Matkoilla pääsiäisenä.

Dallapee-yhtyeen keikkabussi.

  Tänä vuonna vietimme poikkeuksellisen pääsiäisen eli teimme kiertomatkan lasten luokse.  Yleensä olemme olleet kotona.  Matkasimme ensin pojan luokse Espooseen.  Pitkänä perjantaina tutustuimme American car -näyttelyyn Messukeskuksessa.  Näimme aivan väsyksiin asti täydellisesti puunattuja ja kiillotettuja bensannielijäautoja.  Osa autoista oli huutokaupattavana, mutta sitä emme jääneet katsomaan.  Valitettavasti Oodi oli suljettu, joten se jäi näkemättä tällä kertaa.

   

Tyylikäs Mauno Koiviston hautamonumentti.

Kävimme myös kävelemässä Hietaniemen hautausmaalla, missä minua kiinnostivat presidenttien haudat. Myös monien julkisuuden henkilöiden hautakiviä näimme kierroksemme aikana.  Hautausmaa on yllättävän suuri, mutta todella kaunis viehättävine patsaineen. 

   

Urho Kekkosen hautamonumentti.

Lauantaina siirryimme Onnibussilla tyttären luokse Raumalle.  Vietimme yhdessä rauhallista aikaa ulkoillen, syöden ja ihmetellen aikaista kevään tuloa.  Rauman kirkossa näimme -  paitsi Kerttu Horilan naisfiguurin kirkon penkissä - tyylikkäitä vanhan ajan kirkkomaalauksia ja sivulaivaan rakennetun pääsiäisseimen.

  

Rauman kirkon pääsiäisseimi.

Tämän vuoden Suuri käsityö -lehden helmikuun numerossa oli kiva tulppaanihame, joka ei edes näytä tulppaanilta taitavan laskostuksen ansiosta. Kaunista mallia korostaa korkea vyötärökaitale.  Toteutin mallin EK:n hyvin laskeutuvasta viskoosista.  

   

Tulppaanihame.

Ryhtyessäni puutarhatöihin huomasin, että talvella hankittu kännykkä ei mahdu pusakan taskuun.  Niinpä ompelin pikaisesti vanhoista tilkkutyön jämistä pussukan, johon pujotin vyön.  Nyt taas onnistun pitämään kännykän mukana ulkohommissa.  Lumien hävitessä haravointia on voinut tehdä ensin sulaneilta kohdilta.  Sini- ja valkovuokot ovat aukaisseet kukkansa.  Sinivuokkoni on lähtöisin työkaveriltani Sysmän mökiltä.  Kivasti on levinnyt, joten kiitos sinne, jos satut lukemaan.  

   

Pussukka kännykälle.

Aurinkoisia ja väliin sateisia päiviä kaikille!

Kankaita.

Kiva panelikangas matkalta.

 Mikäs reissu olisikaan, ellei määränpäästä löytyisi kangaskauppaa.  Tällä kertaa Puerto de la Cruzin opas osasi neuvoa kangaskaupan (usein oppailla ei ei ole hajuakaan käsityötarvikeliikkeistä!).  Aikani hypisteltyäni kankaita päädyin ostamaan neljä tilkkutöihin sopivaa kangasta ja yhden asustekankaan, jonka lopullista kohdetta en ole vielä päättänyt.  Yhden kankaan valintaperuste oli siinä esiintyvät käsityötarvikkeet, toisessa oli kivoja paneeleja.

    

Lisää materiaalia tilkkuiluun.

Asustekangas.

Monessa lähteessä on esitelty koreja, jotka on ommeltu päällystetystä lippunarusta.  Niinpä minäkin ajattelin poistavani varastosta poppanakuteiden loput, mutta kapean kuteen pyörittäminen narun ympäri oli niiiiiin hidasta, että vaihdoin sen jämäkangassuikaleisiin.  Ompelin sitten päällystetystä narusta siksakilla pyöreän maton, johon kudetta mutkittelemalla sain pitsipintaa.  Saksalaislehdessä vastaavia mattoja ja koreja oli ommeltu päällystämättömästä puuvillanarusta ja niihin oli saatu värikkyyttä käyttämällä kirkkaanvärisiä tikkauslankoja.  Aika työläs systeemi, mutta tulipahan kokeilluksi tämäkin.
   

Matto lippunarusta.

Eräs Suuri käsityö -lehden sivu on ollut pitkään auki tietystä kohdasta: siinä on virkattu heijastinlangasta pöllö.  Nyt voin sulkea tuon lehden, sillä pöllö on valmis.  Työ sinänsä on pieni, mutta heijastinlanka on jäykkää materiaalia virkattavaksi.  Pöllö päätynee johonkin laukkuun turvakoristeeksi.
   

