Vihdoinkin kesä!

Pöllö vahtii kukkia kannon päällä.

Kesä on alkanut ja päivät sujahtavat nopeasti ohi.  Tällä hetkellä luonto on vihreimmillään, koska olemme saaneet myös sadetta.  Hyvä niin. Kasvihuoneessa tomaatit, paprika ja kasvihuonekurkku työntävät latvuksiaan kohti aurinkoa.

Kesän kepeitä helmoja.

Talvella ostin kirpputorilta viskoosikankaan muistaakseni 4,25€.lla.  Siitä valmistui mekko, johon piirsin kaavan SKK-lehdestä.  Kangas oli hieman luistavaa laatua, joten leikatessa ja ommellessa piti huolehtia langansuunnan pysymisestä oikein.  Mekkoa on helppo  käyttää, koska se on sen verran väljä, että vetoketjua ei tarvita.   

 

Pussukoita viemisiksi.

Ensi viikolla minulla on tapaaminen Jyväskylässä.  Ystäväni on kutsunut meitä opiskelukavereita koolle.  Kyllähän edellisestä tapaamisesta on kulunut monta vuosikymmentä.  Ajattelin muistaa heitä pienellä lahjalla eli ompelin heille pussukat (materiaalista ei ole pulaa!).  En tietysti voi tietää, mitä värejä he käyttävät, mutta resurssipaloissani oli eniten punaista; yhden ompelin sinisistä kankaista.  Odotan jo innolla tapaamista. 

Pussukoiden toinen sivu.

 

Kehyspussukoita.

 

Korillinen pääsiäispupuja.

Pääsiäinen saapui nopeasti tänäkin vuonna.  Entisten koristeiden lisäksi laitoin koriin vihreän neuleen (ruoho) ja asettelin sen päälle lasten leikkikalupuput (vai onkohan yksi noista eläimistä koira).  

Kaappeja siivotessa käteen osui pakkaus, jossa on erimittaisia metallitukia.  Siispä ompelemaan niiden ympärille pussukoita.  Niitä valmistui kuusi kappaletta, isoja ja pieniä.  Pentikin ruusukangaspala pääsi käyttöön eli sitä riitti kahteen pussukkaan.

 

Ruusuisia pussukoita.

Tämä ompelumalli on todella yksinkertainen enkä jaksanut sommitella tilkkupintoja.  Isoimpiin pussukoihin tikkasin tukikankaaksi vanhoja froteepyyhkeitä.  Osa pussukoista suljetaan nepparilla, napilla tai tarranauhalla.

Ylempi pussukka on aidakangasta, johon olin kirjonut ristipistoruusuja.

Lehmäkankaan loppukin pääsi käyttöön.

Siivotessani jälkikasvun komeroita löysin tyttären kaapista pussin, jossa oli valmiiksi neulottuna yksi sukka ja toisen vartta oli aloitettu muutama senttimetri.  Eihän käsitöitä saa jättää kesken, joten neuloin toisenkin sukan valmiiksi.  Ainoa ongelma oli se, että minun neulekäsiala on löysää ja piti koko ajan kiristää lankaa.

Sukat yhteistyöllä.

Rauhallista pääsiäistä! 

Helmikuu loppuu.

 

Tanssilattialla riitti väkeä.

Kyllä aika rientää nopeasti.  Tällainen lyhyt kuukausi on vain hujahdus.  Lisäksi vuodenaika tuntuu erilaiselta, kun on niin lämmintä ja vähälumista.  Hiihtämään olemme päässeet vain kerran.

Lavalla Teemu Roivainen.

Puolivälissä kuukautta osallistuimme iskelmäristeilylle Helsingistä Tukholmaan.  Matkan järjestäjinä toimivat Radio Sandels ja Kiuruveden iskelmäviikot.  Meitä kuljetettiin neljällä linja-autolla laivalle.  Esiintyjäkaarti oli melkoinen - ohjelmaa olisi riittänyt yli puolen yön - mutta tietysti paras oli suosikkini Teemu Roivainen.  Kiuruvedellä valittuja iskelmämestareita oli myös esiintymässä, samoin ensi kesän kilpailijoita.

