sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Juuria etsimässä.

 

Alppiruusuja Schwarze Bergissä.

Kesäkuun toisella viikolla lensimme Hampuriin tyttären perheen luokse.  Tällä kertaa ei tarvinnut käyttää maskeja muualla kuin Saksan julkisessa liikenteessä.  Kylläpä kaupungilla olikin liikkeellä paljon ihmisiä.  Vietimme muutaman muistorikkaan päivän nauttien lapsenlapsemme seurasta ja jutellen saksan ja suomen kielillä.

 

Susi makupalaa hakemassa.
Ensimmäisenä päivänä ajelimme Hampurin eteläpuolelle Schwarze Bergiin, joka on villieläinpuisto.  Siellä saa kävellä eläinten joukossa ja syöttää niitä (vain tiettyä ruokaa).  Saimme nähdä mm. hauskoja riippuvatsasikoja, jotka ovat lempeitä eläimiä ja köllöttivät tyytyväisinä auringossa.  Kauriita oli monenlaisia ja yksi yritti syödä kädestäni alueen kartan.
Saana- tai Salla-karhu.

Kauriita.

Ilves nauttii lämmöstä.

Mustajoutsen ja muita vesilintuja.

Riippuvatsasika.

Rehevää puistoa.
 

Tapasimme alueella myös suomalaisia eli kaksi karhua, jotka oli pentuina tuotu puistoon Suomesta. Saana- ja Salla-karhut olivat tietysti omassa aitauksessaan.  Satuimme sopivasti susiaitauksen luokse, missä hoitaja heitteli lihapaloja sudelle ja niin susi kävi hakemassa herkkupalan itselleen.

Reitin lopuksi pikkumies sai leikkiä leikkipuistossa ja me ihastelimme vielä kukintojaan lopettelevia alppiruusuja.

 

Ikivanha ja ihana Hampurin rautatieasema.

Kaupunkipäivän jälkeen suuntasimme Hampurin iki-ihalla rautatieasemalla junaan, joka vei meidät Lüneburgiin.  Olen jo monen vuoden ajan  halunnut käydä siellä, koska isäni suku on lähtenyt sieltä 1600-luvulla ja päätynyt Viipurin kautta Itä-Suomeen. Ihastelimme vanhaa kaupunkia, joka on säilynyt myös sodan aikana.  Erityisesti minua viehätti upea kirkon torni.  Matkalla leikkipuistoon ihmettelimme erikoista suolahoitorakennelmaa, joka oli valitettavasti korjaustöiden alla.  Siinä suolavesi valuu seinämää pitkin alas ja hoidosta voi istahtaa nauttimaan penkeille.  Lüneburgin kaupunki näyttäytyi meille kauniina ja aurinkoisena paikkana.

 

Lüneburgin vanhaa kaupunkia.

Torialue.

Jättisuuret jäätelöannokset.

Suolahoitoseinä.

Ilmaista suolahoitoa.

 

Hyvää juhannusviikkoa!

 

 

4 kommenttia:

  1. Näyttipä mielenkiintoiselta eläintarhalta. Ihania taloja ja rautatieasema. Suolahoitoseinä on minulle uusi tieto, miten se toimii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villieläinpuistossa on monta reittiä, joista voi valita esim. lapselle sopivanmittaisen. Tytär kertoi, että seinää pitkin valuu suolavettä runsaasti, jolloin se pisaroi ympäristöön ja siinä voi hengitellä suolan kyllästämää kosteaa ilmaa. Luulen, että käymme siellä vielä joskus toistekin.

      Poista
  2. Mielenkiintoista että tiedät isäsi suvusta niin pitkälle historiaan. Varmasti mukava päästä käymään paikan päällä. Suolahuoneessa olen istuskellut mutta tämä virtaava vesi oli uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serkkuni on tutkinut sukua 1600-luvulle vaimonsa kanssa, kiitos heille! Jos olisimme olleet henkilöautolla liikkeellä, olisimme menneet hautausmaalle tutkimaan hautakiviä.

      Poista