Tuulivoimaa.

Tuulivoimaa tilkuista.

Tällä hetkellä kehotetaan säästämään sähköä ja siirtymään vihreään energiaan.  Ei tämä viimeisin peitto ehkä tee kumpaakaan, vaikka nimestä voisi niin päätellä.  Satuin vain ompelemaan paljon pikakolmioita ja kasaamaan niistä tuulimyllyjä.  Itseasiassa tuulimyllyjä on vain kolme väriyhdistelmää, kaksi violettia ja yksi sininen.  Pinta syntyi tosi nopeasti.

Tuulivoimaa-peitto.

 

Taustakangas on peräisin kirpputorilta ja se on Finnlaysonin vaaleansininen verho.  Pituutta sain riittävästi jatkamalla sitä lakanakankaalla.  Välissä on 80 gramman vanulevy.  Tikkasin pelkkää aaltotikkausta ja leikkasin reunakantit tummansinisestä kankaasta. 

Taustalla kierrätyskangasta.

Syksy on kylmenemässä, mutta ulkotöitä olen saanut valmiiksi: kukkaruukut olen tyhjentänyt ja pessyt sekä käynyt keräämässä mukavasti suppilovahveroita.  Haravointia vähensin ajamalla ruohonleikkurilla nurmikot, jolloin myös puiden lehdet pilkkoutuivat pieniksi ja uppoavat maahan.

Syysorvokkeja.

 

Syysorvokkeja.

Kylläpä syyskuu suorastaan karkasi käsistä.  Osittain syyn lienee matkustelu.  Syyskuun peitto valmistui jälkijunassa.  Minulla oli kopassa marinoituneita orvokkipaneeleja, joten päätin käyttää ne pois.  Kehystin kukkia hirsimökkitekniikaalla, kahdelle sivulle yksi kaitale, kahdelle kaksi kaitaletta. Sitten vain lisäsin hieman ylimääräisiä reunakaitaleita.  

Orvokki.

Ostin kesällä ruotsalaisesta huonekalukaupasta feece-torkkupeiton aikeenani käyttää sitä "välivanuna"; eihän se maksanut  kuin muutaman euron.  Kokemus ei ollut mukava, koska materiaali venyi ja sitä oli vaikea saada asettumaan tasaisesti.  Onneksi ostin vain yhden.  

Hedelmiä taustalla.

 Taustakankaaksi valitsin käytetyn verhon, jonka löysin seurakunnan kirpputorilta. Ratkoin saumatkin auki ja se olikin Finnlaysonin puuvillaa.  Silti sitä piti vielä hieman jatkaa ruskealla puuvillakankaalla.  Kiireessä tikkasin suoraa ommelta saumoja pitkin.  Lisäksi ompelin jokaisen orvokin keskelle pienen kuvion, joita löytyy ompelukoneestani runsaasti.  Lähes jokainen kuvio on erilainen.

Valmista tuli.

Orvokkeja on monen värisiä.

Vihdoin käsityömessujakin on tarjolla.  Vajaa viikko sitten ajelin serkkusarjan kanssa Kuopion messuille.  Mukava päästä katsomaan, mitä siellä oli tarjolla.  Kävin koeajamassa saumurin (Bernina), koska aikomus on vaihtaa saumuria.  Kone tuntui mukavan jämäkältä.  Ostopäätös jäi vielä muhimaan.  Ostin kuitenkin pari japanilaista tilkkutyökangasta, kukallisen trikoon  ja palan merinovillaneulosta.  Kyllä ne jostain löytävät paikkansa.

Merinovillaa ja kukkatrikoota.

Japanilaisia puuvillakankaita.

Kiitos kommenteista!

Lapin lumoissa.

 

Inarijärvi.

Viime viikko vierähti ajelemassa pitkin tätä kaunista Pohjois-Suomea.  Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Rovaniemi, missä kävimme tutustumassa Arktikumiin.  Talo on samalla paitsi tiedekeskus myös museo, jossa pääsee näkemään pohjoista luontoa, kulttuuria ja historiaa.  Kiertelimme pari tuntia katsellen ja välillä esityksiä kuunnellen arktisen alueen elämästä.  Minua kiinnostivat erityisesti kapioarkut ja niihin liittyvät tarinat.  Moni kapioarkun omistajista näytti olleen nimeltään Kaisa.  Samalla kerrottiin siitä, miten luonnosta saatiin värejä arkkujen maalaamiseen.

Yksi monista upeista kapioarkuista.

