Sohvannurkkaneuleita.

 

Sukkia erilaisilla tekniikoilla.

Vaikka kyynärpääni eivät tykkää neulomisesta, värkkäilen tv:tä katsoessani jotain pientä, kunhan ei ole pölisevää (irtokarvaista) villaa; muutoin allergia pölläyttää silmäluomet nahkattomiksi.  Halusin kokeilla erilaisia tapoja neuloa sukkia.  Alkuvuodesta valmistuivat pinkit sukat, joihin malli löytyi SKK-lehdestä.  Sukat on neulottu varresta kärkeen ja niissä on ranskalainen kantapää.  Lanka on villatakin jämiä.

Turkoosit sukat olen neulonut looppaamalla eli pyöröpuikkojen avulla kärjestä varteen.  Ihan mielenkiintoinen tekotapa.  Näihin sukkiin neuloin japanilaisen kantapään, jossa lyhennetyt kerrokset neulotaan silmukkamerkkien avulla.  Lanka lienee Nalle-lankaa.

Kirjoneulekämmekkäät.

 Kolmas neuletyö ovat kämmekkäät.  Niiden ohje oli SKK-lehdessä. Mukava tehdä välistä kirjoneuletta.

Tähtikuvioisia mukimattoja.

 

Koska ompelukoneessa oli edellisen työn jäljiltä siniset langat, pysyttelin samassa värimaailmassa.  Ompelin tähtiblokkeja eli pohjaväri on sininen ja tähti keltainen.  Ohjeen muokkasin joululahjakirjasta.  Välissä on ohut laukkuvanu.  Lopulta niistä muodostui neljä mukimattoa.

Kevättä kohti kirkkaammissa väreissä.

Kevään koittaessa mustat hameet alkoivat tuntua synkiltä, joten kipaisin ostamassa punakuvioisen kankaan.  Uusimmassa SKK-lehdessä oli mukava perushame.  Tosin se oli kietaisumallinen, mutta ompelin halkion alaosastaan kiinni, koska hametta on silloin mukavampi käyttää.  Kangasta oli sen verran reilusti, että ompelin siitä suuren pussukan.  Käytin sen kovikkeena silityslaudan vanhaa suojusta ja niinpä laukusta tuli oikein jämäkkä. 

Jämäpussukka.

Aurinkoisten päivien myötä olen aloittanut "puutarhatyöt".  Herneen versot venyvät pituutta ihan silmissä.  Kiva napsia salaattiin ja leivän päälle.  Lisäksi ostin tavallisen persiljan, lehtipersiljan ja basilikan vihannesosastolta ja istutin isompaan ruukkuun.  Ja vielä rukolakin yrittää pysyä hengissä.  Siitä se kasvukausi alkaa.
 

Pikkupuutarha.

Rauhaisaa hiljaista viikkoa ja pääsiäisen aikaa!

Kravattimekko.

 

Kopio Tilkkulehti Finnquiltista.

 Tilkkuyhdistyksellä oli reilu vuosi sitten kilpailu, johon voi osallistua ompelemallaan tilkkuvaatteella (oli myös asustesarja).  Minä olin jo aloittanut mekon valmistuksen käytetyistä kravateista ja ryhdyin ompelemaan sitä valmiiksi.  Kravatit ostin Tampereen Nextiilistä eli kierrätyskeskuksesta, joka myy käytettyä tavaraa tosi edullisesti.  Värimaailma on viininpunaista ja harmaata.  Pesin solmiot koneessa, jolloin tiesin, miten ne käyttäytyvät eli ei tule pesussa yllätyksiä.  Vain yksi solmio meni myttyräksi.  Ratkoin ja purin matriaalin kankaiksi. 

Solmiomekko.

  Solmion malli eli levenevä suikale innosti suunnittelemaan leveähelmaisen mekon, naisen vartalo levenee samalla tavalla.  Asettelin suikaleita sovitusnuken päälle, neulasin niitä yhteen ja ompelin. Aloitin keskeltä edestä ja keskeltä takaa lisäten suikaleita, kunnes pääsin sivusaumoihin.  Välillä jotakin saumaa jouduin purkamaan. Käytettyjen solmioiden määrä lienee 14.  Hihoihin ostin viininpunaista kangasta, jotta kokonaisuus olisi rauhallisempi.  Hihansuihin ompelin päärmekaitaleet kravattien lopuista. Miehustaan ompelin vuorin.

Mekon takana on vetoketju.

