Kassi ja hattu.

 

Taloja kassin kyljessä.

Marjojen poimimisen ja mehustamisen lomassa olen istahtanut muutaman kerran ompelukoneen ääreen.  Mieleeni jäi jostakin kassi, jota kehysti talojen rivi.  Sellaista siis piti ryhtyä värkkäilemään.  Pienimmät osat syntyivät resurssikopan tilkuista, mutta isompiakin kankaita piti hieman silputa.  Näin syntyi melko värikkäitä taloja 8 kappaletta.  Ompelin seinämiin ja pohjaan ohuen vanun.  Reunoihin käytin denimiä.  Kahvoiksi leikkasin pätkät tukevasta nauhasta.  Vuorikangas ei näy kuvassa, mutta se on ommeltu vanhasta pöytäliinasta.

 Samalla kerralla syntyi myös yksi pussukka.

 

Kassi ja pussukka.

Resurssilaatikon kankaista syntyi myös kesähattu.  Ryhdyin vain ompelemaan kangassuikaleita kaarevaksi pinnaksi.  Lopullisen muodon leikkasin vanhan hatun avulla.  Vuoriksi päätyi vanha puuvillahame, joten kierrätystä olen harrastanut.

 

Marjastus- ja sienestyshattu.

Lauantaina olin osallisena kansainvälisyystapahtumassa, johon minulta pyydettiin tilkkutöitä näyttelyyn.  Siinäpä olikin tehtävä valintaa.  Lopulta päädyin ottamaan mukaan neljä tilkkupeittoa sekä nuo edellä kuvatut uudet työt.  Osa kävijöistä kyseli tarkkaan töistäni.  Pukeuduimme mieheni kanssa kansallispukuihin juhlan kunniaksi, joten sekin vaate on nyt tuuletettu tältä kesältä.  

Kansallispuvun tuuletusta itämaisen tanssin merkeissä. Taustalla tikkupeittojani.

Runon ja rajan tie.

 

Outokummun kaivostunnelissa.

Kaivostyökoneet ovat jättisuuria.

Viime viikolla suuntasimme matkailuauton keulan kohti Itä-Suomea.  Pysähdyimme Outokummussa katsomaan Vanhaa kaivosta ja Kaivosmuseota.  Kaivostunnelin uumenissa piti käyttää kypärää ja lämmintä siellä oli vain +8 astetta.  Kylläpä tuli elävästi mieleen vierailumme Minnesotan kaivoksessa vuonna 2007.  Kiipesin myös urhoollisesti kaivoksen torniin 182 rappusta!  Melkoiset kuntoportaat.

Mineraalien väri-iloittelua kaivostunnelin seinällä.

Piipahdimme  Joensuun Kasvitieteellisessä museossa, Botaniassa.  Siellä oli paljon mielenkiintoisia kasveja.

Neidonhiuspuu.

  Meillä oli ajatus mennä katsomaan Joensuun torimeininkiä, koska paikalla olivat kansainväliset suurmarkkinat.  Aurinkoisessa säässä olikin mukava kierrellä torilla ja nuuhkia ruokakojujen tuoksuja.  Syödessä pysyimme sitten ihan turvallisella linjalla eli ostimme kreikkalaiset Gyros-ateriat.  Grilliannokseen ei näköjään kuulunut tsatsiki, mutta annos oli hyvä.  Jälkiruokana maistui italialainen gelato.  Paikallisista kojuista katselin valkosipuleita, mutta ilmeisesti niitä löytyy myöhemmin syksyllä.  Ostin toki muutamia mausteita, joita ei aina löydä.

Joensuun tori on vilkas kohtaamispaikka.

Illaksi meillä oli varattuna liput kesäteatteriin, missä esitettiin Antti Heikkisen kirjoittama näytelmä Kunnon kyyti.  Kyllä kirjoittajalla on sana hallussaan. Antti esiintyi itsekin, samoin kaimansa Antti-Tuomas Heikkinen.  Ammattitasoinen esitys kaikkiaan.  

Kukkakojuja.

 Palasimme vielä hieman taakse päin Ylämyllylle, missä vierailukohteemme oli museo Myllyn vanhat autot. Paikka on siisti ja autot on "pakattu" hyvin tiukasti toistensa viereen.

Vanhoja autoja.