Heijastava pöllö.

Hyvää ja rauhallista pääsiäisaikaa kaikille!

Teneriffan kasvillisuutta.

Orkideapuita kasvoi hotellimme kotikadulla.

Julkaisen vielä pienen kattauksen Teneriffan runsaasta kasvillisuudesta.  Mieheni kuvaa huomattavasti paremmin kuin minä ja käsittelee kuvat blogia varten.  Kaikki nämäkin matkakuvat ovat hänen ottamiaan. Osan kasvien nimistä luulen tietäväni, mutta nekin saatan muistaa väärin.

  

Tulppaanipuita kasvoi ympäri kaupunkia.

Hotellimme sijaitsi vain parin korttelin päässä Kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa kävimme viimeisenä päivänä tutustumassa reheviin kasveihin. Harvinainuuksista olisi saanut lisätietoa kännykän QR-koodilla.

Tulppaanipuu.

Orkidea.

Monenlaisia kasveja yhdessä.

Kotona on mukava palata noihin tunnelmiin valokuvien myötä.

Viikko Teneriffalla.

Näkymä parvekkeelta.

Kun muistelee viime kesän helteitä, voisi kuvitella, että lämpöiseen lomakohteeseen lähtö ei houkuttaisi.  Kuitenkin pitkän talven jälkeen iho kaipaa tuulettamista ja niinpä lomamatkamme kohteeksi valikoitui Teneriffa, meille vielä tuntematon saari.  Lennon jälkeen matka jatkui eteläiseltä lentokentältä Puerto de la Cruziin ja siellä la Pazin kaupunginosaan, mikä sijaitsee ylhäällä rinteessä.  Weare la Paz -hotelliin pääsi mukavasti jalkaisin kiipeämällä yli 200 porrasta alhaalta rannasta.  Huh, hyvää kuntoilua!  

Portaita riitti kävellä.

Huimat korkeuserot.

Meillä on toki muutoinkin tapana kävellä paljon, koska silloin näkee eniten ja voi pysähtyä kuvaamaan näkymiä.  Osallistuimme myös opastettuun kaupunkikävelyyn.

Teneriffalla kuulee suomen kieltä joka puolella ja siellä talvikauden asustavilla suomalaisilla on oma kerho, missä he kokoontuvat mm. tanssimaan kerran viikossa.  Heillä oli kauden viimeiset tanssit, joissa mekin kävimme pyörähtelemässä.  Myös hotellissamme oli iltaohjelmaa, välistä tanssimusiikkia.  Paikalliset näyttvät tanssivan enimmäkseen paso doplea mielestämme hassusti "tökittäen".  Valssi näytti olevan tuttu tanssi, mutta lattarit olivat harvinaisuuksia, mm. rumban saimme tanssia yksikseen.

Rantakatu on mukava paikka katsella Atlantin tyrskyjä.  Rannalla oli myös surfaajia odottamassa korkeita aaltoja.
   

Näkymä rantakadun tyrskyistä.

Teneriffan kasvillisuus on rehevää.  En edes muistanut, miten upeita mm. bougeanvilleat voivat olla.  Meillä oli kaksi aurinkoista päivää, mutta emme niinkään viihdy auringossa loikoen, vaan mieluummin liikkuen paikasta toiseen. 

Teiden huippu aurinkoisena aamuna näkyi parvekkeltamme.

Teneriffan maamerkki lienee tulivuori Teide.  Hotellimme oli niin kivalla paikalla, että Teide näkyi parvekkeeltamme.  Usein huippu on pilvien peitossa, kuten se oli myös retkipäivänämme.  Kiersimme pikkubussilla useiden kasvillisuusvyöhykkeiden (trooppinen ilmasto, Välimeren ilmasto, lehtimetsävyöhyke, havumetsävyöhyke)  läpi kiemuraisia teitä pitkin.  Kanarian mäntyjä on istutettu runsaasti ylärinteelle, koska ne sitoessaan kosteutta varmistavat muun kasvillisuuden säilymisen saarella.  Ilma on puhdas, minkä vahvistaa puissa viihtyvä naava. 

   

Puukellokanerva kasvaa lehtimetsävyöhykkeellä.

Lähestyessämme Teiden kansallispuistoa maasto muuttui tosi karuksi.  Näimme laavakiveä eri väreissä: vihreä ja keltainen väri kertovat rikkipitoisuudesta.   Huippu pysyi pilvessä eikä retkeemme kuulunut nousu köysiradalla ylemmäs. Olimme kuitenkin yli 2000 metrissä.  Näköalapaikalla ihmettelimme hauskoja laavakivimuodostelmia, mm. Jumalan peukalo.  Uskotaan, että jos tuota peukaloa koskettaa, Jumala suuttuu ja Teide alkaa purkautua.  Teide on 3718 metriä korkea ja viimeisin purkaus on tapahtunut vuonna 1909.

