Elokuu meni jo.

 

Paratiisinkuningas.

Olipas kiireinen elokuu: mustikoiden ja vadelmien keruuta, viinimarjojen mehustamista, kantarellien, vaaleiden orakkaiden ja mustatorvisienien siivoamista.  Toki pidän kaikista noista puuhista, mutta aika tahtoo loppua kesken.  Siksipä elokuun peitto uhkasi jäädä tekemättä.  Valitsin jemmalaatikosta kookkaan paneelin, jossa komeilee riikinkukko.  Pohdin, millaista kehystä olisi nopea ommella ja päädyin blokkiin nimeltään Oikeustalon portaat.  

Oikeustalon portaat.

 

Keskusneliöiksi valitsin tummansinisen kankaan loppua, tai oikeastaan siihen upposi kahden kankaan loput.  Rakensin rappusia sinisistä ja vihreistä kankaista.  Koska suuressa paneelissa oli runsaasti ruskeaa, halusin kehystää blokit ruskeilla kaitaleilla.  Varastossani ei ollut riittävästi ruskeaa, joten sitä piti käydä ostamassa.  Onnekseni olemme saaneet kaupunkiimme kangaskaupan - toivon sinne paljon kävijöitä.  

Peiton etupuoli.

 

Välivanun kokosin edellisten töiden jämistä; niitä tarvittiinkin monta kaitaletta.  Taustakankaassa toistuu myös Oikeustalon portaiden teema.  Piilotin siihen myös kaksi ylimääräistä blokkia.  Enpä muista koonneeni taustakappaletta noin monesta osasta.  Annoin peitolle nimeksi Paratiisin kuningas.

Taustakappale koostuu monesta osasta.

 Tikkasin peiton ommeljuovia pitkin, kuten minulle opetettiin noin 40 vuotta sitten.  Silloin sanottiin, että vain käsintikkaus saa jäädä näkyviin.  Kyynärpääni eivät salli minun tikata käsin; onneksi nykyään koneommel hyväksytään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia tikkaustenkin osalta. Jokainen tekee sitä, mihin pystyy.  Riikinkukon tikkasin vapaalla tikkauksella linnun muotoa jäljitellen.

Kiitos kommenteista!

Jotain pientä.

 

Äitienpäiväruusu kukkii toistamiseen.

Marjastajallekin tarpeellinen vyölaukku.

Marjastus on ollut niin päällimmäisenä mielessä, että ompelukone on saanut levätä.  Toisaalta ihan helteellä en ole jaksanut lähteä metsäänkään.  Jotain pientä olen kuitenkin saanut ommelluksi.  Jonkun blogista sain hyvän vinkin vyölaukun ompeluun (kaava löytyy Pikku Akan blogista).  Leikkasin osat markiisikankaan lopusta ja kasaaminen sujui nopeasti.  Varastossa oli solki - jostain vanhasta repusta purettu - valmiina käyttöön.  Vyölaukkuun mahtuu kännykkäkin reilusti.

 

Pienokaiselle.

Ompelukoneen vieressä odotti pieni jämäpala kukallista trikoota.  Siitä syntyi pikkuneidille pöksyt ja myssy.  Lopusta ompelin itselleni myssyn.   Ompelin myös kynäpussukan matkailuautoon, koska sellaista kaipailin reissussa.  Materiaali on markiisikankaan suikale levitettynä korkkikankaalla.

Myssy ja kynäpussukka.

 

Reissussa poikkesin jossain kirpputorille ja sieltä löytyi aarteita.  Joku oli tuonut myyntiin kankaita: nappasin mukaan pöllökuvioisen Robert Kaufmannin kankaan (4€) ja Marimekon kankaan (6€).  Mukaan lähti myös 4,5 metrin pala puolipellavaista pyyheliinakangasta (10€), josta ompelin kuusi käsipyyhettä.  Vielä mietin, jaksanko kirjoa niihin koneella nimikirjaimet. 

