Etelä-Saksaa 2.

Dirndl-asuisia tyttöjä ja naisia.

Münchenin matkan toinen käyntikohde oli Dachaun keskitysleiri. Dachau on itsenäinen kaupunki, jonne pääsee Münchenistä junalla ja bussilla. Kiertelimme alueella kauniissa säässä ja tutustuimme leirin tapahtumiin museotiloissa. Leiri on valmistunut vuonna 1933 heti Hitlerin valtaantulon jälkeen. Se on ollut ensimmäinen leiri ja on toiminut mallina muiden vastaavien rakentamiselle ja toiminnalle. Aluksi leiri on toiminut tavallisena vankileirinä. Myöhemmin sieltä on siirretty paljon ihmisiä muille leireille. Kaikkiaan siellä sai surmansa 42 000 ihmistä: juutalaisia, kommunisteja, Jehovan todistajia jne. Huh! Kyllä me ihmiset voimme olla julmia toisillemme. 

Muistomerkki Dachaussa.

Vankien asuinparakki sisältä.

Alkuperäisiä asuinparakkeja ei ole enää jäljellä, mutta niitä on rakennettu muutamia entisten mallien mukaisesti. Krematoriorakennuksiakin oli tuplasti. Eri kirkkokunnat ovat rakentaneet alueelle omat pyhättönsä kunnioittaakseen leirin uhreja. Vaikuttavin näistä oli mielestäni juutalaisten pyhättö, missä valo tuli korkealta ylhäältä.

Juutalaisten muistomerkki.

Alueeseen tutustuminen oli väsyttävää puuhaa sekä henkisesti että fyysisesti. Meidän oli mentävä syömään brezeleitä ja juomaan kahvia. Poikkesimme vielä Dachaun keskustassa kävellen vanhan kaupungin alueella. Kiipesimme linnan pihalle, mistä eteemme avautui upea maisema: saatoimme katsella Münchenin maamerkkejä. 

Kaunista Dachaun kaupunkia.

Näkymä Dachausta Münchenin suuntaan.

Matkamme osui Oktoberfestin ajalle, mikä tietysti näkyi katukuvassa. Olutjuhlat on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1810, kun Baijerin prinssin ja prinsessa Theresien häitä juhlittiin Maximilian 1: aikana. Silloin ne olivat hevoskilpailut. Vuonna 2010 Theresienniityillä kävi 6 miljoonaa ihmistä. Kuka lienee laskenut kävijät, mutta kyllä siellä oli populaa nytkin. Koko ajan piti väistellä vastaantulijoita. U- ja S- bahnit olivat täynnä juhlapukuisia ihmisiä.  Kävimme alueella kahdesti, ensin illalla ja sitten seuraavana päivänä. Herkuttelimme suklaakuorrutteisilla mansikoilla ja brezeleillä.  

Tungosta U-bahnin liukuportaissa.

Iltahulinaa Theresienniityillä.

Prinsessa Theresien patsas.

Theresiennittyjen huvilaitteita.

Sunnuntaipäivänä kaupungin halki marssi kulkue, jossa olivat edustettuina lähialueen oluen tuottajat, soittokunnat, kyläyhdistykset, metsästysseurat jne. Jaksoimme seistä katuvarressa lähes 2 tuntia, koko kulkueen katsomiseen olisi kulunut 3 tuntia aikaa. Siihen menessä ohitsemme ennätti kulkea 50 "joukkuetta".

Holzhausen soittajat.

Panimot kulkivat hevosilla.

Nelivaljakko.

Nuorimpia vedettiin kärryissä.

Villisikasaalis.

Kulkueessa oli monenikäisiä vipeltäjiä.

Pikkuneiti ja äiti.

Metsästysseuran mestariampujalle kuuluvat käädyt.

Paikallisia italialaislähtöisiä tanssijoita.