Teemu taitaa myös soitinten salat.

 

Pekka Juntusen orkesteri säesti laulajia.

Päivällä kävimme Tukholman kiertoajelulla, minkä päätteeksi jäimme vielä pariksi tunniksi kaupungille.  Kävimme syömässä ja piipahdimme kesällä löytämässämme kangaskaupassa.  Ostin kitsaasti vain yhden punaisen tilkkutyökankaan poistokorista.   

Raitakassi.

Pieniä ompelutöitä olen saanut valmiiksi, lähinnä arpajaispalkinnoiksi.  Kaivoin kaapin hyllyistä vahvempia resurssikankaita, joista ompelin kaksi kassia: toinen on ruskea, toinen punainen. 

 

Punakukkainen kassi.

Huonekalukankaiden jäännöspaloista kasasin tilkkupinnan pussukkaan. Vuoritin myös pussukan. 

Pussukka huonekalukankaista.

Syystouhuja.

 

Syötävän kauniita pihlajanmarjoja.

Kylläpä aika mennä viipottaa kovaa kyytiä, eihän tässä ennätä pysyä mukana.  Syksy oli pitkään lämmin - saimme syödä oman kasvimaan salaattia koko syyskuun.  Nyt on tullut lunta pari kertaa, mutta se on sulanut pois.  Metsissä riitti pitkään puolukoita linnuille, joten pihlajanmarjat ovat säästyneet ja hehkuvat nyt punaisina.

Essu on jo jauhotettu...

Syyslomien aikaan saimme Saksan pikkumiehet vieraaksemme.  Isompi kertoi jo etukäteen, että hän haluaa leipoa mummon kanssa mustikkapiirakkaa.  Sehän toki sopi minulle ja ompelin leipuripojalle oman essun.  Onneksi löysin palan punaista puuvillaa, johon ompelin tilkkujämistä taskun ja nauhoina käytin valmista koristenauhan loppua.  Ihana leivontakaveri!

Tossunmallinen pussukka.

Usein haluan ommella jotain pientä.  SK-lehdessä oli keväällä ohje hauskaan pussukkaan, joka oli aamutossun näköinen (vohvelikankaalle oli pujoteltu ruudukko).  Skippasin tämän vaiheen yli ja pussukka valmistui nopeasti.  Pussukan saa isosti auki, vaikka se kyllä ei näy kuvassa.

Tilkkuja yhteen kassiksi.

Resurssilaatikosta poimin punasävyisiä tilkkuja, joista syntyi kassi.  Ehkäpä sillekin on käyttöä.

Blokkeja kierrätyskankaista.

Viime viikonvaihteessa osallistuin kansalaisopiston ompelulaneihin; edellisestä kerrasta on aikaa jo monta vuotta.  Varasin mukaan puuvillaisen pöytäliinan (anopin peruja) ja kirppikseltä ostetun puuvillaverhon.  Niistäpä sitten ompelin tilkkublokkeja.  Työ on vielä pahasti kesken, mutta nyt olisi aika siirtyä joulujuttuihin.

Syksyä kohti.

 

Näytepaloja, valmiita tilkkuja.

Syyskuu on ollut lämmin, mutta sateinen.  Metsistä ja puutarhasta on riittänyt kerätä paljon tarpeellisia vitamiineja talven varalle: kantarellejakin on löytynyt runsaasti.  Myös omenasato oli valtava. Niitä laitellessa ja matkustaessa aikaa ei ole juuri ollut käsitöille, mutta jotain pientä on sentään syntynyt.  Matkan varrella mukaan tarttui myös materiaalia uusiin töihin.  Siskoni tyttären miehellä on on verhoomo Sinistra, josta omistaja antoi kangasvalmistajan näytteitä ison kasan mukaamme.  Niitä on mukava hypistellä ja silittää sekä suunnitella lopputuotetta.  Siinä sivussa on syntynyt kolme pussukkaa, joihin ompelin myös vuorin.

Muutama pussukka.

