Joulun aikaa muistellessa.

Piparirakennelma vuosimallia 2017.

Perinteisesti jälkikasvuni rakentelee piparitaikinasta kokonaisuuden, ei pelkästään piparkakkutaloa.  Lapset tulivat niin myöhään joulun viettoon, että piparirakennelma kasattiin vasta jouluaattoaamuna.  Yleensä aihe on valikoitunut johonkin paikkaan tai tapahtumaan menneen vuoden ajalta, mutta nyt aihe oli ihan irrallinen eli inkkarikylä.  Alueelta löytyivät inkkaripäällikkö, tiipii, joki, kanootti, kala hyppimässä vedessä, toteemipaalu, rosvo köytetttynä paaluun, aarrearkku, puita, pensaita, kiviä ja arjalainen kameli.  Tuo viimeksi mainittu saattaa kuulostaa rasistiselta, mutta se on lähtenyt jostain huulenheitosta liikkeelle ja saanut pysyvän paikan meidän piparkakkurakennelmissa.  Ennen lähtöään nuoret napsivat hahmot mukaansa, joten rakennelma ei ennättänyt ottaa makuja ympäristöstä.  Hyvä niin.
     

Toteemipaalu.

Virtahepo, nuotio ja aarrearkku.

Puussa vartioivalta pöllöltä taisi päästä ...

Joululahjaksi virkkaamani gekkoluolat ovat kuulemma kovasti käytössä.  Gekot ovat ottaneet ne omikseen ja nukkuvat niissä.  Kuulostaa tosi mukavalta.  Poikani lähetti niistä kuviakin.
    

Gekon unta.

Uni maistuu tällekin gekolle.

   

Lunta on täällä Keski-Suomessa ihan riittämiin.  Avasin hiihtokauden hiihtämällä metsätien pohjaa pitkin rantaan ja samaa reittiä takaisin.  Katoilta valuva lumi muodostaa hienoja rakennelmia.  Välistä puista tippuva lumi aiheuttaa sähkökatkoja: kirjoitin tätäkin äsken otsalampun valossa.  On mukava, että ollaan menossa kohti valoisaa vuodenaikaa.
    

Lumi valui ulkorakennuksen katolta.

Lumista alkuvuotta myös Etelä-Suomeen!