Kierrätysmateriaali oli minusta paikallaan, sillä kravatit valmistetaan laadukkaista kankaista eikä kukaan pidä niitä puhki. Toisaalta mieheni ei ole solmiomiehiä eli hänen kravateistaan olisi tullut ehkä barbin mekko.  Mekkoni ei pärjännyt kisassa, mutta en toki ollut pettynyt.  Se oli nähtävissä Tampereen käsityömessuilla ja olisi ollut myös Tilkkukillan tilkkuradalla, mutta tapahtuma peruttiin.  Niinpä Kilta julkaisi kaikki osallistuneet työt Tilkkulehti Finnquiltissa.  Minun mekkoni oli uusimmassa lehdessä.  

Ehkä joskus vielä pääsee tanssimaan...

 Mekko on ollut jo kerran käytössä eli kaksi viikkoa sitten tyttäreni häissä Raumalla.  Hyvä juhla-asu, joka kyllä huomattiin.

Ruutukuosia.

 

Sinistä ruutua.

Resurssivarastossa on pyörinyt monta monituista vuotta puuvillaista ruutukuosia.  Pelastin sen tyhjentäessämme talkoilla kuolinpesän tavaroita, mistä otin talteen muutamia pieniä kankaanloppuja.  Luulin tuotakin ruutukuosikasaa kankaaksi, mutta se paljastui keskeneräiseksi mekoksi.  Eipä hätää: pesin sen ja leikkelin neliöiksi.  Ompelin niistä hyvin yksinkertaisia blokkeja joululahjakirjan ohjeella omien sinisten kankaiden kanssa.  Ohje on seuraava: ommellaan kaksi neliötä reunoilta yhteen  ja leikataan toisen kankaan lävistäjiä pitkin auki.  Sisäneliöltä häviää terävä kärki blokkeja yhdistettäessä, mutta ehkä se pehmentää lopputulosta.

 

Mukimattoja.

Yhdistin blokit kapealla vaaleansinisellä kaitaleella ja kulmiin ompelin viininpunaista toistamaan ruutukankaan pieniä punaisia tiploja.  Ruutukangasta riitti työn taustakankaaksi ja vielä neljään mukimattoon.  -Nämä työt menevät hyväntekeväisyyteen eli jossain vaiheessa arpajaispalkinnoiksi.  Annetaan lahjoitusten kiertää.

 

Korttivaraston täydennystä.

Askartelin tyttären häihin onnittelukortin, mutta se jäi kuvaamatta.  Samalla kertaa valmistin muita onnittelukortteja, koska niitä aina tarvitaan. 

Perhejuhla koronan keskellä.

 

Taidokas morsiuskimppu.

Kylläpä edellinen viikko oli monivaiheinen ja yllätyksellinen.  Tyttäremme oli menossa naimisiin ja kirkko oli varattu toista vuotta sitten.  Korona sotki suunnitelmat moneen kertaan.  Nuoripari päätti pitää kiinni vihkimisen ajankohdasta, mutta hääjuhla ystäville ja sukulaisille järjestetään myöhemmin.  Kuinka ollakaan, juuri silloin Raumalla puhkesi oikea ryöppy koronaan sairastuneita. Tieto kirkkoon pääsevien määrästä muuttui päivittäin ja toinen tyttäremme ennätti jo perua lentoliputkin Suomeen.  Lopulta sekä sulhasen että morsiamen vanhemmat ja sisarukset pääsivät kirkkoon.  Muut saivat seurata toimitusta poikamme hoiteleman livestriimauksen välityksellä.

 

Hiuskoriste toisti hääkimpun teemaa.

Nautimme vielä maittavan ja kauniisti katetun hääaterian ravintolan kabinetissa.

Juhla oli syvälle tunteisiin menevä.  Lisäksi saimme touhuta pienen lapsenlapsemme kanssa; emme olleet tavanneet reiluun vuoteen.  Turvasyistä olimme majoittuneet air.bnb:n välityksellä omakotitaloon, missä saimme touhuta omissa oloissamme. Parasta oli kaikenkaikkiaan  se, että kaikki jälkeläisemme olivat yhdessä.

Ehkä joku ihmettelee, miten uskalsimme matkata Raumalle.  Siispä kävimme koronatestissä kotiin palattuamme: puhtaat paperit. 

Lumi valuu katolta.

Ruusutarha.

 

Kaitaliina Ruusutarha.

