Pieniä ompelutöitä.

Minipussukoita.

 Isojen tilkkuprojektien välillä on mukava tekaista pieniä ompeluksia, sellaisia, joihin voi käyttää tilkkukopassa paikkaansa hakevia kankaan loppuja. No, taisin liioitella, eiväthän nuo näytä ikinä loppuvan, eivät edes vähenevän.  Tällä kertaa materiaaliksi valitsin markiisikankaita, joista ompelin ensin kaksi kassia. Seuraavana olivatkin vuorossa pienet pussukat, joihin upposivat myös lyhyet vetoketjut.  Niitä voi antaa avainkukkaroiksi tai itse säilytän sellaisessa nappikuulokkeita ja kännykän pienosia, jotka muuten katoaisivat.

   

Lisää pikkupussukoita.

Kasseja markiisikankaista.

Kevättä kohti mentäessä on kiva saada myös vaaleampia vaatteita mustien tilalle.  Kaivoin kangaskaapista n vuotta sitten ostetun vaaleanvihreän kankaan.  Se on ostettu Turon tehtaan myymälästä.  Onneksi kankaissa ei ole viimeistä käyttöpäivää.  Leikkasin hameen ihan peruskaavalla, mutta tein siihen vinon poikkileikkauksen, johon sain upotetuksi laskoksen vasempaan reunaan.  Mallin sain meteorologi Anna Borgstömin aniliininpunaisesta mekosta, jossa on samanlainen leikkaus.

Kevääksi vaalea hame.

Eteläikkunalla kukkii joulukaktus.  Kesän se riippui ulkona auringonpaisteessa ja lienee sieltä imenyt voimaa kukintaan.
  

Kukkiva kaktus enteilee kevättä.

Aurinkoisia kevätpäiviä!  Kiitos, jos jaksoit kirjoitella kommentin!

Timantteja hangella.

Peitto nimeltään Timantteja hangella.

Kahden kuluneen viikon aikana sain ommelluksi uuden torkkupeiton, johon yritin käyttää siniset tilkut.  Aika hyvin onnistuinkin, mutta jäljelle jäivät punaiset, vihreät, violetit, keltaiset... Mallin otin lokakuun Today's Quilter -lehdestä, missä peiton oli valmistanut Sally Ablett.  Lehden malli oli omaani suurempi, mutta malliin upposivat yksittäisetkin kangastilkut.

Today's Quilter -lehden malli.

Kieltämättä ratkojalle oli käyttöä, jotta onnistuin saamaan saumojen leikkauskohdat täsmällisesti.  Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.

   

Sinisiä tilkkuja.

 Sinisten kuutioitten väliin jäi muutamia vaaleita tähtiä.  Tikkasin koneella suorat tikkaukset pystysaumoihin ja diagonaaliin kaarevat tikkaukset.

  

Tikkaukset näkyvissä.

Tummaa ja vaaleaa sovussa.

 Taustakankaaksi kävin ostamassa Robert Kaufmannin sinivalkoista metsäkangasta, jota käytin myös edellisessä peitossa Elämän aalloilla.

Taustakangas näkyvissä.

Kiitos kommenteista!  Aurinkoisia kevätpäiviä ulkoiluun tilkkuilun lomassa!

Pussukoita ja jakku.

Jakku Burdan kaavoilla.

Helsingin matkalla, jolloin kävimme tutustumassa Helene Schjerfbeckin näyttelyyn Ateneumissa, poikkesin myös Kluuvin Eurokankaaseen.  Etsin itselleni joko violettia tai vihreää jakkukangasta, koska entiset jakut ovat joko mustia tai punaisia.  Myyjän avulla löytyikin violetti kangas, jota en laittanut kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin pikaisesti vaatteeksi.  Muistin ostaa myös vuorikankaan.  Napit ovat entistä varastoa.  Kaava on vanhasta Burda-lehdestä.  Sitä piirtäessäni olin hieman pettynyt, koska jakussa ei ollut taskuja.  Kuitenkin malli tuntui niin mieluisalta, että taiteilin taskut omin päin.

Jakku edestä...

...ja takaa.

Vähentääkseni tilkkutyökankaita ja niiden loppuja ompelin neljä pussukkaa.  Samalla käytin valmiiksi ommeltuja koevedoksia.  Vihreään pussukkaan upotin tähtiblokit, jotka jäivät WC:n verhosta tähteeksi.  Toinen vihreä pussukka on tehty tikkaamalla yhdensuuntaisia kaarteita vanun ja vuorikankaan kanssa; päällyskangas jäi jäljelle ostoskassista.  

