Tallinnassa.

Aurinko laskee Tallinnassa.

Alkuviikosta meitä odotti kolmen päivän matka Tallinnaan.  Köröttelimme bussin kyydissä Länsisatamaan, missä nousimme Eckerö Line Finlandian kyytiin.  Parissa tunnissa saavuimme Tallinnaan, missä oli jo kesä: nurmikot olivat vihreitä, narsissit kukassa ja puissa vihreitä lehden alkuja.  Enimmillään lämmintä oli +20*C.  Majoituimme Viru-hotelliin, missä meidän huone sijaitsi 13. kerroksessa.  Olipa mukava istuskella ikkunalaudalla ja katsella kaupungin näkymää satamaan päin.  Auringon laskettua Tallinnassa syttyivät tuhannet valot.

Vilkasta liikennettä.

Osallistuimme kiertoajelulle, jonka aikana kävimme Tallinnan TV-tornissa.  Opas kertoi mieleenpainuvan tarinan, miten itänaapuri ei saanut tornia valloitetuksi, koska tornissa olleet työmiehet keksivät laittaa hissin oven väliin tulitikkuaskin.  Näin Tallinnan asukkaat saivat pitää yhteyttä ulkomaailmaan ja pysyivät ajantasalla.  Pääsimme hissillä tuonne 170 metriä korkeaan torniin, mistä näkyi kauas.

Tallinna iltavalaistuksessa.

Kävimme myös Ulemiste-ostoskeskuksessa, joka oli melko sokkeloinen paikka.  Sinne mahtuu iso joukko erilaisten kauppaketjujen liikkeitä.  Tulomatkalla hyppäsimme bussin kyydistä Karnaluksin ostosparatiisin kohdalla pois.  Tavoite oli löytää soft sell -kangasta ulkoilutakkiin.  Kaupassa oli runsaasti kuoseja, mutta useimmat olivat enemmän lasten makuun.  Niinpä päädyin ostamaan hillapuuron punaista ja lisäksi mustaa soft selliä.    

Materiaalia ulkoiluvaatteisiin.

Edellistä tilkkutyötä tehdessäni huomasin, että olisi kiva omistaa sauman rulla-aukaisija, koska siinä saumanvarat silitettiin auki. Sellainen rulla löytyi mukaan.  Ostin myös ompelu- ja koneneuloja.  Mukaan tarttui myös kolme kerää sukkalankaa, koska joku kertoi, että noissa langoissa on merkkilanka, josta osaa aloittaa toisen sukan samasta kohtaa ja myös ohje, milloin aloittaa kantapää jne.

Ostoksia: leikkurin terät, sauman aukaisurulla, ratkoja ja neuloja.

Sukkalankoja.

Kangasosastolta löysin myös pari puuvillakangasta; en tiedä, päätyvätkö tilkkutöihin vai vaatteiksi.

Puuvillakankaita.

Pitihän meidän vielä tehdä pieni kävelykierros Vanhassa Kaupungissa.  Suklaata ja makeisia vielä kassiin ja sitten vain kotimatkalle.

Kaupunki elää myös yöllä.

Siskolle.

 

Champagne supernova.

Olin jo aloittanut tilkkutyön, joka on tähti, kun minut yllätti tieto, että vanhin siskoni oli nukkunut ikiuneen nopeasti edenneeseen sairauteen. Tajusin, että tämä työ tehdään siskoni muistolle; hän oli myös innokas ja taitava käsityöihminen. Vaihdoimme keskenämme uusia idoita ja opetimme toisillemme uusia tekniikoita. 

 

Keskustähdessä on ruusuja.

Ompelin kerrankin ohjeen mukaan, joka oli Today´s Quilterin liitelehdessä Star of the show.  Tämä tähti oli nimetty Champagne supernovaksi.  Kaikki materiaali löytyi omista kangaslaatikoista. Taustakankaana käytin valkoista lakanakangasta ja välissä on ohut vanu.  Tikkasin työn ommeljuovia pitkin. Taustalla on ripustuskuja, koska työ on lähinnä seinävaate.

 

Ainon muistolle.

Mietin nimeksi jotain taivaankappaletta (Kalevalan Ainoa en voinut ajatella, koska hän hukuttatui).  Kun sopivaa supernovaa ei löytynyt, annoin työlle nimen Aino.  Hyvää taivasmatkaa, sisko!

 

Idän sinililjat availevat kukkasiaan.

Viime aikojen sää on suosinut kevään etenemistä.  Vaikka lunta on vielä jäljellä, idän sinililjat kukkivat seinän vierustalla.  Sisäkylvöt ovat tällä kertaa syötäviä: herneenversoja ja auringonkukan versoja salaattiin.

Herneenversot maistuvat kesältä.

Aurinkoista pääsiäistä!

 

Pieni olkalaukku.

