Trikoovaatteita.

Onko Marimekkoa?

Etsiessäni kansallispuvun kankaiden ja nauhojen loppuja - kansantanssia harrastava tyttäreni aikoi elvyttää harrastuksensa monen vuoden tauon jälkeen - päivitin liivin oikeaan kokoon, mutta samalla siivosin ja järjestelin kankaskaappejani.  Ihan kivoja trikoita piti päästä ompelemaan.  Monen monta vuotta sitten ostin Marimekon ystävyysmyynnistä raitatrikoita yhden säkillisen.  Suurimmat palat olen toki ommellut, mutta nyt yhdistelin rohkeasti jämäpaloja ja muokkasin niistä t-paidan.  No, vieläkin jämiä löytyy.
   

Takakappaleessa on vain kahdenlaista raitaa.

Suuri Käsityö -lehdessä (6-7/2019) oli kiva tunikan malli, jonka kyllä lyhensin ja jätin sivuhalkiot pois.  Lisäsin malliin taskut.  Tämä trikoo ei ollut edes ollut kauan kaapissani.
   

Pääskysiä tunikassa.

Siivotessa tuli vastaan myös tilkkukaitaleita, joista olin ommellut n vuotta sitten keinutuolin maton (on nyt jo siirtynyt mökkikäyttöön).  Ompelin kaitaleet kalanruotomallilla yhteen ja sain niistä tilkkupinnan.  Joo, se alkoi näyttää kassilta, joten leikkasin sen kahteen osaan ja kehystin ne tikkaamisen jälkeen viininpunaisella markiisikankaalla.  Samasta kankaasta syntyivät kassin kahvat.  Vuorin ompelin kukallisesta kietaisuhameesta, joka oli jäänyt vähälle käytölle.  Eiköhän kassi kelpaa tanssilenkkareiden ja vesipullon kuljettamiseen treeneihin.

Kassin vuori kukkahametta.

Kaunista elokuuta kaikille! 

Tilkkutöitä nämäkin.

Aurinko hellii miljoonakelloa.

Mihinkähän heinäkuu on mennä hurahtanut!  Huh!  Välistä oli niin kuumia hellepäiviä, että piti vain istua varjossa ja illan tullen kastella kukkia, kasvi- ja perunamaata sekä kasvihuonetta.  Aamun varhaisina tunteina hipsin pari kertaa mustikkametsään, josta keräsin parikymmentä litraa luonnon antimia.  Sitten siirryin vadelmapuskiin, mistä noukin vadelmia yli 50 litraa.  Nyt jo ilmojen viilennyttyä olen siirtynyt viinimarjapensaisiin.  Sato niistä on kutistunut kuivuuden vuoksi, mutta mehumaijaan on riittänyt toki marjoja.

Kukkaloistoa.

Olen jonkin kerran malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen, missä valmistui tilkkutyönä essu.  Malli on taas saksalaisesta lehdestä, jossa on pieniä käsitöitä.
   

Essu tikkutyönä.

Alkuperäinen malli.

 Käytin myös Suvituulipeiton taustakankaasta jääneet palat hyödyksi.  Sain kuviot asetelluksi pieneen kassiin ja tyynyyn; eiköhän suvusta joku pikkuneiti saa niitä omakseen.

Kankaan loppuja.

Kaapissa on muhinut myös Finnlaysonin Helminauha-kangas.  Siitä valmistui kaksi pussukkaa.
   

Vaaleita pussukoita.

Viikko sitten meitä ilahdutti se, että koko jälkikasvu tuli vierailulle samaan aikaan.  Sisarukset pääsivät tapaamaan toisiaan, ja huomion keskipisteenä oli tietysti vuoden vanha lapsenlapsemme, joka tapaili ensimmäisiä sanojaan.  Kiva nähdä kaikkia.  Samalla kertaa kutsuimme kylään serkkujani.  Mukava juttutuokio.
 

Serkkuni tuomia krysanteemeja. Kiitos!

Risukoira piilossa lobelioiden  takana.

Hyvää marjastusaikaa kaikille!

Hiljaa yössä.

Tangokuninkaalliset Pirita Niemenmaa ja Johannes Vatjus.

Viime viikko hujahti Seinäjoella tangomarkkinoilla keskiviikosta sunnuntaihin.  Viiteen päivään mahtui runsaasti oheistapahtumia ja sää oli sateeton. Olimme varanneet leiripaikan Areenan parkkipaikalta eli meillä oli tosi lyhyt matka juhlakonsertteihin. Keskustaan ja tangokadulle on matkaa reilu kilometri. 

Finalistit tangoparaatissa.

Kahden välivuoden aikana tangokadulle oli ilmestynyt uusi jättiteltta tanssiparketteineen.  Kyllä asvalttikadulla tanssiminen olikin hankalaa!  