Vihreänsävyisiä pussukoita.

Viininpunainen-violetti pussukka sai kylkeensä lentävät hanhet -blokin, joita ompelin jooga-alustaan.  Toista samansävyistä pussukkaa koristaa leveä nauhanpätkä, jollaista ompelin mieheni gollegepuseroon ehkä 20 vuotta sitten.  Molemmissa näissä on lisämausteena vetoketjutasku kyljessä.
   

Violettia ja viininpunaista.

Pussukat hangella.

Kaikkien pussukoiden vuorikankaat ovat myös värikylläisiä.

Tuuli heilutteli tyhjiä pussukoita.

Hyviä ulkoilusäitä kaikille!

Elämän aalloilla.

Yksityiskohta peitosta.

Minullakin on nyt yksi tänä vuonna ommeltu tilkkupeitto.  Today's Quilter -lehtiä selatessa tuli vastaan vanha malli, jossa kolmioista muodostuu laivan purjeet.  Ihan käyttökelpoinen malli.  Kaivoin varastosta sinisiä ja valkoisia kankaita sekä vielä ruskeita laivan rungoksi.  Ommeltuani useita blokkeja aivoissani alkoi muodostua mielikuva torkkupeitosta, jossa lempeä tuuli keinuttaa laivoja tasaisesti.
  

Aallokossa.

Samasta lehdestä löysin peiton, missä pääskyset lentelivät peiton pinnalla.  Nappasin linnun kaavan itselleni, mutta jouduin kyllä pienentämään sitä.  Homma onnistui kivasti omalla kopiokoneella.  Niinpä aplikoin peiton yläreunaan kolme pääskystä.  Samalla pääsin testaamaan kesällä hankitun ompelukoneeni yhtä aplikointiommelta.  Saumaus onnistui hyvin.
   

Aplikoidut pääskyset.

Peiton alareunaan yritin kuvata merta eriväristen sinisten tilkkujen avulla.  Tikkasin purjeiden reunoja pitkin.  Taivaalle sain tikkausompeleilla kuvatuksi tuulen lempeitä henkäisyjä, mutta aallokon loisketikkaukset ompelin kahteen kertaan.
   

Valmis peitto.

Päällispuolen kaikki kankaat ovat varastosta, mutta taustakankaan ostin.  Lähikaupassa oli superihana Robert Kaufmannin sini-valkoinen puuvillakangas.  Se piti leikata kahtia ja astella kaitaleet peiton poikkisuuntaan, jotta puut olisivat oikein päin.
   

Taustakankaassa metsää.

Annoin peitolle nimeksi Elämän aalloilla.  Tosin mieheni tuumasi, että kyllä ainakin yhden laivan pitäisi keikkua.  Niinhän se taitaa olla, että elämän kulku ei ole noin tasaista.  Olkoon tässä sitten kuvattuna niitä elämän tasaisia ja onnellisia hetkiä.

Kulttuuriviikonloppu.

Käsityöaiheinen Schjerfbeckin maalaus.

Viime viikon perjantaina matkustin mieheni kanssa junalla Helsinkiin.  Veimme laukkumme rautatieaseman säilytykseen ja menimme suoraan Ateneumiin, missä meitä odotti kovasti odottamani näyttely: kokoelma Helene Schjerfbeckin töitä.  Ateneumin edessä oli jono, mikä onneksi eteni nopeasti.  Kylläpä olikin runsaasti mielenkiintoisia maalauksia, osa suorastaan henkeäsalpaavia.  Kattaus sisälsi taiteilijan koko uran ja taiteellisen kehityksen.  Kuvasin kännykällä joitain teoksia.

   

Schjerfbeckin omakuvia oli esillä parikymmentä.

Tutustuimme samalla Ateneumin muihinkin näyttelyihin eli Taiteilijoiden Ruovesi -näyttelyyn sekä tietysti talon klassikkomaalauksiin.  Ruovesi-näyttely esitteli mm. Werner Holmbergin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja Ellen Thesleffin upeita töitä.  Ottamieni maalausten nimiä en osaa sanoa, koska myös tekijät ja nimet olisi pitänyt kuvata.

  

Onko tämä Gallen-Kallela?

