Sillisalaattia.

Sillisalaattia1 auton takakonttiin.

 

Luin hiljattain jonkun blogista, miten tekijä oli ommellut jämätilkuista suojapeiton auton takakonttiin.  Päätin toteuttaa idean itselleni ja kippasin kaikki pienet tilkut lattialle, samoin muutaman harjoituskappaleen.  Ensimmäinen ajatukseni oli se, että teen tilkuista peiton molemmat puoliskot.  Lopulta ajattelin, että on sääli piilottaa taustalle tilkkupinta, ja niinpä peittoja syntyi kaksi kappeletta.  

Sillisalattia2 pojan autoon.

Sillisalaatti 1:een käytin Maailmanpyörä-peitosta jääneitä kolmioita siten, että punainen ja sininen vuorottelevat.  Tilkkukasasta ompelin ensin tilkkulasagnea, jonka leikkasin 15 cm:n levyisiksi kaitaleiksi.  Näillä suikaleilla kehystin kolmiopinnan.  Sillisalaatti 2 rakentui harjoitusblokin "Anna mulle tähtitaivas" ympärille.  Yhdessä kulmassa on myös Leijuvat neliöt -blokki, jossa värit ovat väärin päin eli varjo on neliötä vaaleampi.  Tilkkulasagnea riitti tähänkin pintaan.

   

Auto kiittää peitosta.

Taustakankaaksi riitti käytetty lakana, välissä ohut vanulevy.  Reunakantin loppuja oli melkein riittävästi jäännöspaloissa, joten nekin pääsivät hyötykäyttöön.  Pyöräversio pääsi heti oman auton takakonttiin ja tähtiversion annoin pojalleni, joka oli täällä viikonlopun vietossa. 

   

Kypsyviä tomaatteja.

Kasvihuone näyttää tuottavan hyvin tänä vuonna. Tomaatteja kypsyy mukavasti ja ne maistuvat herkullisilta.  Kasteluvettäkin tippuu taivaalta riitävästi keräysastiaan, joka on hyvin lähellä kasvihuonetta.

Onnenlinnut.

Onnenlinnut.

Heinäkuun tilkkupeitto valmistui ennätysajassa.  Syynä siihen oli se, että meillä oli menossa saunaremontti ja minä olin koko ajan valmiudessa hakemaan puuttuvia tarvikkeita kirvesmiehelle.  Nostin remontin ajaksi pienen koneeni keittiöön sivupöydälle ja käytin ompeluun joutoajan.  Remontti on vielä ovea ja kiukaan kytkentää vaille valmis.

   

Viehättäviä lintuja.

Käytin peittoon paneelia, jossa on riikinkukkoja.  Kehystin kuvan blokeilla, jotka ovat uudelleen muokattuja hirsimökkejä eli leikkasin hirsimökit neljään osaan ja yhdistin kahden erilaisen blokin pikkuneliöt keskenään.  Tikkasin peiton suorilla ompeleilla, jotka upposivat neliöiden saumoihin.  Paneeliosuudessa käytin koneen valmista aaltotikkausta sekä ompelin lintujen ääriviivat.  Taustakankaaksi ostin EK:sta vihreäkuvioisen kankaan, joka on työhön sopivan kirjava.

   

Sopiva taustakangas löytyi sattumalta.

Viime vuoden lopulla aloitin neuletyön: Suuri Käsityö -lehdessä (9/2019) oli ohjeena neulottu mekko.  Työ oli tehty ylhäältä alas päin eli ensin neulotaan kaularesori, minkä jälkeen valmistuu kirjoneulekaarroke.  Lisäyksiä tehdään muutaman kerroksen ja silmukan välein, joten työ ei onnistu neulekoneella.  Itse olen aina tykännyt perinteisestä Revontuli-paidasta, joka on tässä päivitetty ajan henkeen.  En neulonut mekkoa, vaan neuletakin.  Ohjeen villalangan vaihdoin Katia tencel-cotton -lankaan(33% puuvillaa, 67% lyocelliä).  Huh, miten pitkiä kerroksia riitti kaarrokkeen ulkoreunassa, mutta kainaloihin päästyäni työ helpottui.  Lisäksi kirjoneuletta piti tehdä myös nurjilla kerroksilla. Ihan mukava sohvannurkkaneule.

   

Puuvillaneule.

Revontulineule tänä päivänä.

Tämä kesän alkupuolen helteistä johtuen marjojen pölytys näyttää onnistuneen hyvin.  Lakkoja löytyy suomaisemista hyvin.  Loppuviikosta suunnistan mustikkametsään.

  

Lakkoja matkalla pakastimeen.

Hyvää marjasatoa kaikille!

Sadan vuoden ikäero.

Asu 2-vuotiaalle.

Lapsenlapsemme täytti juhannuksen jälkeen kaksi vuotta, mutta emme päässeet juhlistamaan merkkipäivää Hampuriin.  Ompelin jo keväällä hänelle gollege-asun ja trikoomyssyn, jotka postitin hyvissä ajoin muutamien suomenkielisten lasten kirjojen kanssa.  Tummansinisiä housuja koristavat eriväriset taskut.  Itseasiassa yläosa on pehmeää materiaalia.  Kaikkiin asusteisiin tarvikkeet löytyivät kaapista.  Myssyä koristavat heijastavat tassun kuvat.