Tänä vuonna kuninkaallisten valinnan lisäksi Seinäjoella kisattiin kolmatta kertaa SMOrk- kisaa (Suomenmestaruustanssiorkesteri).  Loppusuoralla soittivat Weranta, Neitoset ja Särmä.  Monen päivän jälkeen voittajaksi selvisivät pohjoisen tytöt 

eli Neitoset, joiden musiikki oli mielestäni eniten jalan alle menevää musiikkia.
    

Weranta-yhtye jäi kolmanneksi.

Toisen sijan vallannut Särmä-yhtye.

Neitoset-yhtye arvioitiin parhaaksi.

Seinäjoella kilpailtiin myös lavatangon SM-tittelistä sekä tangoseniori- ja tangojuniorimestaruudesta. Kaikkia osa-alueita oli osattu yhdistää toisiinsa: tangoparaatissa esiintyivät paitsi monet entiset kuninkaalliset, myös uudet finalistit ja orkesterikisaajat sekä tanssijat.  Samoin ostoskeskuksessa tanssijat ja laulajat esiintyivät samanaikaisesti.  Myös SMOrk-ehdokkaat säestivät esiintyjiä.
  

Finaalin tunnelmaa ei voi sanoin kuvata.

Paviljongin tanssilavalla finalistit pistivät parastaan, joten tanssimme paljon, mutta myös pysähdyimme kuuntelemaan esityksiä ja katselemaan muita tanssijoita.  Tapasimme muutamia tuttuja tanssikavereita.  Kävin jututtamassa ja halaamassa esiintyjiä ja sain taas pinon kortteja nimikirjoituksineen.
    

Taitava Silla Pöyry finaalissa.

Finaaliin pääsivät molemmat suosikkini eli Silla Pöyry ja Pasi Kivimäki.  Kumpikaan ei päässyt kuninkaalliseksi, mutta Johannes Vatjus kyllä ansaitsi paikkansa upealla äänellään.  Etukäteen kysyin häneltä:"Mistä sinun äänesi oikein tulee?"  Johannes tuumasi hymy huulillaan:"Sydämestä, täältä sydämestä!"  Oikein mukava baritonilaulaja.  Sillaa jututimme tangokadulla pitkän tovin.  Hän on monipuolinen muusikko ja soittaa monta instrumenttia.  Mielestäni Silla sai finaaliin kisan vaikeimman tangon laulettavakseen; kenen ääniala voi yltää noin alarekisteristä yläsointuihin!  Siksi kai tuomaristokin joutui äänestämään kuningattaresta.  Mutta kyllä Sillasta vielä kuullaan jossain, on hän niin upeaääninen esiintyjä.  Kuningattareksi valittu Pirita Niemenmaa laulaa kyllä puhtaasti ja eläytyen, mutta hänen äänensä on kova, lähes metallinen, mikä ei sovi minun korviini.
   

Voittajien iloittelua.

Mikä sitten on tangomarkkinoiden suosion syy?  Niitä on varmasti monta.  Siellä voi nähdä kaikki Suomen huippulaulajat samalla kertaa.  Lisäksi he jalkautuvat kansan keskuuteen (normaalisti heidät nähdään lavalla).  Oheistapahtumia riittää kaikkeen makuun Aaltokierroksesta tangohölkkään, karaokesta kirkkokonserttiin.  Kaduilla on paljon väkeä, voit bongata julkkiksia.  Myös laulajat ovat kertoneet, että tangomarkkinoilla hekin voivat tavata kollegojaan.  Koska ihmiset eivät tule tangoille päihtymään, siellä ei näy rettelöintiä.  Suurin päihde lienee se tunnelma, minkä kokee vaikkapa finaalissa huikean esityksen jälkeen.

Unituuli-peitto.

Pöllö kukkien vahtina.

 Juhannus tuli ja meni.  Vietimme mieheni kanssa 40-vuotishääpäivää saunoen, muurinpohjalettuja paistaen, tanssien ja syöden.  Lapsenlapsen 1-vuotissynttärit vietettiin Skype-avaruudessa. Koimme myös ravakan ukkoskuuron, joka meni onneksi nopeasti ohi.

   

Unituuli-peitto.

Kevättavella aloitin tekemään torkkupeittoa, jonka mallin otin Today´s Quilter -lehdestä.  Siinä peitto oli valmistettu jelly roll -kaitaleista, mutta totesin omistavani niin paljon punasävyisiä kankaita, että niistä saisi kaksikin peittoa.  Niinpä leikkasin kaitaleet itse. Lehden ohjeet ovat tosi selkeät (englanninkieliset), jopa kerrotaan, mihin suuntaan saumat kannattaa silittää. 

Tilkut leikattuina.

Ensimmäinen blokki valmiina. Kulmapala jäi seuraavaan työhön.

 Ompelin tilkkupinnan vielä vanhalla koneella, mutta tikkaukset säästin uudelle koneelle.  Mutta olipa vaikea päättää, millaista tikkausta tekisin!  Niinpä peitosta kehkeytyi oikea tikkauskokoelma.  Tikkauslangan olin ostanut Hampurin Karstad-kangaskaupasta: pätkävärjättyä punasävyista lankaa.  Ajattelin peitolle nimeksi Mummon päikkäripeittoa, mutta mieheni tarjosi nimeä Unituuli, joka lyhyenä puhutteli minua.  Reunakaitaleeksi käytin useampaa punaista jämäpalaa.