Sitten pääsimmekin jo Runon ja rajan tielle. Ilomantsissa kävimme katsomassa ortodoksisen kirkon, mutta emme menneet sisälle, koska siellä oli menossa hautajaiset.  Ajelimme Parppeinvaaran Runokylään, missä yhdistyvät karjalaisen kulttuurin ominaispiirteet: kantelemusiikki, käsityöt, ortodoksinen uskonto ja perinneruoat.  Kyllä Runonlaulajan pirtti on rakennettu komealle paikalle vaaran laelle. 

Runonlaulajan pirtti.

Ilomantsin ortodoksinen kirkko.

 

Ilomanrsin luterilainen kirkko.

Vierailimme myös Möhkön ruukkialuella.  Ruukki on rakennettu 1840-luvulla keskelle erämaata Koitajoen Möhkönkosken partaalle. 

Ruukin kanavaa.

Sepän pajan työkaluja.

Aamulla yritimme mennä katsomaan Taistelijan taloa Hattuvaarassa, mutta se oli ja pysyi kiinni.  Niinpä jatkoimme matkaamme kohti itärajaa.  Ajelimme rajavyöhykkeelle, koska se on luvallista.  Näimme Suomen ja koko Euroopan manneralueen itäisimmän pisteen, joka on pienessä Virmajärven saaressa.  Parkkipaikalta rantaan johtava polku oli rajattu köydellä, jota ei saanut ylittää.  Mutta voi miten suuria ja meheviä mustikoita polun varrella kasvoi.  Nam!  

Suomen itäisin piste. Huomaa rajapyykit saaressa.

Matka jatkui kohti pohjoista.  Poikkesimme Kitsin koti- ja jätkämuseossa, missä on mm. yli 400 moottorisahaa, Pappa-Tunturimopoja, ompelukoneita, traktoreita jne.  Yksityinen, hyvässä järjestyksessä oleva museo.

Kitsin museossa.

Museon ompelukonevalikoimaa.

 

Pysähdyimme kahvinkeittoon levähdyspaikalle, mistä poikkesin harvaan mäntymetsään katsomaan mustikoita.  Ja olihan niitä: suuria ja hyvänlaatuisia.  Kahvin juotuamme keräsimme niitä ison sangollisen.

Kotoisa Pielisen museo.

Lieksassa poikkesimme Pielisen museossa, missä olemme käyneet kihlaparina yli 40 vuotta sitten.  Mielenkiintoinen ulkoilma-alue.

 Nurmeksesta näimme oikeastaan vain puutaloalueen, jonka läpi ajelimme.  Bomba katsottiin vain ulkoa päin.

Pumpulikirkko on kaunis luonnon aikaansaannos.

Viimeisenä kohteena meillä oli Rautavaara, mistä vuosikymmeniä sitten keräsimme valtavan saaliin mustikoita.  Ajelimme ns. Pumpulikirkon parkkiin, mistä opastaulun mukaan oli vielä 1,3 km matkaa kirkolle.  Patkoimme tuon matkan (oikeasti 1,6 km), mutta se oli juurakoineen ja kivineen tosi raskas kulkea.  Kirkko on korkea, pyöreä onkalo kallioiden välissä.  Palattuamme autolle poikkesin vielä metsään ja keräsin 4 litraa mustikoita.  Kotona sitten olikin kova urakka siivota kerätty mustikkasaalis. 

Pumpulikirkon tunnelmaa.

Kesävaatteita.

 

Karusellimekko.

Toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri, sillä voitin arvalla lahjakortin kangaskauppaan.  Päätin tuhlata sen ihan itseeni.  Uusimmassa Suuri Käsityölehdessä oli sopivasti Jujunan malli ja kaava mekolle nimeltään Karuselli.  Siispä ostin mekkokankaan, jonka leikkasin ko. kaavalla.  Mekon helma on lievästi A-linjainen.  Ompelin mekkoon aluksi nyörikujan, mutta olin kai mitannut huolimattomasti sen paikan, koska se ei osunut omalle uumalleni.  Niinpä lisäsin mekkoon vyölenkit.  Helpompaa mekon mallia on kyllä turha etsiä.

 

Lehden malli.

Toinen kangas arparahoilla ostettuna oli valkoinen puuvillabatisti.  Huomasin näet valokuvista, että minulla oli jakun alla sama pusero pikkuserkkuni 50-, 60- ja 70-vuotisjuhlissa.  Oli jo aika uudistaa kuosia.  Piirsin kaavan taas Suuri Käsityölehdestä, mutta lyhensin mallia, koska en halunnut "taiteilijan takkia".  Malli on ihan peruspaitapusero kaulurikauluksineen.  Nappeja on onneksi omassa jemmassa.