Housujen värikkäät takataskut.

Minun kohdalleni on osunut kohtalo, että sukupolvien välit ovat todella pitkät.  Saadessani esikoiseni oma ikäpolveni alkoi saada lapsenlapsia.  Kuitenkin minulla on ollut läheinen linkki edelliseen sukupolveen: äitini nuorin sisko eli lähes 102-vuotiaaksi.  Kesäkuussa hän nukahti ikiuneen ja eilen saatoimme hänet viimeiselle matkalle.  Tämä täti oli minulle läheisin, koska lapsuudessani asuimme hänen kanssaan samassa taloudessa.  Täti oli kiinnostunut lasteni hyvinvoinnista ja lapsenlapseni jouluinen valokuva oli aarteena kirjahyllyssä.  Ihanan ja topakan serkkusarjan  kanssa vietimme ikimuistoisen lähtöhetken tädin muistolle.  

Kiitos, että saimme pitää tädin näin kauan.

Miten sattuikaan: radiossa soi "On jäähyväisten aika".  Hyvää taivasmatkaa tädille kera suojelusenkeleiden. 

   

Sinä odotit kevättä, kesää uutta, 

sen valoa, lämpöä, suloisuutta.

Sait kauneimman, ihanan uuden maan.

Me jäämme sinua kyynelin kaipaamaan.

Kesävaatteita.

Marimekon Lumimarjaa.

Kaapissa näkyy olevan aina jemmakankaita.  Hiljattain kaivoin sieltä esille Marimekon Lumimarjakankaan.  Se on minun lempikuosejani siitä syystä, että siinä olevat kuviot ovat pieniä, jolloin niitä on helpompi käsitellä kuin isoja kuvioita.  Siivotessani kaavalaatikkoa käteen osui kotelomekon kaava, joten vältyin kaavan piirtämiseltä ja pääsin suoraan kankaan kimppuun.

   

Matjat pinkillä pohjalla.

    Lisäsin sivusaumoihin taskut, koska ne lisäävät käyttömukavuutta.  Samalla sovelsin edellisessä mekossa käyttämääni kikkaa eli asettelin vetoketjun sivusaumaan siten, että ketju avautuu hihansuuhun asti.  Helpottaa kummasti pukemista.

Vetoketjun asettelu.

Ennätin myös ostaa sortsikankaan.  Ompelin valmiiksi, vaikka hellekausi jo loppuikin.  Materiaali on viskoosipellavaa.  Jospa vielä saisimme jonkin lämpimän päivän, vaikka tosiasiassa jaksan puuhastella viileässä paremmin kuin helteessä.

   

Sortsit helteeseen.

Käsillätekemisen iloa kaikille!

Maailmanpyörä.

Hehkuvan punaisia unikkoja.

Kesä on tullut nopeasti ja ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu.  Helteen vaikutuksesta kaikki kukat ja puut puhkeavat nopeasti kukkimaan, mutta kukinta kestää vain hetken.  Kastelukannu on iltaisin ahkerassa käytössä.  Perunapenkeissä komeilevat rehevät varret ja salaattia pääsee jo syömään. 

Maailmanpyörä.

Kesäkuun torkkupeittokin on valmis.  Blokkimallin sain Burda patchwork -lehdestä (syksy 2016).  Kokeilin mallia jo tyynyihin, mutta pienellä pinnalla ja ajattelemattomilla värivalinnoilla kuvio ei erottunut.  Kankaiden leikkaamisen jälkeen ompelu sujui nopeasti.  

Kankaiden leikkaaminen.

Työhön valitaan kaksi eri väriä; minulla ne ovat viininpunainen ja sininen.  Kankaista leikataan suorakulmioita, jotka puolitetaan lävistäjiä pitkin, puolet lävistäjistä toiseen suuntaan.  Näin syntyneiden suorakulmaisten kolmioiden terävien kulmien pitää olla 30 astetta ja 60 astetta.  Leikkausavuksi kannattaa piirtää malline.  Sivujen mittasuhteet voi kokeilla tai laskea esim. seuraavasti.  Jos tunnet lyhyen sivun, voit laskea pitkän sivun kertomalla sen tan60:llä.  Jos taas tunnet pitkän sivun, jaa se tan60:llä.  Laskemiseen tarvitset tietysti funktiolaskimen.  Minulla nuo sivujen mitat ovat 11,5 cm ja 20 cm.  Kuvasta näkee, miten kolmiot kannattaa asetella ja ommella ensin pareittain yhteen.

Kuvioiden muodostuminen.