    

Taustakankaassa halitaan.

    

Tikkauskuvioita...

...riittää.

 

 

Peiton kaveriksi ompelin tyynyn,

jossa ei ei ole erikseen taustapuolta.

Kesäkukkia pärevasussa.

Kaunista kesäkuun loppua!

Kesämekko ja hattu.

Kesäinen mekko.

Ostin viime kesänä Hampurista Style fashion -lehden, joka on täynnä mitä viehättävämpiä mekkoja - myös muutama pusero ja housut.  Eräs malli näistä on odottanut sopivan kankaan löytymistä ja kun kangas osui silmiini, ostin sen miettimättä ja ompelin melkein heti.  Mallin suunnittelija on hollantilainen TV-persoona Janice.  Kevään kuluessa minua on kuitenkin hämmästyttänyt se, että Suuri Käsityölehden numeroissa 4 ja 5 on plagioitu ko. lehden malleja mainitsematta, mistä ne ovat peräisin.  Lieneekö ollenkaan laillista!  Lehtien kuvista kyllä näkee, miten kangasvalinta vaikuttaa vaatteen olemukseen. Suomalainen versio on ommeltu pellavasta, joten se vaikuttaa paljon jäykemmältä kuin saksalainen.
   

Sama mekko eri lehdissä.

Mekko oli melko suuritöinen ommella: vyötäröllä on kaitale, joka pitää sovittaa oikealle korkeudelle ja edessä on piilonapitus (sen olisi voinut korvata neppareilla!).  Työssä tuli kokeilluksi monta juttua, mitä uudella koneella oli tekemättä.
   

Minun versio samasta mallista.

Kästyölehden toukokuun numerossa oli mukava hattu, jonka ompelin kaapissa marinoituneesta kangaspalasta.  Se oli Marimekon kuosi Puistotie. Malli on tosi helppo eli sen ompelee yhdeltä istumalta.
   

Kesähattu puupäässä.

Aurinkoista ja rauhallista juhannusta!  Muistakaa nauttia muurinpohjaletuista ja keskikesän valoisuudesta sekä juhannustansseista!

MYSTEERI.

Jatkoin mysteerityön ompelemista, kun Tilkkuyhdistyksen lehti oli saapunut.  Mutta hupsista: minä näköjään teen kaikki mahdolliset virheet, mitä matkan varrelle osuu.  Yhdestä blokin osasesta puuttui numerokoodi, joka olisi kertonut siihen kuuluvan kankaan.  Koska tämän kerran blokit ommeltiin kolmesta eri kankaasta ja olin jo laittanut siihen numerot 1 ja 2, luulin kolmatta automaattisesti numeroksi 3. Kun kokosin osaset, huomasin, että symmetrisyys olisi vaatinut siihen kohtaan kankaan numero 1.  No, olin ommellut osaset 20 blokkiin, joten en purkanut, vaan jätin virheen työhön. Ensimmäisessäkin ohjeessa minulla oli ongelmia, koska kulmaa numero 5 ei tehty mistään kankaasta.  Eivät taida nämä mysteerit olla minua varten.  Olisi tietysti pitänyt ommella yksi blokki ensin valmiiksi.

   

20 blokkia, nuoli osoittaa väärän kankaan.

 Teneriffalta ostettu kangas ei ennättänyt marinoitua kaapissa, vaan ompelin siitä mekon.  Kaava on osittain viime vuoden Suuri Käsityö -lehdestä.  Mekossa on edessä ja takana pystymuotolaskokset, jotka jäävät alhaalta avolaskoksiksi.  Vaate on mukavan kevyt päällä eikä näytä pahemmin edes rypistyvän, sopinee hyvin matkavaatteeksi.

Mekosta löytyy...

...kaikkia värejä.

Saattosäkeitä.

Sinisessä hetkessä hyvästelet päivän,

hetket ilon, murheiden, pettymyksen häivän.

Sinisessä hetkessä astut maahan uuteen,

vaatimusten matkalta levon salaisuuteen.

Anna-Mari Kaskinen

    

Tänä vuonna vietimme äitienpäivää tavallisuudesta poiketen, sillä appeni oli siirretty saattohoitoon kaksi päivää aikaisemmin. Hän nukkui ikiuneen rauhallisesti seuraavana aamuna. Lähtö oli armelias 90-vuotiaalle monen petipotilaana vietetyn vuoden jälkeen.  Ortodoksisen siunaamisen jälkeen vietimme rauhaisan muistotilaisuuden läheisten kanssa. 

Hyvää Taivasmatkaa isälle, apelle, isoisälle ja isoisoisälle!

Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah.
Kägöi kuldane kukkuu, on mua lumetoin,
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.