Kesäreissuilla on ollut mukana myös pieni neule.  Villasukkia neuloessa olen joskus miettinyt, mikä materiaali olisi niihin sopivin.  Päätin kokeilla silkkisekoitetta eli ostin Regia premium -lankaa, jossa on villaa (55%), polyamidia (25%) ja silkkiä (20%).  Lanka on hyvin riittoisaa.  Käsityölehdessä sattui sopivasti olemaan Niina Laitisen suunnittelema malli samanvahvuiselle langalle.  Nyt sukat ovat sopivasti valmiina sään viilentyessä.

Silkki-villasukat.

Kävimme vielä ajelemassa yhden reissun matkailuautolla.  Emme ole aikaisemmin käyneet tanssireissuilla kauempana, mutta nyt ennen lumikelejä tuli sopiva tilaisuus.  Naapurivaaran huvikeskuksella eli Napiksella oli kauden päättäjäistanssit, joissa esiintyivät tämän vuoden tangokuninkaalliset eli Charlotta Saari ja Pasi Flodström.  Erityisesti tangokuninkaan bassoääni hivelee minun kaikkia tuntohermojani ja hän osaa myös huomioida yleisönsä hymyilevällä katseellaan.  Mieleenpainuva tanssitapahtuma.

Tangokuninkaalliset 2023 Napiksella.

Pikkupussukoita.

 

Herkkuja metsästä.

Elokuun alku sujui marjoja ja sieniä kerätessä.  Löysin kantarelleja runsaasti; viimeisin erä on vielä kuivurissa.  Vadelmia oli 10 minuutin kävelymatkan päässä niin paljon kuin jaksoin poimia.  Mustikoita sen sijaan oli tosi harvassa, mutta niitä sain kasaan 10 litraa.  Vanhempi lapsenlapsemme oli luonamme muutamia päiviä ja vietimme rattoisia päiviä hänen kanssaan: pyöräilimme, pelasimme jalkapalloa, kyläilimme ja teimme virtuaalimatkoja.  Touhu oli väsyttävää, mutta niin antoisaa.

 

Avainkotelopussukoita.

Ompelukoneenkaan ei tarvinnut olla ihan koristeena.  Leikkelin kankaiden lopuista pieniä paloja, joista sitten kokosin pussukoita.  Osassa on sisällä avainlenkki.  Jonakin päivänä syntyi myös isompaa pussukkaa. Itselle meni jo käyttöön pikkupussukka, jossa kuljetan silmätippoja mukana.

 

Isompia pussukoita.

Lomareissulla löysin kirpputorilta kietaisuhameen 2 eurolla.  Kangas oli minun mieleinen ja näin sen heti mielessäni mekkona.  Leikkasin helmasta miehustan eli takakappaleen ja kietaistavat etukappaleet.  Ompelin helmaan pinkin frillan intianpuuvillasta, josta leikkasin myös hihat.  Ehkä kesää on vielä jäljellä ja tuleehan uusia kesiä.

Tästä lähdin liikkeelle.

 

Kietaisumekko.

 

 

Ompelupöydällä on näköjään valmiina myös kettukassi.  Tarvikkeet löytyivät Kuopion Nauha ja nappi -liikkeestä.

Kettukassi.

Hyvää elokuun loppua! 

Lisää resurssikopasta.

 

Kolmiot hyötykäyttöön.

Edelliselle tyynylle piti ommella pari, joten kävin taas jämäkolmioiden kimppuun.  Tämä kattaus sisälsi aikaisempia isompia kolmioita eikä niitä ollut ommeltu neliöiksi.  Siispä työssä piti ensin valmistaa neliöt. Laskin, että niitä oli 48 kappaletta, joten ompelin vielä yhden, mutta ihan erivärisen.  Löydätkö sen tyynystä?  Reunaan vielä kapeat kaistaleet ruusukangasta ja tikkaus neliöiden lävistäjiä pitkin. Takakappale valmistui vadelmakankaasta, josta kehkeytyi nimi Vadelmapuska.-  Itse asiassa vanhanajan tilkkutyöt tehtiin käyttämällä jätesilppukankaita, ja toisaalta uudessa Tilkkulehdessä oli paljon asiaa tästä teemasta.

