Tilkkutyöbiennaali Suonenjoella.

 

Reilu viikko sitten ajelimme ihan asioikseen Suonenjoelle katsomaan tilkkutyöbiennaalia, jonka Finn Quilt ry oli järjestänyt kellarikalleriaan. Esillä oli 140 tekijän töitä ympäri Suomea.  Kuvasin itselleni mielenkiintoisimpia töitä.  Kaikkien tekijöitä en onnistunut laittamaan muistiin.  Pahoittelen tekijöiden nimien puuttumista.

 

Esillä oli todella monenlaisia töitä.  Kiitos järjestäjille.

Kesämekko.

 

 

Vilpoisa viskoosimekko.

Minun pitäisi varmaan kiertää kangaskaupat kaukaa, sillä EK:sta läksi mukaan taas yksi mekkokangas.  Materiaali on viskoosia ja mallin löysin saksalaisesta lehdestä. Malli kuitenkin muutti muotoaan tekemisen aikana melkoisesti.  Alunperin mekossa oli vyötäröllä n. 8 cm leveä kaitale kaksinkertaisena. Sovittaessani sivusaumaan neulaamaani vetoketjua satuin nostamaan helmaosan kaitaleen päälle ja huomasin, että mekko näytti silloin sirommalta.  Siispä ratkojalle riitti töitä, mutta lopputulos oli sen vaivan väärti.  

Oikeassa sivusaumassa on tasku.

Vasen sivusauma kätkee vetoketjun.

 En edes muista, milloin olisin ommellut mekkoon kauluksen.  Nyt sekin tuli tehdyksi.

Kauluksellinen mekko.

Tilkkuilu ei ole ollut ihan kokonaan lomalla.  Ompelin pienen pöytäliinan jemmajutuksi, kun koskaan ei tiedä, jos tarvitsee viemisiä.  Etsin sen kankaan jämät, josta olin leikannut nättien ruusujen kohdalta neliön mallisia reikiä (Ruusutarha).  Niiden väli olivat keskenään samankokoisia eli leikkelin niistä suorakulmioita.  Yhdistin nämä kapeisiin, vihreisiin suikaleisiin.  Leikkasin vielä näin syntyneet kaitaleet kahtia ja yhdistin vuorotellen.  Liina syntyi nopeasti.

Ruusutarha 2.

Neuletakki.

 

Raitoja riittää jämälankatakissa.

Kaapissa on marinoitunut kori, jossa on erilaisia tehostelankoja: hapsua, pampulaa, pörröä, kultaa, hopeaa, nauhalankaa...Osa on kerän pohjia, osa aivan korkkaamattomia.  Keväällä ryhdyin neulomaan niistä takkia. Ensimmäiseksi neuloin etukappaleet rinnakkain (omistan kahdet samankokoiset puikot).  Isoimmat kerät puolitin siten, että kerin lankaa toiselle kerälle ja punnitsin kerät samanpainoisiksi.  Näin sain etukappaleisiin samanlaiset raidat. Vastaavalla tavalla valmistuivat hihat ja lopuksi takakappale.

Takanakin on raitoja.

 Tutkailin nappivarastoani eikä sieltä löytynyt kahdeksaa samanlaista nappia.  Eipä hätää: otin neljä punaista ja neljä vaaleanpunaista nappia, jotka asettuivat nappilistalle vuorotellen.  Sainpahan ainakin osan langoista loppumaan.  Kuvaussessio oli tällä helteellä hikinen.  Ei tehnyt mieli pukeutua paksuun, pitkähihaiseen nuttuun.

Erivärinapitus.

Pihapiirissämme kohtasin hassun paikan varpusen pesälle: koristekannu, joka roikkuu autokatoksen reunalla.  Sunnuntaina poikaset kurkkivat vielä pesästä, tänään pesä oli jo tyhjä.

 

Hassu pesäpaikka.