Jos joku on menossa Müncheniin, niin suosittelen aikaisempien reissujen perusteella käyntiä Deutsches Museumissa -erittäin korkeatasoinen luonnontieteellinen osasto- sekä Olympiastadionilla unohtamatta tietenkään autoihin liittyviä paikkoja. Käsityöihmisille löytyy askarteluliike Idee ja muutama vuosi sitten kuolasin sellaisen kaupan näyteikkunassa, missä on myynnissä vain huopakankaita. Uskaltauduin vihdoin sisälle ja ostin huopakankaan jakkua varten. Aika tyyris kangas, mutta sitä oli helppo ommella.

Kiitos kivoista kommenteista.

Iloisia vielä kulkueen jälkeen.

Etelä-Saksaa 1.

Münchenin keskustaa.

Vanhin lapsemme on asunut Münchenissä reilut kolme vuotta, mutta nyt hän on saanut uuden työpaikan Hampurista. Niinpä meidän piti lähteä pikaisesti tutustumaan pariin paikkaan Baijerissa. Myös tyttäremme halusi käydä näissä kohteissa ennen muuttoaan.

 Varhaisen aamulennon ansiosta menopäivänä jäi aikaa katsella Münchenin kaupunkia ja Pasingin kaupunginosaa.  Saksalainen vävykandidaattimme oli valmistanut meille ruhtinaallisen, perisaksalaisen aterian: mureaa possunpaistia, punakaalilisuketta, kurkkusalaattia ja kiiltävän kaunista kastiketta. Hän on taitava kokki. Vielen Dank noch einmal. 

Maustevalikoimaa Viktualmarktilla.

 Yksi mielenkiintoisimmista paikoista on Viktualmarkt-niminen tori, missä ihastelimme hedelmiä, koristeita, pipareita, vihanneksia jne. Miellyttävät tuoksut houkuttavat ostamaan. Mukaan tarttui chilirouhetta, currya, mausteseosta ja pari tuoretta, suurta valkosipulia. Kaupungilla on kätevää liikkua U-ja S-bahnilla sekä bussilla, kun ostaa koko päivän lipun ryhmälle.

Katuasuja.

 Miehet käyttävät nahkahousuja ja naiset dirndlmekkoa katuasuna ikään katsomatta. Nuorilla ne toimivat biletysvaatteina. Nahkahousuja löytyy lyhyenä ja polvipituisena. Usein ne ovat kauniisti kirjottuja. Paita voi olla  valkoinen tai ruudullinen. Asuun kuuluvat polvisukat tai nilkkasukat, joiden kanssa käytetään pohkeenlämmittimiä. Oikeat kengät ovat ruskeat, niissä nauhat ulkosyrjässä. Dirndlmekon hameosa on joko laskostettu tai poimutettu, pituus vaihtelee polvipituisesta melkein nilkkapituiseen. Kangas voi olla yksiväristä, ruudullista, kukallista, puuvillaa, silkkiä, villaa. Pusero on yleensä valkoinen. Naimisissaolevat sitovat essun nauhat eripuolelle kuin naimattomat. Naisten kengät näyttivät olevan mustat nauha- tai solkikengät. Asujen päällä voi käyttää neuletakkia tai -liiviä lämmikkeenä. Kauniita asuja näkyi kaikkialla. 

Kotkanpesän opaste.

Alppimaisemaa Kotkanpesältä katsottuna.

Toiseksi päiväksi vuokrasimme auton ja ajelimme sillä kohti etelää. Määränpäänä meillä oli yksi Natsi-Saksan aikainen paikka eli Hitlerin Kotkanpesä. Matkaa Münchenistä on sinne n.175 kilometriä. Paikka tunnetaan Saksassa nimellä Kehlsteinhaus, englanniksi käytetään nimeä Eagle´s Nest. Henkilöauto piti jättää parkkipaikalle, mistä turistit kuljetettiin monella linja-autolla pari kilometriä ylemmäs. Loppumatka taitettiin hissillä. Kotkanpesä on 1834 metriä merenpinnan yläpuolella. Kerrotaan, että korkeapaikankammoinen Hitler olisi käynyt lahjaksi saamallaan huvimajalla vain kaksi kertaa. Ylhäällä silmiemme eteen avautui huikaiseva alppimaisema. Välistä pilvet peittivät osan näkyvyydestä. Ilma oli ohutta, liikkuessa hengästyi helposti. No, kesämökin pihaksi maasto on kyllä epätasaista, mutta maisemat ovat näkemisen arvoiset.

