Maailmanpyörä.

Hehkuvan punaisia unikkoja.

Kesä on tullut nopeasti ja ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu.  Helteen vaikutuksesta kaikki kukat ja puut puhkeavat nopeasti kukkimaan, mutta kukinta kestää vain hetken.  Kastelukannu on iltaisin ahkerassa käytössä.  Perunapenkeissä komeilevat rehevät varret ja salaattia pääsee jo syömään. 

Maailmanpyörä.

Kesäkuun torkkupeittokin on valmis.  Blokkimallin sain Burda patchwork -lehdestä (syksy 2016).  Kokeilin mallia jo tyynyihin, mutta pienellä pinnalla ja ajattelemattomilla värivalinnoilla kuvio ei erottunut.  Kankaiden leikkaamisen jälkeen ompelu sujui nopeasti.  

Kankaiden leikkaaminen.

Työhön valitaan kaksi eri väriä; minulla ne ovat viininpunainen ja sininen.  Kankaista leikataan suorakulmioita, jotka puolitetaan lävistäjiä pitkin, puolet lävistäjistä toiseen suuntaan.  Näin syntyneiden suorakulmaisten kolmioiden terävien kulmien pitää olla 30 astetta ja 60 astetta.  Leikkausavuksi kannattaa piirtää malline.  Sivujen mittasuhteet voi kokeilla tai laskea esim. seuraavasti.  Jos tunnet lyhyen sivun, voit laskea pitkän sivun kertomalla sen tan60:llä.  Jos taas tunnet pitkän sivun, jaa se tan60:llä.  Laskemiseen tarvitset tietysti funktiolaskimen.  Minulla nuo sivujen mitat ovat 11,5 cm ja 20 cm.  Kuvasta näkee, miten kolmiot kannattaa asetella ja ommella ensin pareittain yhteen.

Kuvioiden muodostuminen.

Tällä kertaa ompelemani peitto on siitä erilainen, että en ommellut reunakaitaleita, vaan tilkkupintaa riittää reunoihin asti.  Taustakangas on Robert Kaufmannin käsityöpuuvillaa.  Levitin kankaan viininpunaisilla kaitaleilla.  Tikkasin peiton ensin vaakasaumoja pitkin ja sitten jokaiseen kolmioon pienemmän kolmion.  Käytin tikkaamiseen sinistä ja viininpunaista lankaa. Reunakantti on vinoonleikattua viininpunaista puuvillaa.

   

Suoraa tikkausta.

Taustakankaassa toistuvat samat värit.

Neilikat pitävät auringon valosta.

Hyvää kesäkuun loppua!

Omenan kukkia, pää tyynyllä.

Omenapuiden kukkiessa.

 Kylläpä luonto heräsi nopeasti kesään: peruna on taimella, samoin salaatti ja herneet, tulppaanit hehkuvat ja ruoho kasvaa leikkuria kaivaten.  Keväällä silmiin osui EK:ssa kaunis kukallinen trikoo, lienevätkö omenan kukkia.  Ostin sitä 70 cm eli juuri kesäpuseron verran enkä laittanut sitä kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin heti valmiiksi.  Somistin kaula-aukon pienellä pystykauluksella.

Kukkia myös puserossa.

Today's Quilter -lehdestä löytyy aina kuukauden blokki, joka yksinään on noin tyynyn kokoinen.  Toteutin yhden noista malleista.  Olin mukamas huolellinen leikatessani kankaat ja käytin annettua saumanvaraa, mutta ommeltuani kolme riviä huomasin, etteivät saumojen leikkauskohdat olleet sinne päinkään.  Eka kertaa eläissäni luulin palojen päätyvän roskiin (pientä silppua!).  Sitten tuli sääli mielestäni nättejä kankaita ja aloin sovitella paloja uudelleen vierekkäin siinä puitteissa kuin se oli mahdollista.  Pitääkö kaiken olla aina niin täsmällistä?  Ole armelias itsellesi!  Etenin rivi kerrallaan, joka välissä sovittaen.  Olin tyytymätön, kunnes tikkasin pinnan kummasti luikertelevia saumoja pitkin.  Ohoh!  Pikkuvirheet katosivat pois näkyvistä.

   

Timanttiblokki.

Taustakappaleen ompelin hirsimökkitekniikalla.  Keskipalaksi laitoin kettupalan, jonka olen itse painanut.  Ketun on piirtänyt siskoni tytär, joka pyynnöstäni piirsi minulle useita erilaisia eläinhahmoja painettavaksi.  Hän on todella taitava piirtäjä ja kettu on hänen lempihahmonsa.  Kiitos hänelle siitä. -Tikkasin taustakappaleen samantyylisesti kuin päällispuolen.  Tyynyn alareunassa on vetoketju.

   

Kettu loikkii taustakappaleessa.

Hyvää alkanutta kesää!

Espanjalainen puutarha.

Espanjalainen puutarha.

Toukokuun tilkkupeitto, Espanjalainen puutarha, on valmis.  Käytin siihen kuvapaneelit, jotka jäivät jäljelle maaliskuun peitosta Espanjalainen keittiö (muutama käsityöaiheinen on vielä jäljellä).  Peiton värimaailma on violetti. 

Lintublokki.

 Today's Quilter -lehdessä oli peitto, johon oli ommeltu lintublokkeja.  Valmistin kaksi tällaista blokkia täydentämään puutarhatunnelmaa.  Vartalon ja siipien väriero olisi voinut olla jyrkempi.  Mutta kylläpä olin osia yhdistäessä huolimaton: toinen lintu lensi selällään ja oli pompannut ihan peiton yläreunaan.  Huomasin virheen vasta sitten, kun olin jo tikannut peiton ja lähetin kuvan peitosta ystävälleni.  Eipä siinä auttanut muu kuin nöyrtyä ja ottaa ratkoja käsiin.  

  

Tämäkin pääsi omalle paikalleen.

Käytin tikkaukseen koneestani löytyvää valmista kaartelumallia ja tein suhteellisen harvan tikkauksen.  Näin peitosta tulee pehmyt ja se asettuu käytössä mukavasti viluisenkin torkkujan päälle.

  

Puutarhatyökaluja.

Ruutujen välissä tekstejä.

Herkkiä kuvia.

Taustakankaaseen käytin tilkkutyökankaan, jota on ollut vaikea yhdistää muihin kankaisiin.  Se ei yksinään riittänyt, joten ompelin sinivioletista kankaasta kaitaleet molemmille sivuille ja alareunaan.

Jemmasta löytyi myös useita metrejä valmiiksi leikattua ja silitettyä vinokaitaletta.  Nyt se löysi paikkansa.

   

Osista rakenneltu tausta.

Toukokuu herätteli luonnossa olevat kasvit esille.  Läheisellä metsäaukiolla pilkisteli melko mukavasti korvasieniä, joita keräsin kahdella metsävaelluksella.  Maistuivat kyllä muhennoksena, mutta osa päätyi myös pakastimeen.

  

Metsäherkkuja.

Hyvää alkanutta kesäkuuta!  Kiitos kommenteista!