Lauantaina, jolloin sataa tihuutti vettä koko päivän, suuntasimme matkamme Kaapelitehtaalle, missä tutustuimme  Valokuvataiteen museossa Vivian Maierin töihin.  Tämä itseoppinut kuvaaja tutki kuvien avulla omaa kuvaansa sekä hoitamiaan lapsia. Näyttelyn nimi Oma kuva ja sen varjo kertoo mielestäni sen ajan selfieistä.  Mielenkiintoisia otoksia.  Toisessa näyttelyssä pääsimme tutustumaan suomalaisen passin historiaan.

   

Selfie vaikka Volkkarin pölykapselista.

Siirryimme vielä ratikalla Messukeskukseen, missä oli Matkailualan messut.  Mieheni ja poikani tutkivat innokkaasti matkailu- ja retkeilyautoja.  Poikkesimme vielä katsomassa uutta ostoskeskusta eli Triplaa.

Matkailuautoja esillä.

Ulkona on tosi liukasta.  Jospa tästä saataisiin vielä kunnon talvi-ilmoja.

Willem-Alexander eli Wille.

Wille-nalle.

Hei!  Minä olen Wille eli nalle, jonka emäntäni ompeli kaapin kätköistä löytyneestä keinoturkiksesta.  Minulla on liikkuvat raajat ja pää, sillä niihin on ostettu nivelmekanismit  sekä nenä ja silmät Hollannista s'hertogenbosch-nimisestä kaupungista, missä emäntäni kävi pienoismaailma- ja lelutapahtumassa.  Ohjeet mekanismien kiinnittämiseen löytyivät kirjasta nimeltään Nalleverstas.  Kyllä mekanismien kiinnittämiseen tarvittiin myös isäntäni työkaluja ja näppäryyttä, mutta saivatpas he minut kasatuksi.  

  

Jorilta lainattu myssy.

Nimeni olen saanut Hollannin kuninkaan Willem-Alexanderin mukaan, suomalaisittain siis Wille.

Perheessä on ennestään nalle nimeltään Jori, jonka perheen tytär sai amerikkalaiselta pikkuserkulta lahjaksi, kun USA:ta hallitsi Georg Bush.  Sain kuvauksiin lainata Jorin hattua.  Onko tyylikäs?

   

Ryhdynkö jalkapalloilijaksi!

Eilen emäntäni ompeli minulle vaatteet. Kylläpä ne valmistuivat nopsaan.  Ne ovatkin tarpeellisia, vaikka ulkona onkin lämpöasteita.

  

Osaan ratsastaa olkipukilla.

Hyviä pulkkamäkiä kaikille toivottelee Wille.

Melkein syöty joulumuisto.

Piparilaavu.

Uusi vuosikymmen on alkanut, mutta keittiön pöydällä ovat vielä viimeiset palaset jälkikasvun taiteilemasta piparkakkurakennelmasta.  Aiheena oli tällä kertaa laavu, josta löytyivät jänikset, pöllö, orava, kamelit, kuuset, pensaat, puro, laituri, kivet ja nuotio.  Kaikki olivat kauniisti koristeltuja.

  

Tässä näkyy laavun koristeellinen katto.

Vävypojan taiteilema pupu.

Ennätin ommella joulun alla FQ-mysteerityön tilkkupinnan valmiiksi.  Huh!  Olin kyllä leipääntynyt koko työhön, koska kahdesta eka osasta puuttui käytettävän värin numero.  Toisesella kerralla arvasin sen väärin, jolloin blokeissa on vääränvärinen tilkku.  Kolmannessa osassa tein osia tuplasti (ohjeen mukaan), joista siis jäi puolet käyttämättä.  Periaatteilleni uskollisena kasasin pinnan valmiiksi, mutta en jaksanut enää tasata reunoja enkä tehdä muutenkaan "ykköslaatua", jolloin osa kulmista ei osunut kohdilleen. Niinpä seinävaate sai nimekseen "Väärinymmärretyt harakanvarpaat".  Eivätkös nuo ruskeat kuviot muistuta jälkiä, jollaiset syntyvät harakan taapertaessa hangella.  Taustakankaaksi riitti työssäkäytetty vaaleanruskea kangas.  Tikkauksen ompelin koneella ja reunakantit valmistin kankaiden jämistä.

Väärinymmärretyt harakanvarpaat.

Antoisaa ompeluvuotta ja -vuosikymmentä!