 

Poikkesimme myös Tankavaaran kultamuseossa.  Karut olosuhteet ovat olleet kullan etsijöillä. 

Museokauppa.

Vieläkö löytyisi kultahippuja!

Matka jatkui Saariselälle, missä olemme olleet vain talvella.  Halusimme nähdä samoja paikkoja ilman lunta.  Niinpä lähdimme Suomen ladun tuvalta kiipeämään  kohti Kiilopään huippua; matkaa oli vain 1,9 kilometriä.  Huh, miten pitkä matka, koko ajan nousua.  Välistä näytti aina siltä, että kohta olisimme perillä, mutta nyppylän takaa matka vain jatkui.  Emme luovuttaneet, joten olimme reilusti puurajan yläpuolella ja vihdoin perillä.  Karu ja tuulinen huippu, josta näkyi joka suuntaan.  Edellisen viikon runsas sade oli haalistanut ruskan värit.  

Karu Kiilopää.

Loputon nousu.

Kiilopäältä näkee kauas.

Alastulomatkalla näimme riekkoparven, joka oli melko kesy.  Ilmeisesti eläimet ovat tottuneet ihmisiin, muutkin kuin kuukkelit.  Poroja näimme paikoitellen tien varrella, mutta ne olivat hyvin rauhallisesti paikoillaaan.

 

Piilokuva: etsi kaksi riekkoa maastosta.

Vaelsimme Aurora-polun.

Kaunispää.

Matkan puolivälissä kävimme nauttimassa saunan löylyistä kylpylässä, sitten jatkoimme ajoa kohti Ivaloa ja Inaria.  Siellä poikkesimme Siida-museoon, missä oli näyttely saamelaiskultturista ja pohjoisen luonnosta. Tietysti ihastelin saamelaisten taitavasti tehtyjä käsitöitä.  Kansallispuvut ovat ikonisia, mutta esillä oli myös erilaisia pukuja.  Runsasväriset paulavyöt olivat upeita, samoin poronnahkaiset esineet ja asusteet.  Inarijärvi oli tyyni ilta-auringossa.

Värikylläisiä paulavöitä.

Saamelaisten juhla-asuja.

Inarijärveä.

Ajelimme pikkuteitä pitkin kohti Kittilää, joka tuntui olevan loputtoman kaukana.  Taakse jäivät Sirkka ja Levi.  Kuvittelimme yöpyvämme Kemissä, missä ajoimme satamaan. Kuinka ollakaan, paikan ohi kulki nuorison ajorallireitti.  Iltapimeässä vaihdoimme yöpaikkaa ja pysähdyimme Simossa.

Maaruskaa.

Siitä olikin mukava ajella Oulun kautta koti kohti.  Matkaa kertyi 1575 kilometriä, mutta etäisyydet Lapissa ovat suuria.  Paras ruska oli Rovaniemen korkeudella. Nyt kelpaa katsella matkalla näpättyjä kuvia.

Hyvää ruska-aikaa!

Itä-Suomessa.

 

Näkymä Kolilta kaakkoon.

Päätimme pistäytyä Kolilla, koska edellisestä käynnistä oli kulunut jo vuosikymmeniä.  Ajelimme ensin Juukaan, missä parkkeerasimme matkailuauton vierasvenesatamaan.  Paikan valinta oli onnistunut.  Ainoa haitta kai oli se, että yö oli koko seudun kylmin.  

 

Juuka ja vierasvenesatama.

Juuasta matka Kolille on lyhyt, joten olimme siellä heti aamutuimaan.  Emme toki olleet ainoat, sillä luonnossa liikkujia oli paljon.  Nousimme hissillä hotellitasanteelle, missä pistäydyimme Luontokeskuksessa.  Sen jälkeen patikoimme Kolin laella: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli piti kokea.  Kyllä siellä tuntee itsensä pieneksi, kun seisoo reilusti puiden latvojen yläpuolella.  Lisäksi jääkauden jättämät jäljet puhuttelevat vielä kahden miljardin vuoden jälkeen.

Ehkä ei se kaikkein kuvatuin petäjä Kolilla.

 

Parin tunnin patikoinnin jälkeen palasimme autolle, missä päiväkahvit maistuivat.  Lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, missä kävin tietysti parissa kangaskaupassa.  Kangasliike Artex löytyi ihan Googlen opastamana, vaikka uskalsin epäillä, onko siellä mitään kangaskauppaa.  Olipa mukava kokemus.  Kauppa oli hyvin pieni, mutta se oli lattiasta kattoon asti kankaita, lankoja ja muita käsityötarvikkeita.  Ja asiakkaita näytti riittävän, sillä siellä tehdään myös korjausompelua.  Itse ostin kivan värisiä lakanakankaita tilkkutöihin.  Vielä kerkesin piipahtaa myös EK:ssa. 

