Revontulet.

 

Revontuliverhot.

Minulla on jo pitempään ollut suunnitelma ommella tilkkutekniikalla keittiöön verhokapat.  Koska joulupukki toi kauniita kankaita, ryhdyin toteuttamaan tuota projektia.  Mallin nappasin Tilkunviilaajan blogista (joulukalenteri 16.12.).  Sieltä löytyy myös linkki, miten eri tavoin ko. blokit voi yhdistää.  Blokin ompelu on sinänsä mielenkiintoinen eli pikakolmio leikataan neljäksi kaitaleeksi ja järjestellään kaitaleet uudelleen.  Asettelin kaitaleet isolle tarjottimelle, jonka kanssa siirryin ompelukonelle.

Tilkkujen asettelu.

 

 

 Käytin lahjakankaista neljä kangasta kokonaan eli kolme värikästä kuviokangasta (nappi-, neilikka- ja monikukkakuosit) sekä luonnonvalkoisen, kullalla kirjaillun kankaan.  Pinnan elävöittämiseksi laitoin mukaan muutamia luonnonvalkoisia kuoseja.

Pyrin ompelemaan tasaisella saumanvaralla, koska ne näkyvät valoa vasten selkeästi.  Taustakankaaksi valitsin valkoisen kankaan, ettei se häiritse kuvioita.  Käytin taas aaltotikkausta, koska sen ompelu on nopeaa eikä se häiritse tilkkujen värileikkiä.  Ala- ja yläreunaan ompelin himmeäkuvioista luonnonvalkoista kangasta.  Yläreunassa on myös kapea poimutusnauha.

Verhokapat ovat 2,5 m pitkät ja korkeutta on 37 cm.  Halusin myös ommella verhoihin sopivan kaitaliinan, johon käytin lopun materiaalin.  Liinan pituudeksi tuli 1,1 m.  Sen toinen pää on erilainen,  koska ompelin vielä viimeisistä rippeistä blokkeja, joita onnistuin tekemään vain yhteen suuntaan.

Kysäisin mieheltäni, mitä hän näkee verhoissa, mistä tulee nimi.  Hetken mietittyään tuli vastaus, jonka olin itsekin miettinyt: Revontulet.

Koskaan aikaisemmin en ole laskenut tilkkujen määrää töissäni, mutta nyt tein senkin.  Pieniä tilkkuja noissa kolmessa työssä on yhteensä 928 kappaletta.  Enpä olisi ennakkoon uskonut.

Eli Thomaen Sägeblatt eli Sahalehti.

Joululahjaksi saamassani Eli Thomaen kirjassa oli erilainen versio ko. blokkien yhdistelystä, mutta se ei mielestäni sopinut verhokappoihin niin hyvin kuin tuo käyttämäni asettelu.

Neulosta ja kangasta.

 

Joulunpunaiset uunikintaat.

Entiset uunikintaat olivat tulleet tiensä päähän: kankaat olivat repeytyneet ja vanu sisällä oli hiutunut niin ohueksi, että kädet olivat aina lähellä palamista.  Niinpä kaivoin esille kintaan kaavan, joka on peräisin tekstiilityön opettajagolleegalta (kiitos Lahteen).  Päälliskankaana käytin Marimekon Rautasänkykuosia, jota olin ostanut n. puolen metrin suikaleena edullisesti.  Sisäpuolen ompelin ruudullisesta hamekankaan lopusta.  Kämmenosan vanu on kaksinkertainen.

Mekko pitkien hihojen kera...

 Ateljeen pussissa minua odotti yksi Kaino-neuleen neulospala, luomupuuvillainen, peura-aiheinen, lokakuussa ostettu.  Oikeastaan paloja oli kolme eli miehusta ja kaksi hihapalaa.  Leikkasin mekon A-linjaiseksi entisen puseron kaavan avulla.  Hihapalat ovat 3/4-mittaiset.  Tällainen vilukissa tykkää pitkistä hihoista, joten ompelin jämäpaloista irralliset ranteenlämmittimet.  Ehkä kiinnitän ne myöhemmin hihoihin.  Toisaalta ne on kätevä ottaa pois esim. tiskauksen ajaksi.  Mekko on supermukava päällä.

... ja vasen käsi lyhemmällä hihalla.