 

Batistipaitapusero.

Huomasin kotimaisessa FQ-lehdessä salaisuus-työn.  Itseasiassa menossa oli jo 2.osa.  Otin esille edellisen lehden, valitsin kankaat (vihreänsävyisiä tällä kertaa) ja ompelin 1.osan lentävät hanhet.  Heti perään ompelin myös seuraavan osan neliöt.  Nyt vain odotellaan 3.osaa.

Lentävät hanhet.

Neliöt.

 Ostin vuosi sitten vanua, jota voi käyttää kylmälaukkuihin (Ullaka myy tuotetta).  Ompelin kylmälaukun päällisen Pentikin vahakangaspalasta.  Onneksi vuoria ei tarvinnut muovittaa, vaan vanulevyn alumiinipinta jäi sisäpinnaksi.

Ulkopinta on vahakangasta.

Sisäpinta on alumiinia.

Puutarhassa kasvaa kaikki hyvää vauhtia, koska sää on lämmintä ja olemme saaneet myös sadetta.  Kesäkurpitsat työntävät pötköjä ja peruna on kukalla, samoin herne.  Salaattia olemme syöneet jo monta viikkoa, samoin mausteyrttejä.  Ampiaiset olivat rakentaneet pesää kasvihuoneeseen ja nyt "taistelemme" siitä, kuka on huoneen valtias.  Mies poisti pesän, mutta ampparit parveilevat vielä oviaukossa.  

Amppelitomaatteja.

Peruna kukkii: kohta saadaan uusia perunoita.

Inkaliljat jaksavat kukoistaa.

Rompemarkkinoilla.

 

Mielenkiintoinen kauppa Pyhäjoella.

Oletteko käyneet  Pyhäjoella  Perkiömäki-nimisessä kaupassa?  Kylläpä olikin mielenkiintoinen kauppa.  Aikaisempi omistaja möi pelkästään vanhojen aikojen vaatteita, mutta nykyinen omistaja on ottanut valikoimiinsa myös tämän päivän tuotteita.  Kaksikerroksinen kaupparakennus kätkee sisälleen monen aikakauden aarteita.  Lisäksi hän on ostanut firmojen lopetuseriä, mm. kaikenlaisia nappeja, solkia jne sekä kankaita, jotka myydään pakoittain.  Ja hurlum-hei: kun halvalla saa, niin pitää ostaa eli ostin pakan vuorikangasta, viininpunaista, maksoi 20€ (yli 100metriä!).  Lisäksi ostin hyvin edullisesti turkishakasia, nappeja ja nahkakolmioita.

 

Ostokseni.

Kangaspakka matkalla kotiin.

 

Ylivieskasta mukaan läksi muutamat sukkalangat: Alpaca Silk ja Alpaca -lankoja, joista suunnittelin unisukkia itselleni.  Vilukissa tarvitsee sukat yölläkin.

 

Alpakkalankoja ja Primavera-kangas.

Kävimme useammalla kirpputorilla, joista löytyi mm. miesten suoria housuja, Marimekon Primavera-kangaspala ja kaunis kirjottu liina.

Kirjottu liina.

 Raahessa pistäydyimme Tietokonemuseossa ja myös uudessa automuseossa.

Reo-merkkinen auto.

Tällainen Osborne-kone oli meilläkin (kannettava eli raahattava). Ja onhan se tallessa vieläkin.

Matkamme pääkohde oli Oulainen, missä olivat Suomen suurimmat rompemarkkinat.  Suuri pelto oli varattu matkailuautoille (ilmainen).  Tapahtuma-alue oli vieressä.  Markkinatori oli valtavan suuri.  Ostin sieltä neppareita, munavoilusikan ja puuvillaisen liinan tilkkutöiden taustakankaaksi.  Alue jatkui loputtomiin: työnäytöksiä, historiaa, vanhoja traktoreita (lähes 200), vanhoja autoja, mopoja, höyrykoneita jne.  Tapahtuman järjestäjänä toimii veteraanimoottorikerho Wanha Woima.  Lauantaina aurinkoinen sää suosi tapahtumaa ja kävijöitä oli tuhatmäärin. Katsottavaa kyllä riitti.

Yksi näyttelyhalli oli koristeltu paikallisten ihmisten essuilla.

Tämäkin "virkattu" traktori oli näyttelyssä.

Traktorit ajonäytöksessä.

Rompetorin ostoksia: liina (tilkkutöihin), neppareita ja munavoilusikka.

Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.