 

Tyynysiskokset.

Värikkäät konvehtipaperit ovat myös odottaneet vuoroaan, osa valmiiksi silitettyinä.  Kiinnitin karkkipaperit suihkutettavalla liimalla kevyesti vanhaan lakanaan ja neulasin päälle muovin.  Sen jälkeen tikkasin kerrokset kiinni, ompelin vetoketjun, laitoin vuorin ja ompelin pussukaksi.  Kieltämättä kankaasta ommeltu pussukka on helpompi kääntää oikein päin.  Karkkipaperit ja muovi ovat niin jäykkiä. 

 

Karkkipaperipussukoita.

Tuumasin miehelleni, että jokin noista karkkipussukoista pitäisi antaa Fazerin edustajalle.  Niinpä yksi pussukka - Fazerin sininen -konvehtikääreistä - päätyi edustajalle, joka oli ilahtunut siitä suunnattomasti.  En ennättänyt sitä edes kuvata.  Kolme muuta on ommeltu Mozartin kuula -kääreistä, Lindin suolakinuskipapereista ja  Fazerin Tumma Geisha -kääreistä.  Papereita on vielä jäljellä, mutta muovin loppuminen siirtää projektia eteen päin.

Resurssilaatikon aarteita.

 

Aurinkoinen tyyny.

Kun ompelin peiton Kaffe Fassettin kankaista (postaus 22.01.2022), tein nurkkapalojen yhteydessä pieniä pikakolmioita, jotka ovat odottaneet päämääräänsä.  Niinpä aloin ommella näitä pieniä neliöitä yhteen, jolloin niistä muodostui neliö.  Kehystin neliön punertavalla ruusukankaalla ja tikkasin vinottain neliöiden lävistäjiä pitkin oranssi-keltaisella langalla.  Kun vielä lisäsin takakappaleen vetoketjuineen, tarpeista syntyi tyyny.  Kirkkaiden värien ansiosta tyyny piristää lähetyvää kevättä ja sai nimekseen Kevätaurinko.

 

Oranssinkeltainen tikkauslanka on myös varastosta.

Vihreänsävyiset jämätilkut pääsivät hyötykäyttöön, kun ompelin niistä lehdenmuotoisen pikkumaton.  Osa tilkuista oli jo valmiiksi suikaleina, osaa piti jatkaa, osaan ompelin taitoksia saadakseni niistä kaarevia ja osaa leikkelin kaareviksi.  Työ ei vaatinut tikkausta, koska ompelin kalanruotosysteemillä pinnan, vanun ja taustakankaan läpi.  Reunakanttikin oli valmiina (jäänne jostain peitosta), joten ompelu sujui nopeasti.  Lehtimatto pääsi aluseksi riikinkukolle, jonka olen väännellyt kauan sitten rautalankakurssilla.

Lehtimatto.

Riikinkukko ihmettelee uutta alustaansa.

Pitkästä aikaa ompelin myös pari pussukkaa.  Molemmat ovat markiisikankaan loppuja, toinen Ikeasta, toinen Marimekkoa.  Taitavat mennä hyväntekeväisyyteen.

Markiisikangaspussukoita.

Kesälaukku.

 

Vuorenkilvet kukassaan.

Kevät on muuttunut nopeasti kesäksi, vaikka sää on pysynyt vielä koleana.  Monet alkukesän kasveista ovat puhjenneet kukkaan ja perunakin nököttää taimella harson alla.  Omenapuiden kukinta on ihan käsillä ja metsäpolun varrella mustikan varpuja komistavat punaiset kukkaset.  Toivotaan auringon houkuttelevan pölyttäjiä runsaasti.

 

Pellavalaukku.

Keväällä huomasin Jyväskylän käsityömessuilla pellavasta ommellun laukun, joka oli koristeltu pienellä virkatulla liinalla.  Tuollainen pitää valmistaa!  Hyvä, että oli aikaa miettiä enkä rynnännyt ostamaan pellavapalaa.  Mieleeni palautui, että kaapissa on jämät pöytäliinakankaasta, jonka ostin pian kolme vuotta sitten Savoniasta Italiasta ja josta ompelin ovaalinmuotoisen liinan olohuoneen pöydälle.  

