Joulukortteja.

 

Kaksiosaisia kortteja.

Päätinpä askarrella joulukortit hyvissä ajoin ja ryhdyin puuhaan eilen aamulla heti aamupalan jälkeen.  Olin varannut materiaalia kirjakaupan askarteluosastolta ja lisää kaivoin omista varastoista.  Niinpä syntyi 46 korttia, osa on keskenään samanlaisia.

 

Yksiosaisia kortteja.

Muutamassa blogissa huomasin kauniita koreja, jotka oli tehty tilkkutyötekniikalla.  No, pitihän minunkin kokeilla.  Ompelemani kori on kyllä pienempi kuin ohjeessa, mutta sitä oli oikein mukavaa ommella.  Ja työhön löytyivät kaikki tilkut resurssilaatikosta.  Tukimateriaalina käytin silitettävää laukkuhuopaa.  Vuorikangas ja nauha kahvoihin ovat myös resurssitarvikkeita.

 

Kori kankaasta.

Olen jo pitkään kaivannut seinäkelloa tietokoneen luokse ja kesällä ostin kaksi koneistoakin.  Toinen niistä joutui kuitenkin keittiön "sammuneen" kellon palvelukseen (keittiössä pitää olla seinäkello ) ja sitten siivotessa pudotin Ateljeeni seinällä olevan kellon, joka tietysti rikkoontui ja piti korvata toisella koneistolla.  Vihdoin pääsin askartelukauppaan ostamaan kolmannen koneiston.  Kellotaulun pohja oli jo ostettu.  Päällystin sen "liinalla", jolla oli koristeltu hääpöydät vanhemman tyttäreni hääjuhlassa.  Numeroiksi liimasin tarroja.  Taisi tulla lapsellinen kello, mutta hyvin se näyttää aikaa.

 

Olisiko tämä pöllökello? Ei ainakaan käkikello.

Kiitos kommenteista!  Hyvää advanttiaikaa!

Värillisiä pussukoita.

 

Auringon valoa marraskuun pimeyteen.

Luin jonkun henkilön blogista, että eri kuukausina voisi ommella tietynvärisen työn.  Marraskuun väri näytti olevan keltainen - piristää kummasti pimeää vuodenaikaa - ja niinpä syntyi keltainen pussukka.  Elokuu piti mennä harmaalla: ompelin kaksi harmaata pussukkaa.  Välissä piti muistaakseni olla sinistä ja vihreää.  Niitä ei löydy puhtaina, mutta ehkä kahdesta pussukasta löytyy molempia värejä.

 

Harmaata, sinistä, vihreää...

Kirjaston vanhasta Burdasta pisti silmään hassu kassi, johon tarvittiin tilkkukangasta, tikkikangasta, vetoketju ja nauhaa hihnoiksi.  Olipa nopea ommella.  Tikkikangas asettui sisäpuolelle, mihin pystyy piilottamaan jumppavermeet.  Ulkopuolelle mahtuu jumppamatto.  Joo, kassia voi käyttää koiran kantamiseen, mutta eihän meillä sellaiselle ole tarvetta.

 

Jumppakassi.

Kassin yläpuoli.

Kassiin mahtuu tanssilenkkarit ja paljon muuta.

Sohvan nurkassa on päässyt syntymään pari villasukkia.  Lanka on jäänne mieheni villapaidasta ja on Seiska Vekkaa.  Neuloin sukat kärjestä aloittaen: silloin näkee, kuinka pitkiin varsiin lanka riittää.

 

Sähkönsiniset villasukat.

Toiseen neuleeseen ostin langan, Katian Concept -merinovillaa.  Siitä syntyi myssy ja tupsuksi asettelin turkishännän kappaleen, jonka ompelin ensin puuvillanauhaan kiinni ja kiinnitin myssyyn hakaneulalla, jotta tupsun voi irrottaa pesun ajaksi.  Toinen kerä lankaa jäi käyttämättä; pitääkö neuloa vielä toinenkin myssy!

Pian tarvitaan villapäähine.

 

Kiitos vierailusta ja kommenteista!  Joulua kohti mennään!

Näiden tähtien alla.

 

Tähtiblokkeja.

Vihdoin sain valmiiksi tänä syksynä aloitetun peiton. En itsekään ymmärrä, miten aika virtaa niin nopeasti, ettei mitään jälkeä synny.  Tosin hyvä syksyhän nyt on ollut: ilma on ollut lämmin, metsässä punaposkisia puolukoita ja suppilovahveroita sekä lammen sammalessa kirpeitä karpaloita. Siellä viihdyn todella hyvin.  Lisäksi erilaiset harrastusryhmät ovat myös käynnistyneet oikeasti eikä tarvitse enää netin kautta suorittaa niitä.

Ensimmäisen ompelun jälkeen.

 

Uusimman peiton mallin löysin saksalaisen Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1.  Aluksi leikkasin neliöitä, joista kokosin 4x4-neliön.  Tämän neliön leikkelin vielä osiin ja täydensin sen viiden neliön avulla tähtiblokiksi.  Mielenkiintoinen prosessi.  Asettelin neliöt kärjen varaan, jolloin piti vielä ommella kolmio-täydennyspalat reunoille.  Työ vaati enää kapeat reunakaitaleet.

 

Toisen ompelun jälkeen.

Käytin välivanuksi ohutta vanulevyä ja tikkauksen suoritin aaltotikkauksella.  Reunakantin leikkasin vinoon punakuvioisesta kankaasta.  Nimeksi tälle peitolle annoin Näiden tähtien alla. 

 

Valmis peitto.

Ompelukin voi olla terveydelle haitallista.  Minua vaivasi loppukesästä kipeä kantapää.  Edellisenä kesänä sitä hoidettiin akillesjänteen tulehduksena, nyt en edes viitsinyt mennä lääkäriin.  Onnekseni hierojani paneutui asiaan ja kertoi miehellään olleen samanlaisen vaivan rekkamiesaikana.  Hän epäili, että vaiva olisi syntynyt minullekin työmatka-ajoista.  Kun seuraavana päivänä istahdin koneen ääreen, tajusin, että minähän olen "kaasutellut" ompelukoneella joskus montakin tuntia päivässä!  Ei siihen tarvita rekkaa!  Niinpä vaihdoin kaasujalaksi vasemman jalan (onhan se kömpelö!).  Ompelukonettani voi kyllä käyttää ilman poljintakin, mutta ohjaan kangasta mielellään molemmin käsin.  Kiitos taitavan hierojan, oikea jalkani on kunnossa.