 

Kankaita löytyi kirppikseltä.

Puoli tusinaa pyyhkeitä.

Teimme vielä remonttia keittiössä.  Olen miettinyt jo pitempään, miten iän karttuessa pystyn käyttämään alakaappeja.  Edellisen remontin aikoihin ei vielä käytetty vetolaatikoita.  K-raudan myyjän avustuksella saimme suunnitelluksi neljään alakaappiin sellaisen muutoksen, että hyllyjen tilalla on nyt vetolaatikot - vieläpä entisen oven takana.  Mies ahersi tänään viimeiset laatikostot paikoilleen; minulle jäi tietysti tyhjennys ja täyttäminen.  Samalla kaappien sisältö tuli lajitelluksi.

Vetolaatikot alakaappeihin.

 

 

 

Kukkia, marjoja, sieniä ja mekko.

Kasvimaan rehevyyttä.

Loppukesä on mielestäni hienoa aikaa siitä syystä, että luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, vaikka päivät ovat täynnä touhua - ihan väsyksiin asti.  Kasvimaata reunustaa kesäkukkien kirjo, jossa näyttää tänä vuonna olevan komeita unikkoja.  Kukinnot kestävät vain muutaman päivän ja sade piiskaa niitäkin.  Kasvimaan satoa on tullut kiitettävästi: salaatteja, persiljaa, oreganoa, tilliä, lehtimangoldia, sipuleita, retiisejä, minttua, rosmariinia, perunaa, kesäkurpitsaa ja uutuutena spagettikurpitsaa.

Mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja kantarelleja.

Metsä on tuottanut tänä kesänä myös monta mukavaa yllätystä.  Kullankeltaisia kantarelleja on löytynyt runsaasti ihan yllättävistäkin paikoista.  Myös mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita on ollut säilöttäväksi asti.  Mustikkasato on runsas: olen poiminut niitä yli 50 litraa.  Onnistuin myös löytämään vadelmapuskia, missä kukaan ei ollut käynyt.  Olipa mukavaa kerätä niitä.  Mustikkareissulla sain myös pienen määrän harvinaisherkkuja eli mesimarjoja.

Mesikoita.

Lomareissulla sorruin tietysti ostamaan kankaita (koska halvallakin joskus saa!).  Yhden niistä ompelin mekoksi.  Yhdistelin kolme eri kaavaa saadakseni mieleiseni mallin.  Miehustan kaava on SKK-lehdestä (4/2022), koska halusin edestä napitettavan mallin.  Saman lehden Designer-kaavasta (Paola Suhosen Ivana Helsinki -sarjaa) kopioin hihan kaavan.  Salsahelman mittoja tutkin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, koska en halunnut mekosta liian leveää.  Hihoja kevensin siten, että ompelin kaksi päällimmäistä hihaa sifongista ja alimman mekkokankaasta.  Huomasin juuri, että taskut olisivat olleet kivat, mutta tällä kertaa ne jäivät pois. 

Salsamekko.

 

   

Mekko takaa.

Hyvää elokuuta ja satokautta!  Metsissä riittää marjoja.

Makuuhuoneen ikkunalla kukkii orkidea.

Vihreä peitto.

 

Kesä 2022.

Voi, miten nopeasti nämä kesäkuukaudet sujahtavat ohi.  Marjojen satokausi on alkanut mukavasti; tänään poimin 10 litraa mustikoita.  Ommellakin olen ehtinyt eli heinäkuun peitto on valmis.  Sopivasti väri osui vihreään.  Minulla oli ostettuna Katrin tilkkukaupasta paneelikangasta, missä on gerbeeroja.  Idean löysin amerikkalaisesta tilkkulehdestä.  Mitoitus piti soveltaa paneelien koon mukaan.  Työhön upposi monta vihreän kankaan jäännöstä.  Kun olin ommellut blokit yhteen, huomasin oman mokan: kaksi gerbeeran kukkaa oli ylösalaisin.  Ne oli pakko kääntää oikein päin ennen reunakaitaleiden ompelua.