Tällä kertaa ompelemani peitto on siitä erilainen, että en ommellut reunakaitaleita, vaan tilkkupintaa riittää reunoihin asti.  Taustakangas on Robert Kaufmannin käsityöpuuvillaa.  Levitin kankaan viininpunaisilla kaitaleilla.  Tikkasin peiton ensin vaakasaumoja pitkin ja sitten jokaiseen kolmioon pienemmän kolmion.  Käytin tikkaamiseen sinistä ja viininpunaista lankaa. Reunakantti on vinoonleikattua viininpunaista puuvillaa.

   

Suoraa tikkausta.

Taustakankaassa toistuvat samat värit.

Neilikat pitävät auringon valosta.

Hyvää kesäkuun loppua!

Omenan kukkia, pää tyynyllä.

Omenapuiden kukkiessa.

 Kylläpä luonto heräsi nopeasti kesään: peruna on taimella, samoin salaatti ja herneet, tulppaanit hehkuvat ja ruoho kasvaa leikkuria kaivaten.  Keväällä silmiin osui EK:ssa kaunis kukallinen trikoo, lienevätkö omenan kukkia.  Ostin sitä 70 cm eli juuri kesäpuseron verran enkä laittanut sitä kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin heti valmiiksi.  Somistin kaula-aukon pienellä pystykauluksella.

Kukkia myös puserossa.

Today's Quilter -lehdestä löytyy aina kuukauden blokki, joka yksinään on noin tyynyn kokoinen.  Toteutin yhden noista malleista.  Olin mukamas huolellinen leikatessani kankaat ja käytin annettua saumanvaraa, mutta ommeltuani kolme riviä huomasin, etteivät saumojen leikkauskohdat olleet sinne päinkään.  Eka kertaa eläissäni luulin palojen päätyvän roskiin (pientä silppua!).  Sitten tuli sääli mielestäni nättejä kankaita ja aloin sovitella paloja uudelleen vierekkäin siinä puitteissa kuin se oli mahdollista.  Pitääkö kaiken olla aina niin täsmällistä?  Ole armelias itsellesi!  Etenin rivi kerrallaan, joka välissä sovittaen.  Olin tyytymätön, kunnes tikkasin pinnan kummasti luikertelevia saumoja pitkin.  Ohoh!  Pikkuvirheet katosivat pois näkyvistä.

   

Timanttiblokki.

Taustakappaleen ompelin hirsimökkitekniikalla.  Keskipalaksi laitoin kettupalan, jonka olen itse painanut.  Ketun on piirtänyt siskoni tytär, joka pyynnöstäni piirsi minulle useita erilaisia eläinhahmoja painettavaksi.  Hän on todella taitava piirtäjä ja kettu on hänen lempihahmonsa.  Kiitos hänelle siitä. -Tikkasin taustakappaleen samantyylisesti kuin päällispuolen.  Tyynyn alareunassa on vetoketju.

   

Kettu loikkii taustakappaleessa.

Hyvää alkanutta kesää!

Espanjalainen puutarha.

Espanjalainen puutarha.

Toukokuun tilkkupeitto, Espanjalainen puutarha, on valmis.  Käytin siihen kuvapaneelit, jotka jäivät jäljelle maaliskuun peitosta Espanjalainen keittiö (muutama käsityöaiheinen on vielä jäljellä).  Peiton värimaailma on violetti. 

Lintublokki.

 Today's Quilter -lehdessä oli peitto, johon oli ommeltu lintublokkeja.  Valmistin kaksi tällaista blokkia täydentämään puutarhatunnelmaa.  Vartalon ja siipien väriero olisi voinut olla jyrkempi.  Mutta kylläpä olin osia yhdistäessä huolimaton: toinen lintu lensi selällään ja oli pompannut ihan peiton yläreunaan.  Huomasin virheen vasta sitten, kun olin jo tikannut peiton ja lähetin kuvan peitosta ystävälleni.  Eipä siinä auttanut muu kuin nöyrtyä ja ottaa ratkoja käsiin.  

  

Tämäkin pääsi omalle paikalleen.

Käytin tikkaukseen koneestani löytyvää valmista kaartelumallia ja tein suhteellisen harvan tikkauksen.  Näin peitosta tulee pehmyt ja se asettuu käytössä mukavasti viluisenkin torkkujan päälle.

  

Puutarhatyökaluja.

Ruutujen välissä tekstejä.

Herkkiä kuvia.

Taustakankaaseen käytin tilkkutyökankaan, jota on ollut vaikea yhdistää muihin kankaisiin.  Se ei yksinään riittänyt, joten ompelin sinivioletista kankaasta kaitaleet molemmille sivuille ja alareunaan.

Jemmasta löytyi myös useita metrejä valmiiksi leikattua ja silitettyä vinokaitaletta.  Nyt se löysi paikkansa.

   

Osista rakenneltu tausta.

Toukokuu herätteli luonnossa olevat kasvit esille.  Läheisellä metsäaukiolla pilkisteli melko mukavasti korvasieniä, joita keräsin kahdella metsävaelluksella.  Maistuivat kyllä muhennoksena, mutta osa päätyi myös pakastimeen.

  

Metsäherkkuja.

Hyvää alkanutta kesäkuuta!  Kiitos kommenteista!