   

Jumalan peukalo.

Katedraali: huomaa ihmiset sen päällä.

Paluumatkalla pysähdyimme ihmettelemään saaren vanhinta puuta, joka on traakkipuu eli lohikäärmepuu.  Hiiliajoituksella sen iäksi on saatu 400-600 vuotta.

  

Traakkipuuvanhus.

Jättiläiseksi rönsyilevä fiikus.

 Ruokapaikkoja löytyy joka lähtöön.  Hintataso oli hieman Suomea edullisempi: kolmen ruokalajin lounaan sai 8 eurolla.  Yhdessä ruokapaikassa koimme tosi kummallista palvelua.  Aluksi meitä ei edes huomattu ja jälkiruokakahvi tuotiin ensiksi!  Ruokajuoma piti tilata kolmeen kertaan, ennen kuin saimme sen. Tippi taisi jäädä antamatta.

  

Puerto de la Cruzin kirkko.

Tilkkuilija löytää tilkkutyömalleja kaikkialta.  Nyt yksi sellainen oli maalattu hotellihuoneen seinään.

Maalattu tilkkutyö.

Kokonaisuudessaan matka oli miellyttävä.  Ehkä seuraavalla kerralla valitsemme kohteen saaren eteläosasta. Kotimatka alkoi yöllä, mutta sekään ei haitannut, koska nukuimme kaksi ensimmäistä lentotuntia. Kesää odotellessa muistelemme leppoisaa tuulta ja aurinkoa.

  

Kauniita istutuksia.

Pussukoita ja koteloita.

Kahden vetoketjun pussukoita.

Yritin "tuhota" kangas- ja vetoketjuvarastojani, mutta eivätpä pinot näytä yhtään pienentyneen.  Sain kuitenkin valmiiksi viisi pussukkaa, joihin ompelin sivutaskun vetoketjuineen.  Itselleni taitaa jäädä tuo vaaleanpunainen, johon käytin japanilaistyylisen kankaan (ostettu joskus käsityömessuilta ja marinoitunut muutaman vuoden!).  Loput taitavat mennä lähetyspiirin arpajaispalkinnoiksi, ellei joku muu halua niitä itselleen.  Ehkä vielä lisään vetoketjuihin kangassuikaleet.

   

Punasävyiset...

...sekä vihreä ja sinisävyiset.

Muutaman kuukauden ajan kangaspinon päällä on keikkunut kaksi palaa korkkikangasta.  Vihdoin sain toteutetuksi ajatukseni valmistaa niistä passikoteloita.  Koristelin kotelot nauhoilla ja kotelon saa kiinni kuminauhalla.  Sisältä löytyy pieni kristallimuovista ommeltu kotelo, johon ainakin minä laitan todistuksen hammasimplantista.  Näitä voisin ommella lisää.

   

Passikotelot minulle ja miehelleni.

Tavallisesti en esittele juuri keskeneräisiä töitä, mutta nyt teen poikkeuksen.  Tilkkulehti Finn Quilt sisälsi näet mysteerityön ohjeen.  Ompelin pienempään työhön tarvittavat blokit ja nyt vain odotellaan lehden seuraavaa numeroa, missä neuvotaan seuraavat työvaiheet.  Jännittävää, kun ei yhtään tiedä, millaista työtä olen tekemässä.

   

Tästä alkaa salaisuustyö.

Ulkona on aika surkea sää, mutta koko viikoksi luvattu vesisade pienentää hankia. Jokohan hiihtokelit menivät?

Kiitos kommenteista!

Vaatteita joka menoon.

Hameessa on kaareva helma.

Tummien/mustien vaatteiden ompeleminen onnistuu kaikkein parhaiten kirkkaina kevättalven päivinä.  Niinpä sain valmistetuksi hyötykäyttöön kolme kangasta, joista vanhin on peräisin Turon tehtaan myyjäisistä - lienee 15 vuotta sitten ellei enemmänkin.  Nuo myyjäiset olivat muistorikkaita reissuja ystävien kanssa.  Kaapista löytyy vielä muutamia laadukkaita kankaita käyttämättä.  Yksi niistä muuntautui  hameeksi.  Suuri Käsityö -lehdessä (01/19) oli viehättävä malli, jossa takaosa on etuosaa pitempi.  

    

Jakussa viehätti erikoinen pääntie.

