Joulukalenteripalkintoja.

Palkintoja arvauksista.

Joulukuussa minulla oli ilo osallistua Marlen joulukalenterin arvauskisaan. Voi ihmettä: onnistuin arvaamaan neljän (vai oliko niitä viisi!) lokeron tarvikkeet!  Täytyy sanoa, että kisailu oli hauskaa ja samalla ihmettelin Marlen ahkeruutta.  Kun tekee 24 postausta peräkkäisinä päivinä, se vaatii aikaa. Meidän lukijoiden on sitten helppo nauttia mukavista tarinoista. 

Kehyskukkaro on kaunis päältä ja sisältä.

 Tällä viikolla posti toi mielenkiintoisen paketin, jonka sisältö oli tosi kaunis.  Ruusukukkaron paper piecing -ruusussa värit liukuvat kauniisti toisikseen, toisen puolen kankaassa toistuvat violetti ja vihreä valkoisella pohjalla sekä vuorikankaassa samat värit kertautuvat.  Isompi pussukka on tehty niin mielenkiintoisesta kankaasta, että siinä olevia tekstejä oikein pysähtyy tutkimaan . Pienempi pussukka johdattaa minut ihmettelemään jänöpupun jälkiä metsään.  Molemmat pussukat ovat taitavasti ommeluja ja vuoritettuja.  Suunkin sain vielä makeaksi.  Taidan säästää suklaan hiihtotakin taskuun. Mieheni tuumi, että sielläkin näkyy olevan yksi väkertäjä, mikä tarkoittaa kiitosta ja kunnioitusta käsityöntekijöitä kohtaan. Lämpimät kiitokset palkinnoista!
 

Tyylikäs pussukka.

Turkiksia pakkaseen.

Tuunattu turkki.

Ystävättäreni oli perinyt edesmenneeltä tädiltään krimiturkin.  Täti oli hyvin pienikokoinen ihminen, joten turkille piti tehdä jotakin.  Ystävättäreni ehdotti nappien siirtoa ja hihojen pidentämistä.  Toki nekin tein, mutta kävin etsimässä kirpparilta lisämateriaalia.  Niinpä löysin krimikaulurin, josta sain kiilapalan takakappaleeseen.  Rohkeasti vain leikkasin hartioiden keskelle viillon ja ompelin siihen kiilan.  Niin, ei minulla ole turkiskonetta, mutta olen opetellut turkispiston käsin.  Ompelun jälkeen kostutus ja pingottaminen, sitten tukikankaan ompelu virvittäin, päälle villavatiini ja vuoriin vielä kiilapala.  Hihansuihin ompelin rannekkeet kasaaamalla kaulurin jämät. 

   

Krimiturkki takaa.

Oman turkkini ompelin 30 vuotta sitten piisamin pääkappaleista: kansalaisopiston opettajalla oli jämämateriaalia (selkäkappaleet oli jo käytetty) eli silmien välissä piisamilla on tumma kaistale ja poskissa vaaleat kaistaleet.  Niinpä turkissani on rytmityksenä kaksi vaaleaa yhtä tummaa kohti.  Silloinkin ompelin kaikki palaset käsin ja opettaja kertoi turkin valmistuneen ennätysajassa.  Syynä oli toisen tyttären lähestyvä synnytys (hän täyttää kahden viikon kuluttua 30 vuotta!).  Silloin opin nuo turkiksen ompeluun liittyvät jutut.  Myöhemmin täydensin asua ompelemalla siihen sopivan hatun.  Myös lapsille valmistin turkissomisteisia päähineitä.  Turkki on ollut minulla käytössä lähes joka talvi.

   

Lyhyt piisamiturkki.

Palojen kirjo näkyy hyvin takakappaleessa.

Viimeksi kerroin ommelleeni kokeilublokkeja.  En tykästynyt niiden valmistukseen, joten sijoitin blokit kasseihin, jotka jatkavat matkaansa lähetyspiirin arpajaispalkinnoiksi.  Melkein kaikki kassikankaat olen saanut joltakin, nyt ne joutuvat kierrätykseen.  Ehkäpä joku ilahtuu keväänvihrästä kauppakassista.

   

Kauppakasseja.

Sorruin tämän vuoden alussa käymään kangaskaupassa ja mukaan läksi vain yksi kangas: kukkakuvioinen gollegeneulos.  Piirsin neulosjakun kaavan Diana Moden -lehdestä ja ompelin jakun lisäten siihen taskut.  Varastoista pengotut vetoketjut taskunsuissa tekevät vaatteesta monikäyttöisen.

   

Gollegejakku kevään jumppiin.

Kiitos kommenteista!

Tilkkupalapeli kasassa.

Punaisista ruutupaloista oli helppo aloittaa.