Kävimme mieheni kanssa kuvaamassa lapsuudenkotini savusaunaa sisältä ja ulkoa, ennen kuin se romahtaa kasaan. Olipa sinne matala oviaukko. Sauna on nostalginen paikka.

Kallellaan oleva savusauna.

Entisöintiä.

 

Kasvihuoneessa alkavat paprikatkin kypsyä.

Kesä kuumine päivineen hurahtaa nopeasti ohi eikä tee mieli istua ompelukoneen äärellä.  Pääasiassa olen kyllä viihtynyt sisäsätiloissa.  Juhannuksen aatonaattona oli sen verran viileämpää, että jaksoin kyykistyä kasvimaalle. Harson alta ja rikkaruohojen seasta löytyi jo hyvin kasvanutta rukolaa ja muuta salaattia. Samoin ensimmäiset retiisit pääsivät salaattikulhoon.

 

Rapsakat rukolat maistuvat salaatissa.

Vuosi sitten kuolleen tätini kalusteista minulle päätyneet neljä pinnatuolia ovat nyt vihdoin käyttökunnossa.  Hioin niiden pinnat ulkona.  Yksi tuoleista oli irtotavarana ja sen tiikki-istuin piti hioa putipuhtaaksi.  Jouduin petsaamaan pinnan, jotta sain värittömät kohdat piiloon.  Lakkasin istuinosat pariin kertaan ja loput pinnat saivat ylleen puolihimmeän valkoisen maalin. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

 

Tuoli kiiltää melkein kuin uutena.

Korjatessani hametta huomasin, että samaa kangasta ( Marimekon Ulappa-kuosi, suunnitellut Aino-Maija Metsola) oli vielä jäljellä.  Niinpä etsin kaavan sortseihin, jotka ovat reilun väljät ja joissa on isot taskut (kännykkäkin mahtuu sinne).  Malli on käytössä oikein mukava. 

Ulappa-kankaiset sortsit.

Siskokset-näyttely.

 

Peittoja ripustettuina.

Viime viikon riitti kiireitä, kun valmistelin näyttelyä, jonka piti olla jo vuosi sitten. Ensimmäinen päivä kului näyttelytilojen siivoamiseen; mietin jo, olenko ottanut liian suuren urakan. Mieheni teki myös korvaamattoman urakan, sillä hän suunnitteli ja rakensi näyttelytelineet sekä ripusti näyttelyesineet.  Ilman häntä olisin joutunut levittelemään kaikki työt pöytien päälle.

 

Kuukausipeittoja.

Mukana oli myös pari suurta peittoa.

Sisareni maalaustaidetta.

Sisareni on taitava maalari ja hän toi näyttelyyn 15 öljyvärimaalausta sekä vesiväreillä maalattuja kortteja. Myös sisareni tytär osallistui muutamalla piirroksella.  Minä taas esittelin pääasiassa tilkkutöitäni, mm. viime vuoden kaikki 12 torkkupeittoa olivat mukana.  Myös solmiomekkoni oli esillä. Joitakin seinävaatteita, tyynyjä ja verhoja laitoin esille.

Solmiomekko ja bargellotyö.

Pieni kehyskukkaro.

Minulta oli mukana myös yksi taulu, joka on valmistettu tilkkumaalauksella eli "maalina" on käytetty pienenpientä tilkkusilppua. Materiaalina on anoppini vanha lakana, josta olen värjännyt vihreän, keltaisen ja ruskean eri sävyjä.

Tilkkumaalattu taulu.

Pidimme näyttelyn auki lauantain ja sunnuntain. Vaikka kävijöitä olisi voinut olla enemmänkin (n.60), meille jäi mielikuva, että paikalle saapuneet henkilöt olivat todella kiinnostuneita töistämme ja tutkivat niitä tarkoin ja kyselivät niiden valmistamisesta.  Lisäksi olimme todella otettuja, kun meitä muistettiin kukkatervehdyksin peräti kaksi kertaa. Kaikki vierailijat ansaitsevat lämpimän kiitoksen. 

Ruusutervehdys.

