan kangasta oli niukasti, joten jouduin leikkaamaan pienen pystykauluksen yksivärisestä punaisesta trikoosta, jota onneksi oli kaapissa.

 

Kukallinen t-paita.

Toinen kangas on punakukallista ribbineulosta.  Edessä on hieman poimutusta kaula-aukon reunassa.  Myös tämän puseron reunakaitaleen jouduin tekemään eri neuloksesta eli kukkasten värisestä trikoosta.

Verkkarit kestävät kovaa käyttöä.

Satuinpa kysäisemään kangaskaupassa, vieläkö on saatavilla britexkangasta verryttelyhousuihin.  Joo, mustaa löytyi.  Siispä ompelin joka paikan "kesätyöhousut", jotka pysyvät siisteinä kovassakin käytössä.  Vaatekaupoista en löytänyt tätä materiaalia olevia housuja.

 

Aurinkoisia kukkia kahvipöydässä. 

Olen ollut koko kesän järjestämässä juhlien ohjelmaa kirjoittamalla näytelmän ja harjoittamalla sen.  Viime sunnuntain juhla on nyt kunniakkaasti ohi, mutta ennätin kuvata vain kahvipöydän koristeena olevan kukka-asetelman.

 Metsissä olen koettanut rumuta ensin vadelmien ja mustikoiden perässä.  Nyt kohteena ova sienet: kantarellit, mustatorvisienet, tatit  ja rouskut.

Loppukesän herkkuja: rouskuja.

T-paitoja.

 

T-paidat Hampurin pikkumiehille, 2- ja 8-vuotiaille.

Kaikki neljä lastenlastamme ovat syntyneet loppukeväästä tai alkukesästä.  Niinpä on helppo muistaa heitä samantyylisillä lahjoilla.  Tällä kertaa ompelin heille t-paitoja.  Materiaaleja löytyi omasta varastosta. Mutta olipa 8-vuotiaan kaverisynttäreillä ollut liiaksi lämmintä: juhlapaikka oli trampoliinihalli ja lämpötila huiteli yli +40 asteen.

Lahjoja 4- ja 1-vuotiaalle.

Prinsessamme täytti 4 vuotta ja oli toivonut oikeaa yksisarvista, mutta eipä mummo sellaista pystynyt hankkimaan.  1-vuotiaalle taaperolle valmistin t-paidan ja housut.
 

Värjätty ja kukkakangas.

Kun kävimme talvella tilkkurotuaarilla Oulussa, ostin Pee-Kaa:sta muutamia kankaita.  Kukkakankaalla oli jo mietittynä käyttötarkoitus.  Valmistin siitä seinätekstiilin saksalaislehden mallin mukaan.  Toisen kankaan värjäsin siten, että sain punaisen värin liukumaan tummasta vaaleaan.

 

Tilkkupinta valmiina.

Kesän paras kukkakimppu -seinävaate.

Uusimmassa Käsityölehdessä oli runsaasti mekon malleja.  Niinpä sain tuhlatuksi yhden kankaan pois kaapista (ostettu Hampurista).  Malli oli helppo ommella ja käyttää.  Mekko napitetaan edestä helmaan asti.  Istuvuutta lisää se, että vyötärön saumanvaraan ommeltiin kuminauha, joka kokoaa liikaa väljyyttä.  Nyt odotellaan vain lämpimiä ilmoja, mutta ei suinkaan Keski-Euroopan tukalia helteitä. 

Puuvillamekossa on myös taskut.

Napitkin löytyivät omista varastoista.

Ennen juhannusta vierailin Jyväskylässä, missä tapasin opiskelukavereita. Vein heille pussukat, jotka esittelin edellisessä postauksessa.  Kaverini ottivat tuomiset iloisina vastaan.  -Kävimme katsomassa Aalto-museon näyttelyitä.  Minua puhuttelivat eniten Alvar Aallon suunnittelemat valaisimet.

Alvar Aallon valaisimia.

Lahjapaketteihin piilotettuja.

 

Joulukaktuksen kauneutta.

Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan.  Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.  

 

Merinovillainen body.

Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan:  Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia.  Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun.  Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.

 

Unipussi.

 Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin!  Ja mummohan ompeli.  Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.

Kaulureita eri lämpötiloille.

 Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.

Kivoja trikoita.

Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä.  Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta.  Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita:  Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.

 

Leipureille essuja.

Paketteihin eksyi lisäksi kasseja.  Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi.  Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.

Lehmäkassi.

Kissakassi.

Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin.  Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua.  Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa.  Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen.   Sitä piti kokeilla.  Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1.  Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen.  Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia.  Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin.   Olipas helppoa ja nopeaa.

Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Mitä mahtaa löytyä paketeista...

Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 

Patalappuja tarvitaan aina.

Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.

Passikoteloita jälkikasvulle.

Trikoomekko siskolleni.

Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

Trikoovaatteita.

Onko Marimekkoa?

Etsiessäni kansallispuvun kankaiden ja nauhojen loppuja - kansantanssia harrastava tyttäreni aikoi elvyttää harrastuksensa monen vuoden tauon jälkeen - päivitin liivin oikeaan kokoon, mutta samalla siivosin ja järjestelin kankaskaappejani.  Ihan kivoja trikoita piti päästä ompelemaan.  Monen monta vuotta sitten ostin Marimekon ystävyysmyynnistä raitatrikoita yhden säkillisen.  Suurimmat palat olen toki ommellut, mutta nyt yhdistelin rohkeasti jämäpaloja ja muokkasin niistä t-paidan.  No, vieläkin jämiä löytyy.
   

Takakappaleessa on vain kahdenlaista raitaa.

Suuri Käsityö -lehdessä (6-7/2019) oli kiva tunikan malli, jonka kyllä lyhensin ja jätin sivuhalkiot pois.  Lisäsin malliin taskut.  Tämä trikoo ei ollut edes ollut kauan kaapissani.
   

Pääskysiä tunikassa.

Siivotessa tuli vastaan myös tilkkukaitaleita, joista olin ommellut n vuotta sitten keinutuolin maton (on nyt jo siirtynyt mökkikäyttöön).  Ompelin kaitaleet kalanruotomallilla yhteen ja sain niistä tilkkupinnan.  Joo, se alkoi näyttää kassilta, joten leikkasin sen kahteen osaan ja kehystin ne tikkaamisen jälkeen viininpunaisella markiisikankaalla.  Samasta kankaasta syntyivät kassin kahvat.  Vuorin ompelin kukallisesta kietaisuhameesta, joka oli jäänyt vähälle käytölle.  Eiköhän kassi kelpaa tanssilenkkareiden ja vesipullon kuljettamiseen treeneihin.

Kassin vuori kukkahametta.

Kaunista elokuuta kaikille!