Kotkanpesä.

Näkymä Kotkanpesältä ylöspäin.

Tämän kallion läpi noustaan hissillä.

Turistit kuljetetaan bussilla ylös.

Paluumatkalla poikkesimme Itävallassa Salzburgissa. Edellisestä käynnistä on kulunutkin jo 24 vuotta. Silloin kiertelimme Keski-Eurooppaa matkailuautolla. Nyt etsimme vanhaa keskustaa. Veimme auton parkkiin ja kuljeksimme vanhoilla, viehättävillä kujilla. Maistelimme Mozartin kuulia ja näimme hänen synnyintalonsa. Salzach-joen yli pääsee lukuisia siltoja pitkin. Ainakin yhtä rakastavaiset ovat käyttäneet lukkojen ripustamiseen. Loppumatkalla takaisin Müncheniin ennätti tulla pimeää. Autoja riitti mottoritiellä molempiin suuntiin.

St. Peterin kirkko Salzburgissa.

Mozartin synnyintalo.

Myös MacDonaldsin nimikyltti voi olla sievä.

Rakkauslukkoja aidassa.

Ikuinen joulukauppa.

Linna ja vanhaa kaupunkia.

Matka jatkuu jonain toisena päivänä.

Karnaluksia tyhjentämässä.

Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Ostosmatkan saalis.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna piipahdin tyttäreni kanssa Tallinnassa. Pääkohteena meillä oli Karnaluks, tuo kuuluisa käsityöntekijöiden tavarataivas. Vielä toisen käyntikerran jälkeen oli pää ihan pyörällä moisesta tavarapaljoudesta, eivätkä hinnat huimanneet päätä. Minulla oli oikein ostoslista, mitä vähintään aiomme katsoa ja ostaa. Tärkein oli vanutikkausjalka, jonka ompelukoneosaston myyjä ystävällisesti etsi varastosta. Hän tutki todella tarkkaan, että se sopii ompelukoneeseeni. Kotiin päästyäni kokeilin sen toimivuutta ompelemalla kaksi patalappua. Hyvin toimi, vaikka tikkauskuviot olivat kovin alkeellisia. Aion opetella ompelemaan sillä kauniita kuvioita.

Vanutikkausjalka.

Kokeiluja vanutikkausjalalla.

Ostoslistasta löytyi myös ratkoja (entinen katkesi) sekä neulelangat tyttären puseroon, mutta onnistuimme myös tekemään heräteostoksia: satiininauhaa, kukkanauhaa, sukkalankoja, puusta leikattuja koristeita, muutamia korun osia, ompelulankaa, koneen neuloja, merkkaustussi, vauvalankaa, vetoketjuja, laukun kahva.

Ostoksia.

Söpöjä sukkalankoja.

Karnaluksin hyllyjä.

Satiininauhoja.

Vetoketjuja löytyy kaksi huoneellista!

 

 

 

 

 

 

 

 

Söimme ankkaa lisukkeineen.

Kahden tunnin ostostuokion jälkeen huomasimme olevamme nälissämme. Kävimme vielä kangaskaupassa hankkimassa mustaa pitsikangasta. Aterian jälkeen poikkesimme Vanhan kaupungin kujille. Kenkäkaupasta löysin itselleni edulliset Riekerin sandaalit; jospa niille olisi käyttöä ensi kesänä. Ne ovat todella mukavat jalassa. Palasimme tyytyväisinä "saaliiseemme" Linda Linen pika-aluksella takaisin Helsinkiin, missä yövyimme poikani luona, ennen kuin matkustimme asuinpaikkakunnillemme sunnuntaina.

Erilaista vanhaa kaupunkia.

Näkymä satamasta.

Kiitos kommenteista.

Alkusyksyn kukkasia.

Punertava auringonkukka.