Vanhassa vara parempi.

 

Seinävaate Vanhassa vara parempi.

Kylläpä toukokuu on vierähtänyt lopuilleen.  Puuhaa on riittänyt sisällä ja ulkona.  Suursiivouksia olen tehnyt pikkuhiljaa ja uutena apulaisena minulla on ollut ikkunankuivain.  Se säästää monta käden liikettä. Peruna on kylvetty ja kasvimaalta puuttuvat enää herneet ja sipulit.

Nostalginen ompelukone.

 

Ompelukone on ollut melkein koristeena ja saumuri oli perushuollossa.  Ompelin kuitenkin yhden pienen seinävaatteen.  Keskellä on vanha ompelukone (joululahjakangas), jota sitten kehystelin.  Välivanu on silitettävää laukkuhuopaa.  Nimekseen työ sai "Vanhassa vara parempi".  Tuollaisella minäkin opettelin ompelemaan ja se toimii, vaikka olisi sähköt poikki.

Kauppakasseja.

Viikon kuluttua minulla ja sisarellani on pienmuotoinen taidenäyttely Siskokset.  Minä esittelen omia ompelutöitä ja siskoni öljyvärimaalauksia sekä vesiväreillä maalattuja kortteja.  Arpajaispalkinnoksi ompelin pussukoita ja kasseja, lisäpalkintoja löytyy aikaisemmin ommelluista töistä.  Vaalea pussukka on hulpiloista ommeltu; tulipahan sekin työmuoto kokeilluksi.

Peruspussukoita.

Hyvää äitienpäivää!

 

Onnittelukukkaset.

Kevätsiivouksia tehdessä käsityöt ovat jääneet vähälle huomiolle.  Olen kuitenkin ommellut pienen seinävaatteen, johon olen napannut pari kukkablokkia Today's Quilter -lehdestä.  Mallissa oli ommeltu kokonainen peitto, mutta minä tarvitsin vain muutaman kukkasen, jotka oli kasattu saman värin eri tummuusasteista.  Työ on aika vaalea, mikä ei ole minulle tyypillistä.  Tukimateriaali on liimattava laukkuhuopa.  Annoin työlle nimen Onnittele kukkasin. Ripustamista helpottaa metallikoriste, joka on peräisin viime kesänä kuolleen tätini raanusta.

Onnittele kukkasin.

Perjantai-iltana koin todella jännän hetken, kun pihaamme ajoi pakettiauto ja ovellemme ilmestynyt mies ojensi minulle kukkapuketin sanoen: Kukkalähetys!  Kaunis kukkakimppu oli tietysti lapsilta.  Olinpa liikuttunut.  -Tänään meidän lapsenlapselta tuli WhatsApp:ssa onnittelulaulu mummolle, osin suomeksi, osin saksaksi.  Sitä on nyt katsottu kyynelsilmin monta, monta kertaa.

Onnittele kukkasin.

Leivoin äitienpäivän kunniaksi pienen kakun.  Lähes joka lehdessä oli ohje mustikkakakkuun; johtuneeko siitä, että viime kesänä mustikoita kypsyi ennätysmäärä.  Oma ohje piti sisällään kaksi moussea: valkosuklaasta ja mustikasta.

Valkosuklaa-mustikka-juustokakku.

Tonttimme yhdellä nurkalla on ollut ryppäänä haapoja, jotka yrittävät työntää pikkutaimia kaikkialle nurmikolle.  Niinpä pyysin naapurimme metsuria avuksi ja nyt puut ovat nätissä pinossa kuivumassa polttopuiksi. Ammatti-ihmiseltä puiden kaataminen ja pilkkominen sujuu niin sukkelasti.  Myöhemmin pitää muistaa antaa kannoille "jarrua", että leviäminen pysähtyisi.

 

Haavat kuivumassa polttopuiksi.

 

Hyvää äitienpäivää! 

Ps. Sainpa saman äitienpäivälahjan kuin edellisenä vuonna: sukkatanssit!