Olipas mielenkiintoinen joululahja, nimittäin tuo tilkkutyöaiheinen palapeli.  Tein sitä monta tuntia päivässä ja välillä kahvin juontikin siirtyi tunnilla, kun en tajunnut ajan kulumista.  Kyllä osasi olla koukuttava palapeli.  Toisaalta: palapelissä ja tilkkutyössä on paljon samaa eli yritetään saada palat asettumaan kauniisti toistensa lomaan.  Aloitin työn punaisista paloista ja seuraavaksi etsin  (lähes) kaikki reunapalat ja piirsin aluspahviin oikean kokoisen suorakulmion.  Osa paloista oli sellaisia, että tunnistin heti kankaan, mihin alueeseen se kuuluu.  Haastavin osa oli tuo vaalealle pohjalle aplikoitu köynnös ja sen tein viimeiseksi.  Huh, nyt ehkä ennätän tehdä  ompelutöitä, kun viimeinenkin pala on paikoillaan.

Palapeli valmiina.

Haastavin kohta eli paljon vaaleaa, tylsää pintaa.

Kokeilin tilkkulehden mukana tullutta mallinetta (orange peel templates), jolla voi tehdä kaarevia saumoja.  Taitaa jäädä kokeiluasteelle, en ainakaan vielä tuntenut menetelmää omakseni.  Kangasta leikatessa malline ei tahtonut pysyä paikoillaan ja kangasta tuntui jäävän hukkaan.  Lisäksi minulla ei ollut hajuakaan, pitäisikö keskipala leikata täysvinoon vai onko sillä mitään merkitystä.  Kaipa noillekin blokeille on jotain käyttöä. Samalla sain kokeilla myös lankaleikkuri Gizmoa.
  

Kokeiluja kaarevasta mallista.

Hiihtokausi on nyt polkaistu käyntiin, kun eilen ja tänään sivakoin 8 kilometriä.  Olipa nautinnollista lykkiä kauniissa säässä ja hyvällä ladulla.

Luistavia latuja kaikille!

Joululahjoja osa 2.

Tämän vuoden piparkakkutalo oli meidän grillikatos.

Olenkohan ollut lainkaan kilttinä, kun joulupaketeista putkahteli esiin mitä mukavimpia lahjoja.  Blogiteksteistä olin lukenut juttua ompelukoneen puhdistussetistä, jota kehuttiin hyväksi.  Niinpä mieheni oli taikonut sellaisen minulle pakettiin. En ole vielä ennättänyt kokeilla lahjan toimivuutta.
    

Silkkihuiveja ja koneen puhdistussetti.

Pimeänä perjantaina vihjasin nuoremmalle tyttärelleni, että josko "pimeiltä markkinoilta" löytyisi maalattavaksi tarkoitettuja, suuria silkkihuiveja.  Askartelukaupoista niitä ei ole enää löytynyt; on kai vanhanaikaista maalata silkille.  No, tämäkin lahjatoiveeni toteutui.

Vanhempi tytär oli myös ollut korvat höröllä, kun kerroin, että jostain löytyy palapelejä, joissa on kuvattuna tilkkutyö.  Pilke silmäkulmassa tytär viestitti WhatsAppissa löytäneensä palapelin, kossa oli 9 palaa!  Lahjapaketista paljastui 1000 palan palapeli, jonka kansikuva on todella houkutteleva.  Siinä on kuvattu pinottuna lukuisia erilaisia tilkkutöitä.  Niistä voi saada jopa malleja tai ainakin vinkkejä.
    

Tilkkutyöpalapeli.

Tilkkuillessa olen kaivannut ainakin yhtä apulaista, nimittäin lankaleikkuri Gizmoa.  Poikani oli piilottanut sellaisen lahjapakettiin.  Olen tosi ylpeä perheestäni, että he kaikki antavat kannustavia lahjoja minulle. Parhaimmat kiitokset heille kaikille!
   

Leikkausapulainen Gizmo.

Ennen joulua askartelin tämän vuoden hittijuttua eli kävyistä valmistettuja hyasintteja.  Hain varastosta männynkäpyastian pari päivää ennen sisälle ja annoin niiden kuivua uunin pankolla, jolloin ne pörhistyivät.  Aloitin liimaamalla käpyjä kuumaliimapistoolin avulla puutikkuun. Seuraavaksi maalasin kävyt liitumaalilla ja istutin kukat kukkasienen avulla purkkeihin.  Ihanan rentouttavaa askartelua ja näillä kukilla hajuallergikotkin voivat koristella kotinsa.  Kerran olin vähällä kastellakin yhden hyasintin.
    

Käpyhyasintteja hangessa.

Joulun tienoilla tytär opetti minulle uuden tavan tehdä joulutorttuja, nimittäin lumihiutalemallin.  Kyseessä on kuulemma tämän joulun villitys.  Valmistusohjeita löytyy youtubesta.  Ero perinteisiin torttuihin on siinä, että täytettä saa laittaa reilusti, jolloin sitä on joka suupalassa.  Kyllä maistuivat.
    

Lumihiutalejoulutorttuja.

Joulu kului kuin siivillä: ensin yksi viikonvaihde vanhimman tyttären ja suloisen lapsenlapsen kanssa, sitten varsinainen joulu toisen tyttären ja pojan kanssa.  Kuvista on mukava katsella heidän kanssaan vietettyjä hetkiä.
  