 Kierreltyämme torin ympäristössä etsimme uutta puskaparkkia, jollainen löytyi raviradan parkkipaikalta.  Aamu valkeni edellistä lämpimämpänä ja suunnistimme uudelleen torille.  Joensuun torielämä oli mukavan vilkasta.

Matka jatkui Ylämyllylle, missä poikkesimme Wanhaan automuseoon.  Saimme siellä hyvän  ja henkilökohtaisen opastuksen.

Automuseon helmi eli Opel, joka on Joensuun ensimmäinen auto.

Näkymä Kermankoskelta.

Seuraava kohteemme oli Valamon luostari.  Alue on viehättävä kokonaisuus: kirkko, ravintola, myymälä, kurssihuone ja asuntola sekä lampaat. Mukaan tarttui valkosipulisäilykkeitä, posliinilintu ja teepakkaus.  Kävimme myös sytyttämässä kirkossa tuohuksen appiukon muistolle lämpimin ajatuksin.

Valamon kirkko sisältä...

... ja ulkoa.

Luostarin portti.

Reissussa ei saa olla kiire, joten lähdimme ajelemaan pikkutietä länteen.  Monenkymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Puutossalmen lossille.  Niitäkin näkee enää harvoin.  Google ei edes yrittänyt opastaa meitä lossille, vaan tarjosi reittiä Kuopion pohjoispuolelta.  

Pian pääsemme lossin kyytiin.

Veden päällä: opasteet pois ajettaessa.

Mielenkiintoinen matka, myös sää oli sateeton.

Elokuu meni jo.

 

Paratiisinkuningas.

Olipas kiireinen elokuu: mustikoiden ja vadelmien keruuta, viinimarjojen mehustamista, kantarellien, vaaleiden orakkaiden ja mustatorvisienien siivoamista.  Toki pidän kaikista noista puuhista, mutta aika tahtoo loppua kesken.  Siksipä elokuun peitto uhkasi jäädä tekemättä.  Valitsin jemmalaatikosta kookkaan paneelin, jossa komeilee riikinkukko.  Pohdin, millaista kehystä olisi nopea ommella ja päädyin blokkiin nimeltään Oikeustalon portaat.  

Oikeustalon portaat.

 

Keskusneliöiksi valitsin tummansinisen kankaan loppua, tai oikeastaan siihen upposi kahden kankaan loput.  Rakensin rappusia sinisistä ja vihreistä kankaista.  Koska suuressa paneelissa oli runsaasti ruskeaa, halusin kehystää blokit ruskeilla kaitaleilla.  Varastossani ei ollut riittävästi ruskeaa, joten sitä piti käydä ostamassa.  Onnekseni olemme saaneet kaupunkiimme kangaskaupan - toivon sinne paljon kävijöitä.  

Peiton etupuoli.

 

Välivanun kokosin edellisten töiden jämistä; niitä tarvittiinkin monta kaitaletta.  Taustakankaassa toistuu myös Oikeustalon portaiden teema.  Piilotin siihen myös kaksi ylimääräistä blokkia.  Enpä muista koonneeni taustakappaletta noin monesta osasta.  Annoin peitolle nimeksi Paratiisin kuningas.

Taustakappale koostuu monesta osasta.

 Tikkasin peiton ommeljuovia pitkin, kuten minulle opetettiin noin 40 vuotta sitten.  Silloin sanottiin, että vain käsintikkaus saa jäädä näkyviin.  Kyynärpääni eivät salli minun tikata käsin; onneksi nykyään koneommel hyväksytään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia tikkaustenkin osalta. Jokainen tekee sitä, mihin pystyy.  Riikinkukon tikkasin vapaalla tikkauksella linnun muotoa jäljitellen.

Kiitos kommenteista!

Jotain pientä.

 

Äitienpäiväruusu kukkii toistamiseen.

Marjastajallekin tarpeellinen vyölaukku.