Koska olen päättänyt ommella pieniä töitä viime vuoden 12 peiton jälkeen, niin niitä on tosi nopea ommella.  Kaivelin muistikuvistani kaitaliinan, jonka malli jäi mieleeni Burda Patchwork -lehdestä vuodelta 2008.  Työhön tarvitaan kangasta, jossa on suuria kukkia.  Sellainen löytyi kopasta marinoitumasta.  Kukkia tarvitaan aina neljä samanlaista, joista leikataan neliönmuotoiset palat.  Nämä asetellaan päällekkäin ja leikataan molempia lävistäjiä pitkin.

 

Kukkien leikkaaminen.

Sen jälkeen ommellaan neljä päällekkäistä kolmiota uudeksi neliöksi.  Mietin todellakin, onko tässä mitään järkeä: leikataan kankaasta neliönmuotoisia reikiä, että saadaan kukka asettumaan keskelle neliötä ja sitten jää jäljelle kangas, joka on leikattu täyteen reikiä!  Ehkäpä tuo reikäinen kangaskin vielä löytää paikkansa.  Käytin siitä osan liinan reunakaitaleiksi, jotka olivat värimaailmaltaan ruusuneliöihin sopivia.  Ruusuneliöiden väliin ompelin hennosti kuvioitua vaaleaa kangasta.

 

Kukka muodostuu neljästä samanlaisesta palasta.

Näin syntyy neljä erilaista kukkaa.

Tällä kertaa käytin välissä silitettävää kovikekangasta.  Tikkasin koneompeleet kuvioiden saumoihin. 

Valmis liina.

Kiitos kommenteista!

Amerikkalainen omenapiirakka.

Kaitaliina ja mukimatot.

Joululahjojen hyödyntäminen jatkuu.  Pojan ja tyttöystävän hankkimassa amerikkalaisessa tilkkulehdessä oli kiva kaitaliina, jonka keskellä komeilee kannellinen piirakka.  Niinpä toteutin siitä omannäköisen version.  Liinassa on lisäksi kaitaleista ommeltu omena ja sydän.  En osaa mieltää sydäntä vihreänä, joten ompelin sen perinteisesti punaiseksi.  

Ystävänpäivään sopivat mukimatot.

Joulun alla huomasin monen henkilön ompelevan mukimattoja.  Silloin ei ollut aikaa ryhtyä ompelemaan niitä.  Siispä korjasin nyt tilanteen ja ompelin neljä sydänkuvioista mukimattoa.  Olisipa mukava tietää, millaista kovikekangasta tai tukikangasta muut ovat käyttäneet noihin mattoihin.  Minä laitoin silitettävää, olisiko ollut laukkuhuopaa, mutta onko se liian paksua?  

Tilkkulehden versio piirakkaliinasta.

Tikkasin tuotteet nopeasti aaltotikkauksella vinoruudullisiksi.

 

Onko kannen alla omenaa?

Oikein mukavaa ystävänpäivää!

Armeijan sarkaa pakkaseen.

 

Sarkatakki.

Viime viikko sujahti pakkasen nipistellessä nurkkapielissä.  Hiihtäminen vaihtui kävelylenkkeihin: hyvin tarkenin kypärämyssyn, kaksien villahousujen ja untuvatakin ansiosta.  Kaivelin kaapista harmaan armeijan sarkakankaan, jonka olin ostanut autotapahtuman rompetorilta hyvin edullisesti.  Leikkasin siitä pitkän takin, johon piirsin kaavan ikivanhasta Burdasta. 

 

 Olen jo pitempään haaveillut takista, johon kuuluu keeppi.  Niinpä piirtelin risaisesta lakanasta kaavan, jolla leikkasin keepin.  Ei se ollut vaikea homma.  Keeppi kiinnitetään napeilla, joten takkia voi käyttää myös ilman keeppiä.  Sen sijaan varsinaisen takin ompelussa meinasi tulla ongelmia pääntien ympärillä, koska siellä joutuu laittamaan niin monta kangaskerrosta päällekkäin, että ommeltava kohta ei mahdu paininjalan alle.  Jouduin siten ompelemaan välistä teollisuuskoneella muutamia saumoja. 

Keeppi kiinnitetään napeilla.

Vuorikankaan olin ostanut jostain poistokorista. 

Napit löytyivät taas omista purkeista.  Taitavat minun nappivarastot riittää loppuiäksi!

Keeppi lämmittää.

Tänään taas pääsin sujuttelemaan suksilla, koska pakkasta oli vain -8 astetta.  Komeita lumisia puita ihaillessa 8 kilometriä sujuivat mukavasti.

Lunta riittää.