Kevätesikko.

Pimeä ja sateinen marraskuu alkaa kääntyä loppusuoralle. Joulupukin apulaisena oleminen on vienyt aikaa, mutta nyt on marraskuunpeitto valmis - nimilappua vailla. Peiton nimeksi tulee Kevätesikko eli bloggauksen otsikko ei ole pilaa: kevätesikoihin on aikaa puoli vuotta. Nimi viittaa peitossa käyttämiini väreihin, sillä ne tuovat niin elävästi mieleen kevätesikot: hehkuva keltainen ja lievästi murrettu vihreä. Toivottavasti tästä Koronakurimuksesta päästään voitolle, kunhan esikot puhkeavat kukkaan.

Peiton mallin rakentelin mielessäni siten, että pari vuotta sitten ompelin muutaman kaitaliinan, jollaisia nyt asettelin kaksi vierekkäin. Liinat ovat päätyneet viemisiksi, mutta onneksi on kuva tallella. Tikkasin peiton pikaisesti käyttäen koneen aaltotikkausta ja reunakaitaleiksi riitti raidallista vihreää kangasta. Uskalsin vasta viime kesänä kokeilla reunakantin toisen sauman ompelemista koneella. Uuden koneen laitteilla kantin kääntäminen sujuu siististi ja nopeasti.

Sohvan nurkassa on syntynyt muutama sukkapari puuvillalangoista, jotka jäivät tähteeksi neuletakista. Kokeilin uteliaisuuttani sukan aloitusta kärjestä eikä se ole vaikeaa. Kantapäitä olen neulonut aiemminkin lyhennetyillä kerroksilla.

Viikon kuluttua olemme jo adventissa. Ei hätää, olen jo tehnyt joulusiivouksen yläkerrassa. Tänään paketoin myös Saksaan lähtevät lahjat. Ne pitää saada ajoissa lähtemään. Rauhaisaa adventtiaikaa.