 Kesän päätteeksi saimme nauttia kahden viikon poutajaksosta. Ihanaa. Kaikki kasvit näyttivät nauttivan auringonpaisteesta. Kyllä valohoito teki hyvää myös ihmisille. Pihavahtina meillä on risukoira, lahjaksi saatu. Joka kesä se on saanut selkäänsä erilaiset kukat, tänä vuonna oli vuorossa samettiruusu. Siemenestä kasvattamani auringonkukat ehtivät vihdoin kukintavaiheeseen. Osa niistä on punakukkaisia. Jalo ritarinkannus lopetti jo kukintansa, mutta auringossa siihen ilmestyi pieni kukkavana. Silkkikukat loistavat myös auringon paisteessa. 

Silkkikukkia.

Pihamme vahtikoira.

Jalo ritarinkannus.

Alkukesästä kaivoin esille "mökkikäsityön" eli olin joskus aloittanut  pitsijakun virkkaamisen puuvillalangasta. Tänä kesänä se "tekele" valmistui. Malli muokkautui ajan kanssa eli virkkasin, mitä kulloinkin mieleen juolahti. Kaapista löytyivät sopivat napitkin. Napinläpinä toimivat pitsin lenkit.

Mökkikäsityö.

Suuret kiitokset kommenteista!

Lamppuja, lamppuja...

Kesän marjasato oli hyvin vaihteleva. Mustikoita näytti olevan runsaasti kaikissa maastoissa, mutta runsaista sateista johtuen seassa oli pehmenneitä marjoja. Parhaat mustikat keräsin metsän reunasta etelärinteeltä. Kaikkiaan  mustikkaa kertyi n. 60 litraa, näistä 10 litraa meni mehuksi. Useimmat valittivat, etteivät ole löytäneet vadelmia näiltä korkeuksilta. Kävin katsastamassa monta vadelmapuskaa, mutta vihdoin löytyi: keräsin niitä 35 litraa. Ei ollut todellakaan läjäpäin; 5 litran keräämiseen kului 2,5 tuntia. Hyvää liikuntaahan siinä sai. Sitten oli ihan pakko leipoa vadelmaleivoksia. Nam.

Vadelmat siivottuina.

Tästä leikataan vadelmaleivoksia.

Punaherukkasato oli pienempi kuin koskaan, vain reilut 2 sangollista. Keräsin karviaisia pensaista, jotta sain 3 mehumaijallista sekamehua. Onneksi perhe on niin pieni, että mehua kuluu vähemmän. Lisäksi keräsin yhdessä serkkuni ja serkun miehen kanssa tätini punaherukat, jotka mehustin. 96-vuotias tätini ilahtui saadessaan noin 7,5 litraa valmista mehua.

Mehupullot matkalla kellariin.

Ostin monta vuotta sitten antiikkikaupan loppuunmyynnistä messinkisen jalkalampun, jossa sähköpuoli ei ollut enää turvallinen. Löysimme vihdoin korjaajan, joka laittoi uudet sähköjohdot. Minulla oli valmiina varastossa varjostin, jonka olen tehnyt makrameesolmuin. Nyt sillekin löytyi käyttötarkoitus. Jalkalamppu koristaa kesämökin yläkertaa isän vanhan keinutuolin vieressä. Keinutuolin maton olen ommellut kalanruotokuviolliseksi punasävyisistä tilkuista.

Makramee-varjostin ja kalanruotomatto.

Yhtenä päivänä mieheni toi isänsä asunnosta kaksi lampuvarjostinta, joiden kankaat olivat haurastuneet käyttäkelvottomiksi. "Voiko näille tehdä jotain?" Otin haasteen vastaan, vaikka en koskaan ole ommellut varjostimia. Purin entiset kankaat pois, jolloin minulle selvisi, miten ne on tehty. Niinpä pengoin kaapista vuorikankaan loppua, josta leikkasin osat käyttäen vanhaa risaista kangasta  kaavana. Reunoihin ompelin koristenauhaa, jonka oli saanut ystävältäni. Mies tuumasi, että varjostimista tuli hienot.

Uusittu varjostin.