 

Gerbeerat kukkivat.

Kukat ovat viehättäviä.

Taustakankaan ostin Raumalta pari viikkoa sitten.  Reunat huolittelin erivärisillä vihreillä vinokaitaleilla, joista osa oli aikaisempien töiden loppuja. Peitto sai nimekseen Kesä 2022, koska minulla on jo niin monta kukallista peittoa, että parempaa en keksinyt.

 

Taustalla pieniä pandoja.

Iloisia marja- ja sieniretkiä kaikille!

Reissussa.

 

Aulangolla.

Tulimme Seinäjoelta pois monen mutkan kautta: kävimme tutustumassa pariviikkoiseen lapsenlapseemme Raumalla.  Pikkuprinsessa valloitti meidät kokonaan. Ajelimme Forssan kautta Hämeenlinnaan Aulangolle, missä vierailusta olikin kulunut yli 30 vuotta.  Näkötorni oli remontissa, mutta nautimme maukkaat jätskit tornin juurella.  

 

Petäjäveden vanha puukirkko.

Yövyttyämme Päijänteen rannalla jatkoimme matkaamme Petäjävedelle, missä poikkesimme vanhassa kirkossa.  Osuimme parahiksi opastetun kierroksen alkuun, joten kirkon tarina tuli eläväksi.  Kirkko on rakennettu vuonna 1763  hyvin nopeasti ennen syksyn tuloa, koska Ruotsista  anottua rakennuslupaa ei alkanut kuulua.  Kirkko kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin, koska se edustaa pohjoismaista puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon perinnettä.  Rakentamismestarina toimi Jaakko Klemetinpoika Leppänen, apunaan 12 paikallista kirvesmiestä.  

Saarnastuoli.

Saarnastuolia koristavat neljä evankelistaa ja vastapäätä on lukkarintuoli, josta käsin lukkari johti virrenveisuuta.  Nelituntisten kirkonmenojen päätteeksi kirkossa kuultiin myös paikallisuutiset.

Karunnäköinen lukkarintuoli.

 

Myös kattokruunu on sorvattu puusta.

 

Käsityöläismaalari Carl Fredrik Blom on maalannut alttaritaulun Pyhä ehtoollinen sekä pienet taulut Mooseksesta ja Martti Lutherista.  Paanukattoinen kirkko on kaunis ja arvokas. Sitä käytetään kesäisin pieniin juhlatilaisuuksiin.

Alttaritaulu.

 

Kiertävän kulkukauppiaan autosta löytyvää valikoimaa.

Ajelimme Kintaukseen, mistä löytyy Keski-Suomen tieliikennemuseo.  Vanhojen ajopelien lisäksi sieltä löytyy elokuvarekvisiittaa, jotka on valmistanut Risto  Höylä.  Mielenkiintoista löytää esineitä, joista kertoo myös omasta lapsuudesta.

Elokuvaa varten lytätty Farmari-Volvo.

Seinäjoella.

 

Tyyni Seinäjoki.

Parin vuoden tauon jälkeen Seinäjoella järjestettiin taas Tangomarkkinat.  Matkasimme sinne hiljattain hankitulla matkailuautolla, joten majoittuminen oli helppoa.  Tapahtuma on kutistunut ihan kummallisilla perusteilla. Ymmärrän kyllä, että Seinäjoki on joutunut maksamaan osan tapahtuman kuluista, mutta kyllä sellainen ihmismäärä jättää paikkakunnalle myös rahaa ja pitää yrityksiä toiminnassa.  Yhtenä perusteena paikallinen lehti kirjoitti, että viime vuosina ei ole saatu suuria tähtiä!  Eipä ole kirjoittaja seurannut ko. alaa; mihin unohtuivat Kyösti Mäki-Mattila, Teemu Roivainen, Maria Tyyster jne. 

