Marin matkassa 1.

 

Upeita vanhoja autoja.

Matkailuautomme Mari on odottanut koko kesän, josko päsisimme sillä ajelemaan.  Heinäkuun loppupuolella toive toteutui, kun suuntasimme Marin keulan kohti Kuhmoa.  Mieheni oli huomannut, että Kuhmon Mobilistien perinteinen Harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtuma olisi mukava käydä katsastamassa.  Tapahtuman teemana olivat pikku-Valmetit eli piikkilagankiristäjät, joita oli saatu näytille ja kulkueeseen.  Urheilukentällä oli runsaasti myyjiä ja myös yleisöä.  Aurinkoisessa säässä oli mukava kierrellä aluetta, mutta eniten kyllä ihastelin vanhoja autoja.

 

Marzi Nyman ja Hanna Vahtikari (esitekuva).

Samaan aikaan Kuhmossa soi kamarimusiikki.  Valitettavasti  Matti Salmisen konsertti oli loppuunmyyty, mutta huomasin lauantain alkuiltaan osuvan näyttämöteoksen Kuin raivo äiti.  Näyttelijä Hanna Vahtikari ja muusikko Marzi Nyman eläytyivät reilun tunnin ajaksi kertomaan äitiydestä: kaiken voittavasta rakkaudesta, padotusta aggressiosta ja arjen hillittömyydestä Marzin musiikin siivin.  Olipa antoisa esitys.  Välistä yleisö suorastaan mylvi naurusta.

 

Elävännäköinen kala.

Karhuntassuja.

Hieno sommitelma ja rauhalliset värit.

Kaunis tähtimalli.

Mukavaa rytmitystä.

Pienen tauon jäkeen Mari vei meidät Juvalle, missä pääsimme tutustumaan Finn Quilt ry:n järjestämään tilkkutyöbiennaaliin Kukkokoulun tiloissa.  Esillä oli monenkokoista ja -näköistä työtä, toinen toistaan kauniimpia ja mielenkiintoisimpia.  (Kuvissa olevien töiden tekijöitä en muista).  Minulta oli ensimmäistä kertaa työ valtakunnallisessa näyttelyssä.  Työ oli pieni seinävaate Onnittele kukkasin, jonka ompelin kaksi vuotta sitten.

 

Onnittele kukkasin.

 

Tyynyt makuuhuoneeseen.

Uusimmat tyynyt.

 

 Kaipasin piristystä makuuhuoneeseen, vaikka ei siellä käy ketään minua ja miestäni lukuunottamatta.  Entiset tyynynpäälliset olivat varmaan viime vuosituhannelta - välistä toki pyöräytetty pesukoneessa.  Niinpä ryhdyin ompelemaan uusia päällisiä.  Selasin tilkkulehtiä mallia miettiessäni.  Ensin valitsin yksinkertaisen mallin, jonka pitäisi olla hieman kolmiulotteinen, mutta kun värien tummuusasteet eivät ole oikeat toisiinsa nähden, työ ei näytä kolmiulotteiselta.  Malli oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa.  Tyynyn lyhyemmällä sivulla on vetoketju, jolloin päällisen saa helposti pesuun.

 

Makuuhuoneen tyynyjä.

Toiseen tyynynpäälliseen päätin ommella ihan klassikkomallia eli ananasblokkia.  Aluksi leikkasin ja ompelin täsmälleen ohjeen mukaan, mutta muutaman kierroksen jälkeen ompelin vain sopivan levyistä suikaletta.  Näin työ sujui paljon nopeammin.  Jaksoin ommella kaksi blokkia, mutta nehän riittivätkin.  Totesin kyllä, että ananasblokki ei kuulu minun suosikkeihini.

 

Piristystä sisustukseen.

Kaapissa oli sopivan levyisiä vanulevyn suikaleita.  Tyynyjen taustapuoli on yksinkertaisesti samaa violettia kangasta, jota löytyy tilkkupinnan reunasta. Tikkasin työt nopeasti aaltotikkauksella.

Suurikokoinen tyyny.

Ennen näitä tyynyjä ompelin suuren tilkkutyynyn, jonka sivu on 60 cm.  Ohjeen valitsin Today's Quilter -lehdestä.  Keskiosa toistaa mallia kokonaan, mutta reunoja kohti käytin ohjetta soveltaen.  Tikkaukset ompelin suoralla tikillä.  -Tästä taitaa tulla tyynyjen vuosi eli tyyny joka kuukaudelle.  Nyt niitä on valmistunut kahdeksan.  Toisaalta peittojen jälkeen on mukava ommella pieniä, nopeita töitä ja jää aikaa myös vaateompeluun, joka on minun lempilapseni. 

Tyynyjä nurmikolla.

Lasten vaatteita.