Eräs ystävättäreni täytti muutama päivä sitten 70 vuotta. Ompelin hänelle lahjaksi tyynyn, joka koostuu 70 tilkusta. Leikkasin neliöitä, joiden koko oli  6,5 cm x 6, 5 cm. Koska 8x8=64 on lähinnä lukua 70, valmistin 6 kappaletta neliöitä, jotka muodostuvat kahdesta kolmiosta. Näin sain oikean määrän tilkkuja. Ystävättäreni on "sininen" ihminen, joten käytin kaikkia mahdollisia sinisen sävyisiä kankaita, mitä tilkkukopasta löytyi. Joukossa on muutamia tummia neliöitä muistona surullisista vuosista, mutta suurin osa tilkuista oli vaalean sävyjä kertomassa, että elämässä valo ja ilo ovat hallitsevia asioita. Onnittelukukat eli orvokit piilotin myös tilkkuihin.

Syntymäpäivälahja.

Punaisia mekkoja.

Sateisen kesän tuoksinassa olen ennättänyt tehdä käsitöitäkin. Saksassa asuva tyttäreni viipyi vajaan viikon luonamme. Sinä aikana ompelin hänelle silkkimekon. Kankaan toin marraskuussa Thaimaasta. Tytär halusi ihan vain peruskotelomekon, lyhyen, vaikka kangas olisi riittänyt pitkäänkin mekkoon. Niinpä hän sai haluamansa vaatteen, joka mielestäni onnistui hyvin.

Tyttären uusi silkkimekko.

 Alkukesän Suuri käsityölehdessä oli monta kivaa mekon mallia. Oli ihan pakko kokeilla itselle jotakin ja niin ostin Seinäjoen Eurokankaasta punaista trikoota (95% puuvillaa, 5% lycraa). Siitä syntyi kesämekko, jonka alkuperäiseen malliin lisäsin hihat. Trikoo asettui kauniisti laskoksille, mutta varmistin niiden pysymisen ompeleilla ja pienillä silkkinauharuusukkeilla. Asu on jo palvellut kerran tanssi-illassa. Musiikista vastasi yksi Suomen parhaista tanssittajista eli Finlanders.

Trikoomekko.

 Välistä on terapeuttista tehdä pieni käsityö, joka valmistuu nopeasti. Tangomarkkinoiden  aikana värkkäsin pari koristetta langanlopuista. Ohjeet löytyivät kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa. Violetti koristekrassi on ihan napakka kukka (onkohan krassia violettina!), mutta sudenkorennon aion kovettaa ja koristella helmillä ja paljeteilla.

Sudenkorento, krassi ja ohjekirja.

Työpöydällä on pitkään pyörinyt Suuri käsityölehti, jossa on Debbie Blissin suunnittelema neulottu ruusukoru (muiden neuleiden ohessa). Yhdellä mökkireissulla tein ko. ruusun. Ehkä lankojen olisi pitänyt olla yhtä paksuja; no, jämistä saa mitä sattuu. 

Neulottu ruusu.

Meidän perheellä on tapana nauraa, että äidin pitää ommella ennen matkalle lähtöä jokin uusi pussukka kengille, suksille, käsitöille, kosmetiikalle tms. Eihän koira pääse karvoistaan ja niin ompelin ennen Visbyn matkaa kassin. Materiaali oli punainen -taas- Marimekon markiisikangaspala. Laitoin kankaan poikittain, jolloin raidat asettuvat pystyyn. Taskun ompelin vaakaraidoin. Mieheni kamerarepun innoittamana ompelin kassin päätyyn taskun sateenvarjolle. Vuorikangas on jokin edullinen puuvillapala, jossa on pieni värivirhe.

Pikkulokki-kankaasta ommeltu kassi.

Kurkistus kassin sisälle.

 Kesömökin rannassa kasvaa ihan liikaakin kurjenmiekkaa. Sunnuntaiaamuna kosteus oli pisaroitunut sen lehdille, joten oli ihan pakko etsiä kamera ja yrittää vangita noita herkkiä pisaroita.

Aamukastetta kurjenmiekan lehdellä.