perjantai 26. tammikuuta 2018

Myöhästynyt joululahja.


Aputaso Berninaan.

Olin toivonut joulupukilta aputasoa ompelukoneeseen.  Tytär oli tilannut sellaisen Tampereen messuilta näyttäen myyjälle kuvaa ompelukoneestani.  Iloisena avasin lahjapaketin, mutta kun yritin laittaa tason ompelukoneeseeni, se ei mennyt paikoilleen.  Tytär soitti myyjälle, jolloin paljastui, että taso oli väärä MINUN koneelleni.  Pahoitellen myyjä pyysi lähettämään sen takaisin ja paluupostissa sain sopivan tason.  Samalla esittelen tässä yhden käsityöaiheisen joululahjan: kaava-arkin näköisen kassin. Se on superhieno.  Kiitos, tyttäreni!  Kassi huomattiin heti EK:ssa.
    
Käsityöihmisen kassi.

Pienten kangastilkkujen tuhoaminen on ollut taas käynnissä.  Ompelin "Sydänpeittoon" sopivan tyynynpäällisen, jolle annoin nimeksi vanhaa saksalaisiskelmää mukaellen "Ich hab' mein Hertz in Hamburg verloren".  Olin vähällä kirjoittaa "Ich hab' meine Tochter in Hamburg verloren".  No, onneksi tiedän, että tyttäreni on Hampurissa onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä eikä ole unohtanut suomalaisia juuriaan.  Pidämme yhteyttä viikoittain.  Tyylitelty sydänkuvio muodostuu tilkuista ja tikkauksesta.
   
Sydäntyyny.

Tyyny kastui hangella kuvatessani. (taustan kulma)

Samoja kangasjämiä käytin vielä pussukkaan, johon lisäsin kissan kuvan.  Eivätkä ruusukankaat loppuneet sittenkään!
    
Kissa kukkien keskellä.

Pussukassa on kaksi erillistä lokeroa omine vetoketjuineen.

Kun olin saanut alussa mainitun aputason, piti sitä päästä kokeilemaan.  Niinpä leikkasin punasävyisiä neliöitä (16 cm x 16 cm) 18 kappaletta, joista ompelin kaksi neliötä.  Neulasin ne tarkasti saumoja pitkin (välissä vanu ja huopa) ja tikkasin saumojen vierestä.  Leikkasin neljäksi neliöksi eli sain näin neljä patalappua.  Toki ne piti vielä kantata.
   
Kerralla syntyi neljä pannulappua.




Toisella puolella vastaava ruudutus.

Kummipoikani täytti 40 vuotta.  Siispä ryhdyin kortin askartelemiseen.  Yritin tehdä "miehekkään" kortin.  Samalla kertaa askartelin muitakin kortteja, yhteensä 20 kappaletta, koska lähes kaikki entiset kortit oli käytetty.
   
Onnittelut.

Kortteja varastoon.

Kortteja lapsille.

Sää näyttää olevan merkillinen: samalle viikolle mahtuu pakkasta ja vesisadetta.  Alkuviikon pakkasten jälkeen keskiviikkona tuuli myrskyten ja lunta sataen, mutta sinnikkäästi kävin hiihtelemässä 8 kilometrin ladun, jota ei ollut avattu.  Seuraavana päivänä satoikin sitten vettä ja kaikkialla oli hurjan liukasta.  Onneksi sopivaa liikuntaa löytyy jumppien ja tanssien merkeissä.Liukkaita latuja ja tanssilattioita!


Kiitos kommenteista!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tilkkujen jäännöksiä.

Lumitaidetta.

Uusi vuosi on alkanut lumisissa merkeissä.  Onneksemme lämpötila kävi välillä lämpimän puolella, jolloin lumi putoili pois katoilta ja puista.  Olemme myös välttyneet pitkiltä sähkökatkoilta.  Toisaalta lämpötalous ja ruuanlaitto hoituvat joka tapauksessa puuhellan ja puu-uunien avulla.  Lisäksi minua ilahduttaa aikaisin alkanut hiihtokausi: olen ollut suksien kanssa liikkeellä jo neljä kertaa.

Tyynyjä työn alla.

Ateljeessa ei ollut mitään aloitettua ompelusta, joten ajattelin käyttää valmiiksi leikattuja kangaspaloja ja -suikaleita.   Jaakobin tikapuut -peitosta jäi sinisävyisiä tilkkuja, joista ryhdyin kasaamaan tyynynpäällisiä.  En vielä tiedä, pitäisikö niiden kokoa vielä kasvattaa. Peittokin on vielä kesken eli se odottaa pääsyä Töölön tilkkupajaan tikattavaksi.  Olen kyllä värjännyt taustakankaan tummansiniseksi.
    
Jakku edestä...

... ja takaa.


Kangaskaupassa käydessäni silmiin osui kivannäköinen neulos, jossa on kukkia tummanvihreällä pohjalla.  Materiaali on ryhdikästä neulosta.  Ompelin siitä jakun itselleni.  Kaavan piirsin soveltaen omiin tarpeisiini Suuri käsityölehdestä (07/2017).  Lisäsin malliin pienet upotustaskut, jotka oli helppo ommella vyötärön poikkisaumaan.
    
Nappi taskunsuussa.

Hyviä hiihtokelejä ja luistavia tanssilattioita kaikille. 

 

lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulun aikaa muistellessa.



Piparirakennelma vuosimallia 2017.

Perinteisesti jälkikasvuni rakentelee piparitaikinasta kokonaisuuden, ei pelkästään piparkakkutaloa.  Lapset tulivat niin myöhään joulun viettoon, että piparirakennelma kasattiin vasta jouluaattoaamuna.  Yleensä aihe on valikoitunut johonkin paikkaan tai tapahtumaan menneen vuoden ajalta, mutta nyt aihe oli ihan irrallinen eli inkkarikylä.  Alueelta löytyivät inkkaripäällikkö, tiipii, joki, kanootti, kala hyppimässä vedessä, toteemipaalu, rosvo köytetttynä paaluun, aarrearkku, puita, pensaita, kiviä ja arjalainen kameli.  Tuo viimeksi mainittu saattaa kuulostaa rasistiselta, mutta se on lähtenyt jostain huulenheitosta liikkeelle ja saanut pysyvän paikan meidän piparkakkurakennelmissa.  Ennen lähtöään nuoret napsivat hahmot mukaansa, joten rakennelma ei ennättänyt ottaa makuja ympäristöstä.  Hyvä niin.
     
Toteemipaalu.

Virtahepo, nuotio ja aarrearkku.

Puussa vartioivalta pöllöltä taisi päästä ...

Joululahjaksi virkkaamani gekkoluolat ovat kuulemma kovasti käytössä.  Gekot ovat ottaneet ne omikseen ja nukkuvat niissä.  Kuulostaa tosi mukavalta.  Poikani lähetti niistä kuviakin.
    
Gekon unta.

Uni maistuu tällekin gekolle.
   
Lunta on täällä Keski-Suomessa ihan riittämiin.  Avasin hiihtokauden hiihtämällä metsätien pohjaa pitkin rantaan ja samaa reittiä takaisin.  Katoilta valuva lumi muodostaa hienoja rakennelmia.  Välistä puista tippuva lumi aiheuttaa sähkökatkoja: kirjoitin tätäkin äsken otsalampun valossa.  On mukava, että ollaan menossa kohti valoisaa vuodenaikaa.
    
Lumi valui ulkorakennuksen katolta.

Lumista alkuvuotta myös Etelä-Suomeen!