Elämän aalloilla.

Yksityiskohta peitosta.

Minullakin on nyt yksi tänä vuonna ommeltu tilkkupeitto.  Today's Quilter -lehtiä selatessa tuli vastaan vanha malli, jossa kolmioista muodostuu laivan purjeet.  Ihan käyttökelpoinen malli.  Kaivoin varastosta sinisiä ja valkoisia kankaita sekä vielä ruskeita laivan rungoksi.  Ommeltuani useita blokkeja aivoissani alkoi muodostua mielikuva torkkupeitosta, jossa lempeä tuuli keinuttaa laivoja tasaisesti.
  

Aallokossa.

Samasta lehdestä löysin peiton, missä pääskyset lentelivät peiton pinnalla.  Nappasin linnun kaavan itselleni, mutta jouduin kyllä pienentämään sitä.  Homma onnistui kivasti omalla kopiokoneella.  Niinpä aplikoin peiton yläreunaan kolme pääskystä.  Samalla pääsin testaamaan kesällä hankitun ompelukoneeni yhtä aplikointiommelta.  Saumaus onnistui hyvin.
   

Aplikoidut pääskyset.

Peiton alareunaan yritin kuvata merta eriväristen sinisten tilkkujen avulla.  Tikkasin purjeiden reunoja pitkin.  Taivaalle sain tikkausompeleilla kuvatuksi tuulen lempeitä henkäisyjä, mutta aallokon loisketikkaukset ompelin kahteen kertaan.
   

Valmis peitto.

Päällispuolen kaikki kankaat ovat varastosta, mutta taustakankaan ostin.  Lähikaupassa oli superihana Robert Kaufmannin sini-valkoinen puuvillakangas.  Se piti leikata kahtia ja astella kaitaleet peiton poikkisuuntaan, jotta puut olisivat oikein päin.
   

Taustakankaassa metsää.

Annoin peitolle nimeksi Elämän aalloilla.  Tosin mieheni tuumasi, että kyllä ainakin yhden laivan pitäisi keikkua.  Niinhän se taitaa olla, että elämän kulku ei ole noin tasaista.  Olkoon tässä sitten kuvattuna niitä elämän tasaisia ja onnellisia hetkiä.