Joulukalenteripalkintoja.

Palkintoja arvauksista.

Joulukuussa minulla oli ilo osallistua Marlen joulukalenterin arvauskisaan. Voi ihmettä: onnistuin arvaamaan neljän (vai oliko niitä viisi!) lokeron tarvikkeet!  Täytyy sanoa, että kisailu oli hauskaa ja samalla ihmettelin Marlen ahkeruutta.  Kun tekee 24 postausta peräkkäisinä päivinä, se vaatii aikaa. Meidän lukijoiden on sitten helppo nauttia mukavista tarinoista. 

Kehyskukkaro on kaunis päältä ja sisältä.

 Tällä viikolla posti toi mielenkiintoisen paketin, jonka sisältö oli tosi kaunis.  Ruusukukkaron paper piecing -ruusussa värit liukuvat kauniisti toisikseen, toisen puolen kankaassa toistuvat violetti ja vihreä valkoisella pohjalla sekä vuorikankaassa samat värit kertautuvat.  Isompi pussukka on tehty niin mielenkiintoisesta kankaasta, että siinä olevia tekstejä oikein pysähtyy tutkimaan . Pienempi pussukka johdattaa minut ihmettelemään jänöpupun jälkiä metsään.  Molemmat pussukat ovat taitavasti ommeluja ja vuoritettuja.  Suunkin sain vielä makeaksi.  Taidan säästää suklaan hiihtotakin taskuun. Mieheni tuumi, että sielläkin näkyy olevan yksi väkertäjä, mikä tarkoittaa kiitosta ja kunnioitusta käsityöntekijöitä kohtaan. Lämpimät kiitokset palkinnoista!
 

Tyylikäs pussukka.

Turkiksia pakkaseen.

Tuunattu turkki.

Ystävättäreni oli perinyt edesmenneeltä tädiltään krimiturkin.  Täti oli hyvin pienikokoinen ihminen, joten turkille piti tehdä jotakin.  Ystävättäreni ehdotti nappien siirtoa ja hihojen pidentämistä.  Toki nekin tein, mutta kävin etsimässä kirpparilta lisämateriaalia.  Niinpä löysin krimikaulurin, josta sain kiilapalan takakappaleeseen.  Rohkeasti vain leikkasin hartioiden keskelle viillon ja ompelin siihen kiilan.  Niin, ei minulla ole turkiskonetta, mutta olen opetellut turkispiston käsin.  Ompelun jälkeen kostutus ja pingottaminen, sitten tukikankaan ompelu virvittäin, päälle villavatiini ja vuoriin vielä kiilapala.  Hihansuihin ompelin rannekkeet kasaaamalla kaulurin jämät. 

   

Krimiturkki takaa.

Oman turkkini ompelin 30 vuotta sitten piisamin pääkappaleista: kansalaisopiston opettajalla oli jämämateriaalia (selkäkappaleet oli jo käytetty) eli silmien välissä piisamilla on tumma kaistale ja poskissa vaaleat kaistaleet.  Niinpä turkissani on rytmityksenä kaksi vaaleaa yhtä tummaa kohti.  Silloinkin ompelin kaikki palaset käsin ja opettaja kertoi turkin valmistuneen ennätysajassa.  Syynä oli toisen tyttären lähestyvä synnytys (hän täyttää kahden viikon kuluttua 30 vuotta!).  Silloin opin nuo turkiksen ompeluun liittyvät jutut.  Myöhemmin täydensin asua ompelemalla siihen sopivan hatun.  Myös lapsille valmistin turkissomisteisia päähineitä.  Turkki on ollut minulla käytössä lähes joka talvi.

   

Lyhyt piisamiturkki.

Palojen kirjo näkyy hyvin takakappaleessa.

Viimeksi kerroin ommelleeni kokeilublokkeja.  En tykästynyt niiden valmistukseen, joten sijoitin blokit kasseihin, jotka jatkavat matkaansa lähetyspiirin arpajaispalkinnoiksi.  Melkein kaikki kassikankaat olen saanut joltakin, nyt ne joutuvat kierrätykseen.  Ehkäpä joku ilahtuu keväänvihrästä kauppakassista.

   

Kauppakasseja.

Sorruin tämän vuoden alussa käymään kangaskaupassa ja mukaan läksi vain yksi kangas: kukkakuvioinen gollegeneulos.  Piirsin neulosjakun kaavan Diana Moden -lehdestä ja ompelin jakun lisäten siihen taskut.  Varastoista pengotut vetoketjut taskunsuissa tekevät vaatteesta monikäyttöisen.

   

Gollegejakku kevään jumppiin.

Kiitos kommenteista!

Tilkkupalapeli kasassa.

Punaisista ruutupaloista oli helppo aloittaa.

Olipas mielenkiintoinen joululahja, nimittäin tuo tilkkutyöaiheinen palapeli.  Tein sitä monta tuntia päivässä ja välillä kahvin juontikin siirtyi tunnilla, kun en tajunnut ajan kulumista.  Kyllä osasi olla koukuttava palapeli.  Toisaalta: palapelissä ja tilkkutyössä on paljon samaa eli yritetään saada palat asettumaan kauniisti toistensa lomaan.  Aloitin työn punaisista paloista ja seuraavaksi etsin  (lähes) kaikki reunapalat ja piirsin aluspahviin oikean kokoisen suorakulmion.  Osa paloista oli sellaisia, että tunnistin heti kankaan, mihin alueeseen se kuuluu.  Haastavin osa oli tuo vaalealle pohjalle aplikoitu köynnös ja sen tein viimeiseksi.  Huh, nyt ehkä ennätän tehdä  ompelutöitä, kun viimeinenkin pala on paikoillaan.

Palapeli valmiina.

Haastavin kohta eli paljon vaaleaa, tylsää pintaa.

Kokeilin tilkkulehden mukana tullutta mallinetta (orange peel templates), jolla voi tehdä kaarevia saumoja.  Taitaa jäädä kokeiluasteelle, en ainakaan vielä tuntenut menetelmää omakseni.  Kangasta leikatessa malline ei tahtonut pysyä paikoillaan ja kangasta tuntui jäävän hukkaan.  Lisäksi minulla ei ollut hajuakaan, pitäisikö keskipala leikata täysvinoon vai onko sillä mitään merkitystä.  Kaipa noillekin blokeille on jotain käyttöä. Samalla sain kokeilla myös lankaleikkuri Gizmoa.
  

Kokeiluja kaarevasta mallista.

Hiihtokausi on nyt polkaistu käyntiin, kun eilen ja tänään sivakoin 8 kilometriä.  Olipa nautinnollista lykkiä kauniissa säässä ja hyvällä ladulla.

Luistavia latuja kaikille!