 

Laukun takaosa.

Kurkistus laukun sisälle.

Vuorikankaaksi valitsin punavalkoista, Katrin kangaskaupasta ostettua puuvillaa.  Ompelin siihen kaksi taskua, toisen varustin vetoketjulla.  Leikkasin kankaat hieman leveämmiksi kuin laukun kehys (20 cm), jotta sain laskosten avulla laukkuun väljyyttä. Pikkuliina on peräisin tätini jäämistöstä.- Kehys on ommellenkiinnitettävää mallia.  Laukun hihnan ompelin laukkukankaasta, jonka taittelin nelinkerroin ja väliin upotin terenauhan.  Laukku on mukavan iso, jolloin siihen mahtuvat rahapussi, kännykkä ja kangaskassi sekä muutakin tarpeellista (ja tarpeetonta).

Lajitellut kankaat asuvat neulekoneen alla.

Kevätsiivousten yhteydessä lajittelin tilkkutyökankaat värien mukaan.  Kylläpä ne nyt mahtuvat pieneen tilaan - siihen saakka, kun taas aloitan seuraavan ompelutyön!

Villahame muuttui pussukoiksi.

Näin jossakin haasteen ommella erivärisiä pussukoita.  En muista, mikä väri on menossa, mutta itse ompelin kaksi vihreää pussukkaa.  Materiaali on anopin hamekankaasta. Kankaan anoppi kutoi itse villalangalla puuvillaloimeen, muistaakseni sidos on nimeltään Panama.  Tyhjentäessäni anopin kaappeja (kuolemasta on aikaa 19 vuotta) otin sieltä kaksi villahametta, jotka olen purkanut ja aion käyttää pieniin töihin.  Kirpparilla niitä ei ehkä olisi ostanut kukaan.

Siroja tulppaaneja.

Hyvää alkanutta kesää!

Joulu on jo ovella.

 

Raitapussukka.

En varmaan muistanut kuvata kaikkia joululahjoja, jotka olen ommellut  tai neulonut, mutta laitanpa tähän niitä, jotka löytyvät kameran muistikortilta. Ainakin yksi pussukka on sinne eksynyt. Kaikki materiaali on omaa varastoa.

 

Vyölaukku-kännykkäpussi.

Siskoni on innokas hiihtäjä.  Ehkäpä hän ilahtuu tästä kännykkäpussista, jonka voi laittaa vyötärölle tai kaulaan.

 

Hiirityyny.

Today's Quilter -lehdessä oli mukavia jouluompeluohjeita.  Valmistin siitä tyynyn lapsenlapselleni.  Kokosin taustakankaan sinisävyisistä kankaista.  Aplikoin mallin mukaan leikkiviä hiiriä ja joulukuusen oksan tähtitaivaan alle käyttäen kaksipuoleista liimaharsoa.  Olihan siinä  pientä ja tarkkaa piiperrystä, mutta onnistuin leikkaamaan kaikki osat ja ompelemaan ne pohjaan kiinni.  Taustakankaassa piipertävät pienet siilit. Upotin taustaan vetoketjun helpottamaan pesua. Valmistin vielä pienen sisätyynyn.

Yksityiskohta tyynystä.

 

Pitihän minun ommella myös muutama mukimatto.  Nämä taisivat päätyä kummitytön pakettiin.

Mukimattoja vihreän ystävälle.

Ompelin myös kotiin jotakin: Tilkkurepun blogista huomasin kivan mukin alusen ohjeen.  Niinpä keräsin pöydälle joulukankaat ja neliöitä leikkaamaan.  Minulla oli tarkoitus ommella noita alusia 10 kappaletta, mutta huomasin ommelleeni niitä 14.  Läksi taas lapasesta!

Lasin /mukin alusia.

 

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua!  Jospa ensi vuonna olisimme saaneet koronan taltutetuksi.