Etelä-Saksaa 2.

Dirndl-asuisia tyttöjä ja naisia.

Münchenin matkan toinen käyntikohde oli Dachaun keskitysleiri. Dachau on itsenäinen kaupunki, jonne pääsee Münchenistä junalla ja bussilla. Kiertelimme alueella kauniissa säässä ja tutustuimme leirin tapahtumiin museotiloissa. Leiri on valmistunut vuonna 1933 heti Hitlerin valtaantulon jälkeen. Se on ollut ensimmäinen leiri ja on toiminut mallina muiden vastaavien rakentamiselle ja toiminnalle. Aluksi leiri on toiminut tavallisena vankileirinä. Myöhemmin sieltä on siirretty paljon ihmisiä muille leireille. Kaikkiaan siellä sai surmansa 42 000 ihmistä: juutalaisia, kommunisteja, Jehovan todistajia jne. Huh! Kyllä me ihmiset voimme olla julmia toisillemme. 

Muistomerkki Dachaussa.

Vankien asuinparakki sisältä.

Alkuperäisiä asuinparakkeja ei ole enää jäljellä, mutta niitä on rakennettu muutamia entisten mallien mukaisesti. Krematoriorakennuksiakin oli tuplasti. Eri kirkkokunnat ovat rakentaneet alueelle omat pyhättönsä kunnioittaakseen leirin uhreja. Vaikuttavin näistä oli mielestäni juutalaisten pyhättö, missä valo tuli korkealta ylhäältä.

Juutalaisten muistomerkki.

Alueeseen tutustuminen oli väsyttävää puuhaa sekä henkisesti että fyysisesti. Meidän oli mentävä syömään brezeleitä ja juomaan kahvia. Poikkesimme vielä Dachaun keskustassa kävellen vanhan kaupungin alueella. Kiipesimme linnan pihalle, mistä eteemme avautui upea maisema: saatoimme katsella Münchenin maamerkkejä. 

Kaunista Dachaun kaupunkia.

Näkymä Dachausta Münchenin suuntaan.

Matkamme osui Oktoberfestin ajalle, mikä tietysti näkyi katukuvassa. Olutjuhlat on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1810, kun Baijerin prinssin ja prinsessa Theresien häitä juhlittiin Maximilian 1: aikana. Silloin ne olivat hevoskilpailut. Vuonna 2010 Theresienniityillä kävi 6 miljoonaa ihmistä. Kuka lienee laskenut kävijät, mutta kyllä siellä oli populaa nytkin. Koko ajan piti väistellä vastaantulijoita. U- ja S- bahnit olivat täynnä juhlapukuisia ihmisiä.  Kävimme alueella kahdesti, ensin illalla ja sitten seuraavana päivänä. Herkuttelimme suklaakuorrutteisilla mansikoilla ja brezeleillä.  

Tungosta U-bahnin liukuportaissa.

Iltahulinaa Theresienniityillä.

Prinsessa Theresien patsas.

Theresiennittyjen huvilaitteita.

Sunnuntaipäivänä kaupungin halki marssi kulkue, jossa olivat edustettuina lähialueen oluen tuottajat, soittokunnat, kyläyhdistykset, metsästysseurat jne. Jaksoimme seistä katuvarressa lähes 2 tuntia, koko kulkueen katsomiseen olisi kulunut 3 tuntia aikaa. Siihen menessä ohitsemme ennätti kulkea 50 "joukkuetta".

Holzhausen soittajat.

Panimot kulkivat hevosilla.

Nelivaljakko.

Nuorimpia vedettiin kärryissä.

Villisikasaalis.

Kulkueessa oli monenikäisiä vipeltäjiä.

Pikkuneiti ja äiti.

Metsästysseuran mestariampujalle kuuluvat käädyt.

Paikallisia italialaislähtöisiä tanssijoita.

Jos joku on menossa Müncheniin, niin suosittelen aikaisempien reissujen perusteella käyntiä Deutsches Museumissa -erittäin korkeatasoinen luonnontieteellinen osasto- sekä Olympiastadionilla unohtamatta tietenkään autoihin liittyviä paikkoja. Käsityöihmisille löytyy askarteluliike Idee ja muutama vuosi sitten kuolasin sellaisen kaupan näyteikkunassa, missä on myynnissä vain huopakankaita. Uskaltauduin vihdoin sisälle ja ostin huopakankaan jakkua varten. Aika tyyris kangas, mutta sitä oli helppo ommella.

Kiitos kivoista kommenteista.

Iloisia vielä kulkueen jälkeen.