Antoisaa ja lupsakkaa ompeluvuotta kaikille!  Minulla on jo leikattuna ja pääosin ommeltuna yli 800 tilkkua.

Torkkupeittojen esiinmarssi.

 

Tammikuu: Elämän aalloilla. Helmikuu: Timantteja hangella.

Minulla oli ajatuksena koota viime vuoden viimeiseksi postaukseksi kaikki kuukausipeitot, mutta eilen lämpömittari näytti nollaa, joten en voinut kantaa peittoja ulos kastumaan.  Tänään on muutama aste miinuksella, joten nappasin peitot syliin ja kannoin ne lumen päälle parvekkeen alle.  Asettelin aina kaksi peittoa vieretysten ja mies kuvasi parvekkeelta. Kiitos, mieheni, vaikka sinä veistelit pilke silmäkulmassa: Millaisen naisen kanssa olenkaan naimisissa!

Maaliskuu: Espanjalainen keittiö. Huhtikuu: Kirsikankukkien aikaan.

Toukokuu: Espanjalainen puutarha. Kesäkuu: Maailmanpyörä.

Heinäkuu: Onnenlinnut. Elokuu: Vadelmia ja mansikoita.

Syyskuu: Ruska. Lokakuu: Muuttolinnut.

Marraskuu: Kevätesikko. Joulukuu: Pikkutontun askelissa.

En ole tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta ajattelin ommella pienempiä tilkkutöitä, vaikka torkkupeitot eivät nyt niin suuria olekaan.

Rauhallista ja tilkkujen värittämää uutta vuotta 2021!

Joulupukin tuomisia.

 

Paneelikankaita

Kyllä joulupukin pikkuapulaiset eli pikkutontut ovat olleet kuulolla, koska paketeista paljastui niin paljon tilkkuiluun liittyviä lahjoja. Meillä oli oikeastaan kaksi jouluaattoa, sillä vietimme ensimmäisen oikeana aattona kahdestaan ja availimme hitaasti ja hartaasti siihen mennessä kuusen alle ilmestyneet paketit.  Toinen jouluaatto oli sitten Tapaninpäivän iltana, jolloin kaksi nuorinta lastamme saapuivat kavereineen.  Saksan paketista paljastui tilkkukirja Schätze aus der Restekiste 1 (Aarteita jämäarkusta), joka on ollut Saksassa niin suosittu, että käytetyistä kirjoista on maksettu isoja summia.  Nyt siitä oli otettu uusintapainos.  Kirja on täynnä tosi mielenkiintoisia töitä, joita tekisi mieli kokeilla vaikka heti.  Kirjan tekijä Eli Thomae on Saksassa tunnettu ja arvostettu tilkkuilija, joka järjestää tilkkukusseja myös ulkomailla.

Uusia malleja.

Poikani oli etsinyt minulle tyttökaverinsa kanssa amerikkalaisen tilkkulehden, Love of Quilting.  Siitä löytyy monentasoisia töitä ja myös vinkkejä tekemiseen.

Pelargonia-kankaita.

Mieheni kirjoitti joulupukille Katrin tilkkukaupan välityksellä listan kivoista kankaista, joista yläkuvassa on kolme paneelikangasta: vanha ompelukone on viehättävä, samoin orvokit ja daaliat.  Ihastuin myös viiden kankaan Pelargoniat-lajitelmaan.  Kuvien taustakangas on Kultaiset merkit -kangas.

Valkoima kankaita.

Orvokit, Paljon kukkia, pinkit neilikat ja Värikkäät napit -kankaat löytyivät paketista. Ruskehtava kangas on kaupanpäällinen.  Nyt kankaat on kutistettu ja odottavat ompelijaa.  

Antoisaa tilkkuvuotta!

Joululahjoja.

 

Kesällä ompelin auton takakonttiin suojapeiton, johon käytin pieniä jämäpaloja, harjoitusblokkeja ja ylimäärärisiä blokkeja. Niinpä päätin ilahduttaa lähisukua samantyylisillä peitoilla. Kaadoin tilkkukopan lattialle ja lajittelin tilkut/blokit värien mukaan: siniset, punaiset ja vihreät. Kasasin niistä kaikkiaan kuusi peittoa, jotka sitten päätyivät pukin konttiin.

