Trikoovaatteita.

Onko Marimekkoa?

Etsiessäni kansallispuvun kankaiden ja nauhojen loppuja - kansantanssia harrastava tyttäreni aikoi elvyttää harrastuksensa monen vuoden tauon jälkeen - päivitin liivin oikeaan kokoon, mutta samalla siivosin ja järjestelin kankaskaappejani.  Ihan kivoja trikoita piti päästä ompelemaan.  Monen monta vuotta sitten ostin Marimekon ystävyysmyynnistä raitatrikoita yhden säkillisen.  Suurimmat palat olen toki ommellut, mutta nyt yhdistelin rohkeasti jämäpaloja ja muokkasin niistä t-paidan.  No, vieläkin jämiä löytyy.
   

Takakappaleessa on vain kahdenlaista raitaa.

Suuri Käsityö -lehdessä (6-7/2019) oli kiva tunikan malli, jonka kyllä lyhensin ja jätin sivuhalkiot pois.  Lisäsin malliin taskut.  Tämä trikoo ei ollut edes ollut kauan kaapissani.
   

Pääskysiä tunikassa.

Siivotessa tuli vastaan myös tilkkukaitaleita, joista olin ommellut n vuotta sitten keinutuolin maton (on nyt jo siirtynyt mökkikäyttöön).  Ompelin kaitaleet kalanruotomallilla yhteen ja sain niistä tilkkupinnan.  Joo, se alkoi näyttää kassilta, joten leikkasin sen kahteen osaan ja kehystin ne tikkaamisen jälkeen viininpunaisella markiisikankaalla.  Samasta kankaasta syntyivät kassin kahvat.  Vuorin ompelin kukallisesta kietaisuhameesta, joka oli jäänyt vähälle käytölle.  Eiköhän kassi kelpaa tanssilenkkareiden ja vesipullon kuljettamiseen treeneihin.

Kassin vuori kukkahametta.

Kaunista elokuuta kaikille!