 

Pojan asu.

Molemmat lapsenlapseni ovat syntyneet kesäkuussa.  Keväällä ompelin molemmille pientä vaatetta lahjaksi.  Vanhemmalle eli 5-vuotiaalle valmistin suorat housut ja samasta kankaasta liivin.  Kaavat piirsin Ottobre-lehdestä.  Huomasin, että lehti on tasokas ja ompeluohjeet ovat selkeitä ja tarkkoja eli niiden avulla voi aloittelijakin ommella.  Niihin sisältyy myös oivallisia vinkkejä vaikkapa housun taskujen ompeluun, jolloin niistä saa viimeistellyn näköisiä.

 

Pikkuneidin lappuhaalari.

Pikkuneiti sai - äidin toiveesta - olkainhousut.   Kaava on samasta Ottobre-lehdestä.  Kankaat molempiin vaatteisiin löytyivät kaapista.  Toivotaan, että vaatteiden koot ovat sopivia.

Yksityiskohta olkaimista selässä.

Kääntöpaita.

 

Käyttövaatteita.

Minulla on ollut monta vuotta jemmassa kaksi mieheni vanhaa pukupaitaa, jotka eivät ole enää siistejä kuluneen kauluksen takia.  Kierrätykseenkään niitä ei voi laittaa, ja toisaalta paitakankaat ovat yleensä laadukkaita.  Kaivelin niistä toisen esille - tarkoituksena  ommella itselleni kesäpusero.

 

Tästä läksin liikkeelle.

 Leikkausapuna käytin ompelemaani hihatonta kangaspuseroa.  Halusin säilyttää paidan alkuperäiset napituslistat, joten etu- ja takakappaleet leikkasin ylösalaisin, jotta sain puserooni naisten napituksen.  Paidan helma on siis poikkileikkauksen yläreunassa.  Kaarrokkeet onnistuin leikkaamaan paidan kaarrokkeista.   Pitkistä hihoista leikkasin lyhyet hihat sekä huolittelukaitaleen kaula-aukkoon.  Ompelin vielä koristeeksi pitsiä miehustaan ja hihoihin.

Miellyttävä puseron materiaali.

Miehustan pitsikoristeet.

  Ommel-tapahtumasta ostin viskoosipellavaa hameeksi (myyntipiste Tiny bird's fabrics).  Käytin ihan perushameen kaavaa lisäämällä siihen neljä laskosta eteen, samoin taakse, siten, että hyödynsin koko kankaan leveyden.  Sivusaumoissa on taskut.

Vilpoisa kesähame.

Keskikesän juhla lähestyy.  Alkuviikolla poimin kieloja maljakkoon.  Nyt ovat unikot ja pionit avaamassa kukkasiaan.  Helteestä johtuen kukinta-aika jäänee lyhyeksi.

Unikoiden hehkua.

Rauhallista juhannusta!

Ommel-tapahtuman ostoksia.

 

Kangastaivaassa.

Käydessäni ihastelemassa kankaita jotain tarttuu aina mukaan.  Jo myyntipöytien alkupäässä mielenkiintoni herätti orvokkikangas.  Palasin monta kertaa sen luokse ja aina se näytti yhtä kauniilta. Sitä oli saatavana pellavakuosia ja satiinia.  Valitsin jälkimmäisen, koska puhdas pellava rypistyy niin helposti.  Ostin orvokkikankaan mekkoa varten.

Orvokkikuvioista satiinia ja viskoosipellavaa.

 

Toiselta myyjältä ostin viskoosipellavaa, joka on väritykseltään isolla pensselillä sudittua.  Leikkasin jo kankaasta hameen, jonka ompelu on työn alla.  Mukaan lähti myös kaksi trikoota.  Toisessa on Punahilkan kuvia, toinen on kukkakuvioinen.

Trikoita.

Tarjolla oli myös tilkkuiluun sopivia kankaita.  Ostin mustapohjaista puuvillaa, jossa on matematiikan kaavoja (mihin koira karvoistansa pääsee!). Lisäksi Kaffe Fassettin kankaat ovat niin houkuttelevia, etten malttanut olla ostamatta, tällä kertaa nippu puna-violetti-paloja.

Uusia kuoseja tilkkuiluun.

 

Ullakan osastolta löytyi paljon pientä tarpeellista tavaraa.  Valitsin pehmeän sormustimen; jospa sitä oppisin käyttämään. Ostin myös lämpövanua, kovikelevyä, ohuita neuloja, saumojen mittarin ja kenkien (espadrillojen) pohjalliset. 

Pientä tarviketta.