Kaksi muuta käyttämääni kangasta olivat Black Fridayn innostamia, sillä EK:ssa oli tuolloin 30%:n alennus kaikista kankaista.  Pitää aina ostaa, jos saa halvalla!  Mielessä oli muhinut ajatus paremmasta jakusta, johon ostin mustaa brokadia.  Jakun mallin olin jemmannut Hollannista ostetusta Diana Mode -lehdestä.  Hollannin kieltä tulkitsen saksan pohjalta ja tärkeintä on ymmärtää, lisätäänkö kaavoihin  saumanvarat.  Erityisesti minua viehättivät kauniisti muotoiltu kaula-aukko ja peplumhelma.  Vuorikankaaksi ompelin kuvioidun vuorisilkin, jonka ystäväni antoi minulle siivottuaan omia kaappejaan.  Myös napit ovat omasta varastosta.

Hametta ja jakkua voin käyttää yhdessä tai muiden vaatteiden kanssa, vaikka niiden musta väri onkin erisävyinen.

    

Talvinen kukkamekko.

Toinen Mustan perjantain kankaista oli mekkokangas, jossa on mustalla pohjalla kukkaboordi.  Yläosan kaavan piirsin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, muut osat sommittelin kuvion mukaan, vaikka en saanut niitä kuvissa näkyviin.  Ehkä voisin ommella vielä sopivan vyön, solmittavan.

    

Ompelin myös jotain vaaleampaa, nimittäin tytär kaipasi syöttötuolin pehmusteita.  Leppäkerttukerni tuntui oikein mukavalta.  Mutta tällaiselle noviisille voi sattua kömmähdyksiä: netistä tulostettu kaava oli skaalautunut vääränkokoiseksi ja ensimmäinen tekele oli liian pieni. Jospa tämä olisi nyt oikean kokoinen.

  

Lapsenlapsen tuolin pehmusteet ja ruokalappu.

Aurinkoisia kevättalven päiviä ja kiitos kommenteista!

Kolibri.

Kaitaliinat hangella.

Tehdessäni Pohjantähti-seinävaatetta mietin, uskallanko enää ottaa malleja Pinterestistä, mutta enhän minä kauaa muistellut edellisen työn vaikeuksia.  Tarvitsen näet tuparilahjan lähitulevaisuudessa, joten ryhdyin värkkäämään kaitaliinaa - malli Pinterestistä.  Nyt malli oli tosi helppo ja tein sen melko leveistä kaitaleista.  Innoissani leikkasin kaitaleta niin paljon, että ne eivät mahtuneet yhteen liinaan.  Eipä haittaa, onpahan jotain jemmassa.  Kaikki tarvikkeet - lukuunottamatta vanua - löytyivät omista varastoista.  Nimeksi mietin sinivuokkoa, mutta sitten huomasin keskikankaan kolibrit.  Kumpaankin liinaan oli tallentunut kokonainen lintu. Siitä siis nimet Kolibri 1 ja Kolibri 2.  Taustakankaat ja tikkaukset ovat erilaiset.

Kolibri 1 ja Kolibri 2.

Pitkän ajan projektina valmistuivat villasukat.  Villanpöly laukaisee silmäluomien kutinan, joten neuloin sukkia harvakseltaan ja silloinkin hengityssuojan kanssa.  Lanka on Seitsemää veljestä (Pohjola-sarjaa) ja sain sen joululahjaksi yli vuosi sitten.  Pystyn käyttämään villavaatteita, joista ei irtoa lyhyttä villakarvaa, mutta ei niitä villavaatteita saa pöllyttää!  Halusin kokeilla sukkien neulomista siten, että ne aloitetaan kärjestä.  En löytänyt valmista ohjetta ko. langalle, mutta katsoin idean Käsityölehden jostain ohjeesta.  Muuten suunnittelin mallin neuloessani.  Varren sain levitetyksi siten, että neuloin joustimeen kolme palmikkoa - yksi taakse ja yhdet molemmille sivuille - ja muutin palmikon vähitellen kahdesta silmukasta neljäksi, samoin niiden vieressä olevat nurjat kakkoset kolmosiksi.

   

Sukkien varsien levitykset piiloutuvat palmikoihin.

Kangaspinojen keskeltä löytyi pala markiisikangasta, joka muuttui kassiksi.

   

Ostoskassi.

Ystävänpäiväksi askartelin kortteja, jotka ovat matkanneet postin mukana saajilleen, mutta samalla kortteja valmistui myös varastoon.  Onneksi kaupoista löytyy tosi upeita tarvikkeita.

   

Kortteja sarjatyönä.

Villa-allergian myötä olen joutunut ompelemaan neulosjakkuja.  Entisen kaavoilla valmistin hieman pidemmän jakun.  Tällä kertaa ompelin taskujen suut vinoiksi.  Kangas on löytynyt EK:sta joskus syksyllä ja odotti ompelijaa.

   

Vihreäsävyinen jakku. Huomaa vanha Singer.

Kauniita ja aurinkoisia ulkoilupäiviä!