Äidin syli.

 

College-kankaista ommeltu peitto, Äidin syli.

Kesä alkaa olla jo yli puolen välin ja ompelukone on saanut pienen lepohetken.  Ompelin kuitenkin yhden peiton.  Parikymmentä vuotta sitten kasasin nopeasti peiton, johon käytin collegekankaiden loppuja.  Leikkasin neliöitä, joiden koko on 20cm x 20cm, ja surautin ne saumurilla yhteen.  Silloin materiaalia jäi jäljelle.  Siivotessani keväällä päätin, että nyt nuo materiaalit eivät jää enää komeron täytteeksi.  Leikkelin palat melko nopeasti ja levittelin lattialle.  Kuvioksi muodostui jonkinlainen diagonaali.

 

Yksityiskohta peitosta.

Monet collegekankaat olivat loppuja lasten vaatteista, joten nimeksi valitsin Äidin syli.  Taustakankaaksi valitsin Finlaysonin pitkään marinoituneen raitakankaan.  Tikkasin laiskasti palojen yhdyssaumoja pitkin.

Kantarellihattuja.

Kesällä on paljon tapahtumia ja näyttelyitä.  Kävimme katsomassa Iisalmessa näyttelytila Huvituksessa kolmen eri taiteilijan teoksia.  Näyttelyn nimi oli Metsän syli.   Eniten minua puhuttelivat keramiikkatyöt, joissa tekijä oli osannut  kertoa hauskalla tavalla, millaisia ihmeitä metsät ovat täynnä, kunhan vain osaamme nähdä niitä mielikuvituksen siivin: kantarellihattuja jne.

 

Taikametsää.

Vanamonkukkia kasvaa korvissa.

Täne kesänä metsämarjasato on ollut ylen runsas.  En malttaisi millään pysyä poissa vadelmapuskista ja mustikkametsästä.  Marjojen laatu on erinomainen.  Kävin metsämarjojen apajilla myös Hampurista tulleiden lastenlasten kanssa.   Nyt vain odottelen vielä sienien ilmestymistä metsän kätköihin.

Herkullisia vadelmia.

 

Pakastin alkaa täyttyä.

Kävimme lastenlasten kanssa yhdessä kotieläinpihassa.  Siellä taapersi monenlaisia eläimiä, joita pääsi melkein silittämään.

Mars, mars!