Jouluateria.

Oikein mukavaa ja rauhallista uutta vuotta 2019!

Joululahjoja 2018.

Aloitin lahjojen ompelemisen jo alkuvuodesta ja silloin valmistin kattaustabletteja paitsi itselleni myös lapsilleni.  Kukin porukka saa nyt neljän tabletin setin.

Nuorempi tytär tykkää sinisestä...

... ja vanhempi punaisesta.

Poikakin sai punaiset tabletit.

Pikkuinen lapsenlapseni on tietysti ollut sydäntä lähellä ja saa mummon ompelemia vaatteita. Gollegehaalari oli toiveissa ja siihen löytyi kiva nalle-kangas lähikaupasta.  Somistin sen punaisella ja koristeeksi ompelin leppäkerttu-merkin.  Sini-valkoinen trikoo muokkautui paita-housu-setiksi. Ompelin myös fleece-hatun ja -rukkaset, joista hattu on liian suuri.

   

Gollegehaalari ja hattu.

Sini-valkoinen setti.

Hattu ja rukkaset.

Siskoni pojan pikkuneiti innosti ompelemaan pikkumekon. Isommat lapset saivat tyytyä ostorukkasiin. 

Pikkuneidin mekko.

Lahjapaketteihin piiloutuivat myös nämä kassit, joista toisessa kurkkii kissa, toisessa viilettävät painamani ketut.

   

Ostoskasseja.

Oikein rauhaisaa ja onnellista joulun aikaa!  Hyviä ompeleita uudelle vuodelle!

Vauvan tuoksua.

Miesten kädet kolmessa sukupolvessa.

Olipas mieleenpainuva viikonvaihde meille isovanhemmille: lähes puolivuotias tyttärenpoikamme oli täällä vierailulla Hampurista äitinsä kanssa.  Pikkumies ei vierastanut ollenkaan ja hurmasi meidät kokonaan lumoavalla hymyllään.  Myös sukumme vanhimmat eli 100-vuotias tätini ja 90-vuotias mieheni isä ihastuivat pienokaiseen.  Tutustutimme veijarin lumeen ja saunaan, vaikka ei hän ollut niistä kiinnostunut.
    

Vaippapussukka.

Tyttäreni toiveesta ompelin vaippapussukan, joka Saksassa tunnetaan nimellä Windeletui.  Siinä on oma lokero vaipoille ja toinen kosteuspyyhkeille.  Kuvagalleriasta apinoin mallin, jossa kosteuspyyhkeitä voi käyttää soikean aukon kautta avaamatta koko lokeroa.  Pussukka suljetaan nepparilla.
    

Pussukka avattuna.

Jos ei jouluviikolla olisi muuta tekemistä, niin ompelin joogatyynyn.  Yritin upottaa siihen kaikki lentävien hanhien jämät, jotka jäivät tähteeksi joogamatosta.  Melkein onnistuinkin.  Tein myös sisätyynyn, jotta päällisen voi pestä.  Alapuolelle sijoitin vetoketjun keskelle tyynyä.
   

Lentävät hanhet joogatyynyssä.

Tyynyn pohjapuoli.

Vielä viisi yötä jouluun.  Sitä ennen toiset lapset tulevat iloksemme.

Joulua odotellessa.

Iso pisara -amppeli.

Joulun lähestyminen näkyy lyhentyneinä päivinä ja pimeän ajan jatkumisena.  Kehittelin itselleni mukavan tavan suorittaa joulusiivoukset: pistin CD-levyn soimaan ja siivosin sen aikaa, kun levy soi.  Musiikin loputtua huuhtelin luutut seuraavaa kertaa varten.  Välistä CD-levyn korvasi radio-ohjelma Muistojen bulevardi, missä soitetaan nostalgista musiikkia.  Musiikki rytmitti siivousjaksot sopivan lyhyiksi, jolloin huonot kyynärpäät eivät kipeytyneet.  Alkuviikosta sain urakkani valmiiksi ja annoin tälle menetelmälle nimeksi "levysiivous".  

Alkusyksystä ostin Kuopion käsityömessuilta lasiputkia sisältävän pakkkauksen, mistä kasasin himmelin.  Malli on Raahen taitopajan Iso pisara hopeisena.  Pakkauksessa oli hyvin selkeät ohjeet, joten kasaaminen oli terapeuttista.

    

Trikoojakku.

Pimeän perjantain kunniaksi EK:ssa kaikista kankaista sai 20%:n alennuksen.  Niinpä ostin sen enempää suunnittelematta kukonaskelkuvioisen trikoon.  Ompelin siitä yksinkertaisen jakun, joka on hyvin mukava päällä, melkein kuin villatakki.  Kaavan piirsin Hollannista ostamastani Diana mode-lehdestä.  Lisäsin sivusaumoihin taskut.

   

Taskut piiloutuvat sivusaumoihin.

Hyvää joulun odotusta!