Yhdellä myyntipöydällä oli paljon kauniita heijastinkuvia, jotka kiinnitetään silittämällä.  Ostin niitä valikoiman tietyllä summalla.  Kun vielä täydensin ostosvalikoimaani HobbyPointissa (pari silkkihuivia, savea ja kristallimuovia), luulen, että puuhastelutarvikkeita taas riittää.

Heijastinkuvia.

 

Hyvää juhannusviikkoa!

Isolla kirkolla.

 

Ommel-tapahtuman kangasmyyntiä.

Vähän ennen koronaepidemian puhkeamista huomasin, että Espoossa on järjestetty Ommel-tapahtuma.  Se kiinnosti kovasti, mutta välivuosien jälkeen minäkin pääsin osallistumaan tapahtumaan.  -Matkasimme junalla perjantaina Helsinkiin ja heti alkajaisiksi piipahdimme Kiasmaan, missä oli Tom of Finlandin piirroksia esillä runsaasti.

Kauniita kankaita oli runsaasti.

Kauniisti painettuja trikoita.

Hyvin nukutun yön jälkeen poikani vei minut Espoon Opinmäkeen, missä oven takana jo odottivat innokkaimmat harrastajat.  Poika ja mies jatkoivat matkaansa automuseoon ja minä pääsin ihmettelemään runsaita kangasuutuuksia.  Aluksi vain kiertelin ja katselin.  Tarjolla oli paljon työpajoja, esittelyjä, minulle aivan uusia kankaiden toimittajia, työvälineitä ja ompelulanit.  En ollut ilmoittautunut työpajoihin, mutta kävin toki ompelemassa avainlenkin Berninan työpajassa.  Siellä kierrellessä tunsin olevani kangastaivaassa.  Muutamia kankaita kyllä läksi mukaan, samoin työvälineitä, mutta niistä kerron myöhemmin.

Irina Malyukovan töitä oli Tilkullisten osastolla.

Palattuamme isolle kirkolle menimme heti Ateneumiin, minne ei ollut onneksi jonoa, vaan pääsimme heti sisälle.  Kiertelimme pari tuntia ihaillen ja ihmetellen Albert Edelfeltin maalauksia: miten hienoja siveltimen vetoja, värien herkkyyttä, asetelmallisuutta, taitoa kuvata elämää ympärillämme.  Samaan ei pysty edes laadukkaalla kameralla.  Kuvasin sellaisia töitä, jotka ovat yksityiskokoelmista.  Niitähän ei juuri näe.  Niiden nimiä en laittanut muistiin.

Miten herkkää maisemaa.

Mikä iltatunnelma veden äärellä.

Tämä taisi olla luonnos.

Illalla vielä kävelimme Tokoin rannassa poikamme ja miniämme kanssa.

Sunnuntaiaamuna kävimme Kallion kirkossa, joka oli meistä muutaman korttelin päässä.  Sitten olikin aika vierailla pojan appivanhempien luona.

Temppeliaukion kirkko suorastaan mykistää.

Maanantaina sattui olemaan Helsinki-päivää, jolloin kaupungilla oli lähes 170 maksutonta tapahtumaa.  Kävelimme -oikeastaan vahingossa- Temppeliaukion kirkolle, missä oli melkein heti esittelykierros kirkon ympäri.  Hieno sää oli laittanut ihmiset liikkeelle ja mekin saimme kuulla tarinaa, miten kirkkoa oli suunniteltu kauan, kunnes päädyttiin arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelemaan kallioon louhittuun kirkkoon.  Vierailimme myös kirkon sisällä.

Käveltyämme kaupungilla olimme valmiit lähtemään junalla kohti kotia.  Olipa tapahtumia kerrakseen yhdelle reissulle.

Kesämekko.

 

Marjapuuron väriä mekossa.

Kaapista putkahti esille kukallinen kangas, jonka olin ostanut edellisenä kesänä EK:sta.  Niinpä ryhdyin selaamaan kaavalehtiä, josko löytäisin sopivan kaavan.  Diana Moden -lehdestä löysin mekon, jonka helma oli mielestäni sopiva.  Yläosa oli aivan liian avonainen, kietaistava malliltaan.  Niinpä piirtelin miehustan ja hihojen kaavat omasta päästäni, kuten äitini teki aikoinaan.  

 

Tämän ajan mekot ovat melko pitkiä.

Vetoketjun laitoin jälleen vasempaan sivusaumaan (kuka sulkisi/avaisi vetoketjun selkäpuolelta!).  Kangas oli hyvin tiivistä puuvillaa, joten helmapäärmeen ompelu käsin piti tehdä hyvin ohuella neulalla ja minähän en osaa käyttää sormustinta.  Hihat ovat muhkeat puhvihihat.  -Mekko on jo tehnyt yhden Helsingin reissun.  Tiivis materiaali oli oikein hyvä päällä, koska merituuli puhalteli väliin vilpoisasti.