Kukkia, marjoja, sieniä ja mekko.

Kasvimaan rehevyyttä.

Loppukesä on mielestäni hienoa aikaa siitä syystä, että luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, vaikka päivät ovat täynnä touhua - ihan väsyksiin asti.  Kasvimaata reunustaa kesäkukkien kirjo, jossa näyttää tänä vuonna olevan komeita unikkoja.  Kukinnot kestävät vain muutaman päivän ja sade piiskaa niitäkin.  Kasvimaan satoa on tullut kiitettävästi: salaatteja, persiljaa, oreganoa, tilliä, lehtimangoldia, sipuleita, retiisejä, minttua, rosmariinia, perunaa, kesäkurpitsaa ja uutuutena spagettikurpitsaa.

Mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja kantarelleja.

Metsä on tuottanut tänä kesänä myös monta mukavaa yllätystä.  Kullankeltaisia kantarelleja on löytynyt runsaasti ihan yllättävistäkin paikoista.  Myös mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita on ollut säilöttäväksi asti.  Mustikkasato on runsas: olen poiminut niitä yli 50 litraa.  Onnistuin myös löytämään vadelmapuskia, missä kukaan ei ollut käynyt.  Olipa mukavaa kerätä niitä.  Mustikkareissulla sain myös pienen määrän harvinaisherkkuja eli mesimarjoja.

Mesikoita.

Lomareissulla sorruin tietysti ostamaan kankaita (koska halvallakin joskus saa!).  Yhden niistä ompelin mekoksi.  Yhdistelin kolme eri kaavaa saadakseni mieleiseni mallin.  Miehustan kaava on SKK-lehdestä (4/2022), koska halusin edestä napitettavan mallin.  Saman lehden Designer-kaavasta (Paola Suhosen Ivana Helsinki -sarjaa) kopioin hihan kaavan.  Salsahelman mittoja tutkin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, koska en halunnut mekosta liian leveää.  Hihoja kevensin siten, että ompelin kaksi päällimmäistä hihaa sifongista ja alimman mekkokankaasta.  Huomasin juuri, että taskut olisivat olleet kivat, mutta tällä kertaa ne jäivät pois. 

Salsamekko.

 

   

Mekko takaa.

Hyvää elokuuta ja satokautta!  Metsissä riittää marjoja.

Makuuhuoneen ikkunalla kukkii orkidea.