Jo tarkenee...

PNP soittaa letkeää tanssimusiikkia.

Kesä näyttää vihdoin saapuneen: ruohoa saa leikata usein, omenpuut kukkivat ja lavatanssit ovat alkaneet.  Marko Maunukselan tansseissa tarvittiin vielä villatakkia, mutta kun Pekka Niskan pojat rytmittivät liikuntaa, kesämekko oli sopiva asu. Mielestäni ko. orkesteri on yksi Suomen parhaita tanssittajia.  He soittavat mutkattomasti, oikearytmisesti (eivät improvisoi turhaan) ja valikoimissa on sopivasti vakiotansseja, lattareita ja suomalaiskansallisia tansseja.  Lisäksi solisti Pertsa Niska  nyökyttelee ja hymyilee tanssiville pareille huomioiden heitä.  Orkesteri huomioi myös tanssijoita siten, että taustalta näkee, mitä rytmejä he soittavat seuraavaksi.
    

Mekko edestä...

...ja takaa.

Ompelin itselleni kesämekon, johon kaava löytyi tyttären kätköistä.  Se on peräisin jostakin nuorille suunnatusta Burdasta.  Helman laskostus on samanlainen edessä ja takana.  Tällä kertaa kangas ei ennättänyt viipyä pöydällä yhtä päivää kauemmin.
   

Merinovillaa ja silkkiä.

Kevään aikana minulla on ollut työn alla villatakin neulominen.  Langat ostin vuosi sitten keväällä Tartosta ja muistaakseni maksoin niistä vajaat 20 euroa.  Merkki on Merinoseta, jossa on 70% merinovillaa ja 30% silkkiä.  Lanka on hurjan ohutta ja riittoisaa: 700metriä /50g.  Ostin lankaa neljä 50g:n kerää ja ne riittivät hyvin.  Napit löytyivät omasta kaapista.  Neule on patenttipohjaista kuvioneuletta, kaapattu Passapin ohjekirjasta.

Hevoskangas, jonka ostin Taalainmaalta, löysi myös paikkansa.  Ompelin siitä kaksi pitkulaista tyynynpäällistä, koko 30 cm x 50 cm.  Lisäsin koristeeksi pari raitaa itsevärjätyistä suikaleista, joissa toistuvat kankaan värit.  Pikälle sivulle ompelin vetoketjun helpottamaan pesua.

Heppatyynyt.

Aurinkoista juhannusta kaikille!