Punaiset peitot saivat nimikseen Mansikkamaito 1, Mansikkamaito 2 ja Mansikkamaito 3. Yksi niistä lennähti Hampuriin.

Siniset peitot nimesin myös marjojen mukaan eli Mustikkametsä 1 ja Mustikkametsä 2.

Vihreän peiton nimi on Ketunleipämetsä. Muutamat laittoivat jo viestiä, etteivät raski piilottaa peittoa auton peräkonttiin.

Halusin tietysti ommella jotain lapsenlapsellemme. Hän sai gollege-asun ja neulepaidan.

Syyskuussa ostin Kainoneuleen myymälästä myös sinisiä neulospaloja. Kasasin niistä miehelleni villapaidan. Materiaali on merinovillaa ja ainakin edellinen vastaava paita on ollut kovassa käytössä. Mieheni pitää siitä, koska se on ohut, mutta lämmin.

Muutamia villasukkia syntyi sohvannurkkaneuleina. 

 

Ompelin myös nuoremmalle tyttärelleni villakangasjakun.

Ompelin myös kehyskukkaron poikani tyttökaverille.

Hyvää Tapaninpäivää ja tilkkujen kuvioimaa loppuvuotta kaikille!

Joulukoristeita.

Pitipä minunkin askarrella uusia joulukoristeita, vaikka entisiäkin on riittämiin. Varastossa on kerättynä pari korillista käpyjä. Rustasin punapajusta kranssin pohjan, johon liimasin kuumaliimapistoolin avulla käpyjä, jotka olivat levittäneet siipensä oltuaan sisällä kuivumassa. Kaapissa odotti myös sydämenmuotoinen styrox-pohja, jonka pinnan täytin pienillä kävyillä. Sitten vain koristeeksi nauhaa ja muutama härpäke. Asettelin sydämen kyllä suoraan seinälle, mutta kuvaaja oli onnistunut keikauttamaan sen vinoon!

Today's quilter -lehdessä (marraskuun numerossa) oli hauska ohje, miten joulukankaista voi ommella joulukellon. Piirsin kaavan (tasasivuinen kolmio!) ja sitten vain toimeen. Valitsin vielä isomman kellon kaavan, mutta saatuani sen melkein valmiiksi, ihmettelin, miten pieni olisi pienempi kello ollut. Korkeutta kellolla on n. 4 cm! Vasta sitten hoksasin katsoa ohjetta: suurenna kaavaa 200%. Kylläpä naureatti. Lopulta ompelin kellon vielä oikeankokoisena.

Hyvää jouluviikkoa!

Pikkutontun askelissa.

Kylläpä nämä pimeät joulukuun päivät ovat hurahtaneet nopeasti viimeisiä lahjoja ommellessa. Joulukuun tilkkupeittoon halusin nopeasti tehtävän mallin, jotta saisin sen ennen joulua valmiiksi. Malli löytyi Tilkunviilajan kalenterista. Toteutin mallin, en paper piecing -tekniikalla, vaan kaitaletekniikalla. Joulun kunniaksi värimaailma koostuu punaisista kankaista. Tummista ja kirjavista kankaista leikkasin n. 17 cm ja 6cm leveitä kaitaleita, yksivärisestä punaisesta 6 cm leveitä kaitaleita. Ompelin nämä kaitaleet yhteen: iso, punainen, pieni, punainen. Leikkasin yhdistelmät 20 cm:n pätkiksi. Sen jälkeen asettelin kaitaleet porrastaen siten, että seuraava blokkirivi alkaa edellisen keskikohdalta. Reunakolot piti tietysti täyttää.

Käytin taustakankaana jouluaiheista palaa, johon jouduin ompelemaan punaiset reunakaitaleet. Tikkaukset ompelin pääasiassa pysty- ja vaakasuoriin ommeljuoviin sekä isoihin tilkkuihin lävistäjäksi. Tikkupeitto sai nimekseen Pikkutontun askelissa.

Kyllä nyt moni viettää poikkeuksellista joulua, koska Koronaviruksen liikkeitä ja etenemistä on mahdoton tietää. Mietimme, saammeko ketään lapsista jouluvierailulle. Onneksi olemme kaikki pysyneet terveinä. Rauhallista ja toiveikasta joulun odotusta!