 

Areenan suuri lava mykistää aina katsojan.

Ohjelmisto oli myös supistunut.  Aikaisemmin ehdokkaat ovat esiintyneet lavalla ja tulleet sitten yleisön joukkoon juttelemaan ja kortteja jakamaan.  Missäpä muuten näkisi parhaiten, miten esiintyjä saa kontaktin yleisöön.  Nyt heidät näki vain Areenen suurella lavalla.

Hanna Hirvonen.

Kävimme toki tanssimassa Satumaa-lavalla ja istuimme katsomassa finaalin, jossa oli turhan monta 4 minuutin mainoskatkoa.  Loppurutistukseen osallistui neljä laulajaa, jotka suorittivat kolme kierrosta.  Ensin he lauloivat tangon, seuraavaksi iskelmän ja viimeiseksi kappaleen, joka oli sovitettu tangoksi.

Hanna Hirvonen on osallistunut jo useita kertoja kisaan ja lauloi kyllä varmasti ja puhtaasti mm. Missä muruseni on.  Kuitenkin myös oma suosikkini Heta Halonen eläytyi kappaleisiin voimakkaasti ja vei voiton.  Sulle silmäni annan, Rakkauslaulu ja Polte sisälsivät tosi voimakkaan, dramaattisen ja herkän tunnelatauksen, joka ei jättänyt kuulijoita kylmäksi.

 

Heta Halonen.

Lauri Ketonen uskalsi ottaa koko lavan käyttöön kappaleessa Elämän nälkä, mutta taidokas show ei ehkä sovi tangokuninkaalle.  Miesten sarjan parhaaksi selvisi tyyni ja rauhallinen Keijo Hietikko kappaleilla Täysi kuu, Kaksi vanhaa puuta ja Vaiettu rakkaus.  Tällä kertaa tuomarit ja yleisö valitsivat yksimielisesti oikeat kuninkaalliset.

  

Keijo Hietikko.

Lauri Ketonen.

Tangokuningas ja tangokuningatar vuosimallia 2022.

Juontajat, finalistit ja palkintojen jako.

Kerro se kukkasin.

 

Kerro se kukkasin -peitto.

Niinpä helteestä huolimatta kesäkuun peitto valmistui kuukauden viimeisenä päivänä.  Malli on jälleen kerran Eli Thomaen käsialaa.  Väri on minulle mieleinen eli puna-valkoinen.  Työ alkoi 2,5":n kaitaleita leikkaamalla.  Koska alkukesällä järjestelin kankaat eri nippuihin värin mukaan, niitä oli helppo käyttää ja huomasin, että vaaleiden nipussa oli muutama varmaan  30 vuoden takainen kangaspala, joita en ollut osannut käyttää.  Nyt nekin saivat paikkansa, kun ymmärsin, mihin väriskaalaan ne kuuluvat.

Ikivanha vaalea kangas pääsi hyötykäyttöön.

Suurin osa blokeista koostuu kahdesta kankaasta, jotka ovat samoja, mutta kasasin myös blokkeja, joihin käytin "parittomat" neliöt.  Reunoihin ompelin ruusukangaskaitaleet, mistä juontaa juurensa peiton nimi Kerro se kukkasin.

Sekalaisia blokkeja.

Taustakankaaksi päätyi pari viikkoa sitten Hampurista ostamani 6 euron pala, joka ei siis ennättänyt marinoitua kaapissa.  Tikkauksen ompelin suoralla tikillä siten, että blokkien reunalla on kaksi tikkauslinjaa sauman molemmin puolin ja keskellä blokkia yksi.  Reunakaitaleen kasasin kahdesta eri kankaan lopusta.

Sopiva taustakangas löytyi heti.

 

Kerro se kukkasin.

Kiitos kommenteista ja hyvää alkanutta kesäkuuta!