Marjastus on ollut niin päällimmäisenä mielessä, että ompelukone on saanut levätä.  Toisaalta ihan helteellä en ole jaksanut lähteä metsäänkään.  Jotain pientä olen kuitenkin saanut ommelluksi.  Jonkun blogista sain hyvän vinkin vyölaukun ompeluun (kaava löytyy Pikku Akan blogista).  Leikkasin osat markiisikankaan lopusta ja kasaaminen sujui nopeasti.  Varastossa oli solki - jostain vanhasta repusta purettu - valmiina käyttöön.  Vyölaukkuun mahtuu kännykkäkin reilusti.

 

Pienokaiselle.

Ompelukoneen vieressä odotti pieni jämäpala kukallista trikoota.  Siitä syntyi pikkuneidille pöksyt ja myssy.  Lopusta ompelin itselleni myssyn.   Ompelin myös kynäpussukan matkailuautoon, koska sellaista kaipailin reissussa.  Materiaali on markiisikankaan suikale levitettynä korkkikankaalla.

Myssy ja kynäpussukka.

 

Reissussa poikkesin jossain kirpputorille ja sieltä löytyi aarteita.  Joku oli tuonut myyntiin kankaita: nappasin mukaan pöllökuvioisen Robert Kaufmannin kankaan (4€) ja Marimekon kankaan (6€).  Mukaan lähti myös 4,5 metrin pala puolipellavaista pyyheliinakangasta (10€), josta ompelin kuusi käsipyyhettä.  Vielä mietin, jaksanko kirjoa niihin koneella nimikirjaimet. 

 

Kankaita löytyi kirppikseltä.

Puoli tusinaa pyyhkeitä.

Teimme vielä remonttia keittiössä.  Olen miettinyt jo pitempään, miten iän karttuessa pystyn käyttämään alakaappeja.  Edellisen remontin aikoihin ei vielä käytetty vetolaatikoita.  K-raudan myyjän avustuksella saimme suunnitelluksi neljään alakaappiin sellaisen muutoksen, että hyllyjen tilalla on nyt vetolaatikot - vieläpä entisen oven takana.  Mies ahersi tänään viimeiset laatikostot paikoilleen; minulle jäi tietysti tyhjennys ja täyttäminen.  Samalla kaappien sisältö tuli lajitelluksi.

Vetolaatikot alakaappeihin.

 

 

 

Kukkia, marjoja, sieniä ja mekko.

Kasvimaan rehevyyttä.

Loppukesä on mielestäni hienoa aikaa siitä syystä, että luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, vaikka päivät ovat täynnä touhua - ihan väsyksiin asti.  Kasvimaata reunustaa kesäkukkien kirjo, jossa näyttää tänä vuonna olevan komeita unikkoja.  Kukinnot kestävät vain muutaman päivän ja sade piiskaa niitäkin.  Kasvimaan satoa on tullut kiitettävästi: salaatteja, persiljaa, oreganoa, tilliä, lehtimangoldia, sipuleita, retiisejä, minttua, rosmariinia, perunaa, kesäkurpitsaa ja uutuutena spagettikurpitsaa.

Mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja kantarelleja.

Metsä on tuottanut tänä kesänä myös monta mukavaa yllätystä.  Kullankeltaisia kantarelleja on löytynyt runsaasti ihan yllättävistäkin paikoista.  Myös mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita on ollut säilöttäväksi asti.  Mustikkasato on runsas: olen poiminut niitä yli 50 litraa.  Onnistuin myös löytämään vadelmapuskia, missä kukaan ei ollut käynyt.  Olipa mukavaa kerätä niitä.  Mustikkareissulla sain myös pienen määrän harvinaisherkkuja eli mesimarjoja.

Mesikoita.

Lomareissulla sorruin tietysti ostamaan kankaita (koska halvallakin joskus saa!).  Yhden niistä ompelin mekoksi.  Yhdistelin kolme eri kaavaa saadakseni mieleiseni mallin.  Miehustan kaava on SKK-lehdestä (4/2022), koska halusin edestä napitettavan mallin.  Saman lehden Designer-kaavasta (Paola Suhosen Ivana Helsinki -sarjaa) kopioin hihan kaavan.  Salsahelman mittoja tutkin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, koska en halunnut mekosta liian leveää.  Hihoja kevensin siten, että ompelin kaksi päällimmäistä hihaa sifongista ja alimman mekkokankaasta.  Huomasin juuri, että taskut olisivat olleet kivat, mutta tällä kertaa ne jäivät pois. 

Salsamekko.

 

   

Mekko takaa.

Hyvää elokuuta ja satokautta!  Metsissä riittää marjoja.

Makuuhuoneen ikkunalla kukkii orkidea.