Tyynyjä.

Väri-iloa tyynyissä.

Sohvan nurkassa kököttäneet tyynyt ovat olleet jo pitkään kulahtaneen näköisiä.  Tartuin vihdoin toimeen ja ompelin uudet päälliset.  Monet näistä kankaista olivat Pariisin matkalta vuonna 2012  ostettuja FQ-paloja, jotka olivat purkautuneet vyötteistään ja siitä syystä edullisia. 

  

Tasasivuisia kolmioita.

C

 Ensimmäiseen tyynyyn leikkasin tasasivuisia kolmioita.  Today's Quilter -lehdessä oli hyvä ohje, miten kolmiot voi leikata käyttäen viivottimen asteikkoa.  Asettelin kolmiot "timantiksi" ja täydensin pinnan suorakulmioksi.  Tähteeksi jääneistä kolmioista syntyi kolmio tyynyn taustapuolelle.

   

Taustalla kolmio.

Toinen tyyny.

Toiseen tyynyyn otin mallin muutaman vuoden takaisesta Burdasta, mutta tuo malli vaatisi selkeän värien järjestelyn, jotta se näyttäisi hyvältä.  Tyynyssäni tuo ei toteudu.  Eipä se haittaa, sillä nämä kaksi tyynyä ovat ne, jotka mytistetään selän taakse sohvalla tai lattialla rönöttäessä; siihen ne kelpaavat.  Malli jatkuu tyynyn päästä toiselle puolelle. 

Kuvio jatkuu.

Toiseen kasasin vanun pienistä vanulevyn jämäpaloista, toiseen löytyi venyvää villavatiinia.  Tikkauksessa yritin matkia Tilkunviilaajan tikkausta, mutta omani taisi tulla harvempaa.  Pesua varten tyynyjen lyhyissä päissä on vetoketju.

   

Neulosmekko.

Mekkoon sopii vanha patellavyö.

Kaappien siivouksessa osui käsiin jämäkkä luonnonvalkoinen neulos. Valmistin siitä mekon, jonka kaavan piirsin italialaisesta Modelliina-lehdestä.  Ostin lehden Savonasta viime lokakuussa.  Luultavasti neuloksen ompelu unohtui kauan sitten, koska arvelin pienten lasten pyyhtivän siihen suunsa!  Huh, nyt lapset ovat kolmenkympin kahta puolta, ja ainoalle lapsenlapselle antaisin mekkoni suttaamisen anteeksi, jos vain sain pitää häntä sylissäni (Välimatka ja korona estävät!).  Mallissa oli takana vetoketju, mutta totesin, ettei mekko tarvitse sitä.  Tämän ajan henkeen lienevät nuo hihojen suut.  En tiedä, ovatko ne epäkäytännölliset.

Hyvää kevään odotusta!