Maaliskuun loppupuolen lumisateiden jälkeen saamme nauttia huhtikuun alun runsaasta aurungonpaisteesta.  Hyvä niin.   Meillä kävi kutsumaton vieras eli sairastuimme koronaan.  Mieheni aloitti ja kahden päivän kuluttua myös minun testi näytti plussaa.  Aamu oli sama, jolloin minun piti lähteä ajamaan Tahkolle, katsastamaan tilkkupäivien antia.  Olin odottanut tapahtumaa kaksi vuotta -koronan vuoksi se aina vain siirtyi- ja nyt en siis pääsytkään sinne.  Suuri pettymys!  Toivottavasti joku mukana ollut laittaa hyvän postauksen tapahtumasta.  -Tauti oli aika kenkku: minulla särki kropassa kaikkia paikkoja, jotka olivat aikaisemmin elämäni aikana olleet rikki.  Nyt olemme jo voiton puolella, vaikka välistä tulee kova väsymys.

Työpöydällä odotti nahkapala, jonka taivuttelin pikkulaukuksi.  Varastossa oli loppuunkulunut laukku, josta irrottelin lukon ja katsoin vähän malliakin.  Ompelin sen ihan tavallisella koneella käyttäen tasasyötintä, koska materiaali oli ohutta.  Laukun saa kiinni vetoketjulla ja läpällä.  Vuorikankaaksi valikoitui puna-kulta-puuvilla.  Sisäpuolelta löytyy kaksi taskua, toisessa vetoketju.  Mieheni auttoi niittien kiinnittämisessä.

Olkalaukku.

Iloinen vuorikangas.

 

Ompelin jälleen yhden tyynynpäällisen.  Ystävättäreni täyttää ensi viikolla 70 vuotta, joten kasasin päällisen niin, että siitä löytyy 70 tilkkua, suurin osa neliöitä, myös muutamia kolmioita.  Toivottavasti ennätän toimittaa lahjan, ennen kuin lahjan saaja lukee tämän postauksen.

Riemunkirjava tyyny.

Pääsiäinen on kohta ohi, mutta siitä huolimatta toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!

 

Tyynysetti.

 

Sinisiä tyynyjä.

Kun pääsin alkuun pienten palasten hyödyntämisessä, sitä piti vain jatkaa.  Näinhän tilkkutyöt tehtiinkin aikaisemmin, kun materiaalista oli pulaa.  Nyt olivat vuorossa sinisävyiset kolmiot.  Niitä oli niin runsaasti, että ompelin niistä kolme tyynynpäällistä ja vielä yhden pussukan. Tulipahan ainakin yksi rasia tyhjäksi.  Vanun sijasta käytin loppuunkuluneita froteepyyhkeitä eli kierrätystä sekin.  Tikkaukset tein vinottain lähellä ommeljuovaa.  Kolmannessa tyynyssä asettelin kolmiot tuulimyllyiksi.

Tässä kolmioiden alaosat ovat samaa kangasta.

Tuulimyllyasettelua.

Viimeiset palat pussukkaan.

Tilkkulehdessä oli ohje roikkuliin.  Ompelin niitä neljä, joista kaksi jo päätyivät lähetyspiirin arvontaan ennen kuin muistin kuvata ne (samoin jäivät kuvaamatta patalaput ja kassi). Pitänee joskus ommella lisää roikkuleita.

Kaksi roikkulia jäi varastoon.

 

Hävitysrintamalla ovat olleet myös villalangat.  Jossakin uudessa neulelehdessä oli malli myssyyn, joka oli neulottu briossineuleella.  Tartuin haasteeseen, vaikka en tiennyt ko. neuleesta mitään. Käytin siihen kahta Seiska-Veikkaa (ohje oli Nalle-langalle), joten neuloin kuvion viisi kertaa (ohjeessa kuusi). Aluksi tuli virheitä, kun langankierrot eivät osuneet kohdilleen.  Periaatteessa neule on patenttineuleen muunnos, jossa levitetään ja kavennetaan. Nyt vielä mietin, minkä tupsun kiinnitän myssyyn.

Uutta opettelemassa: briossineulemyssy.

Tupsun valinta edessä.

Ulkona sataa lunta/räntää. Sitä on kyllä piisannut tällä viikolla joka päivä. Hiihtokelejä siis riittää.

Lisää resurssikopasta.

 

Kolmiot hyötykäyttöön.

Edelliselle tyynylle piti ommella pari, joten kävin taas jämäkolmioiden kimppuun.  Tämä kattaus sisälsi aikaisempia isompia kolmioita eikä niitä ollut ommeltu neliöiksi.  Siispä työssä piti ensin valmistaa neliöt. Laskin, että niitä oli 48 kappaletta, joten ompelin vielä yhden, mutta ihan erivärisen.  Löydätkö sen tyynystä?  Reunaan vielä kapeat kaistaleet ruusukangasta ja tikkaus neliöiden lävistäjiä pitkin. Takakappale valmistui vadelmakankaasta, josta kehkeytyi nimi Vadelmapuska.-  Itse asiassa vanhanajan tilkkutyöt tehtiin käyttämällä jätesilppukankaita, ja toisaalta uudessa Tilkkulehdessä oli paljon asiaa tästä teemasta.

 

Tyynysiskokset.

Värikkäät konvehtipaperit ovat myös odottaneet vuoroaan, osa valmiiksi silitettyinä.  Kiinnitin karkkipaperit suihkutettavalla liimalla kevyesti vanhaan lakanaan ja neulasin päälle muovin.  Sen jälkeen tikkasin kerrokset kiinni, ompelin vetoketjun, laitoin vuorin ja ompelin pussukaksi.  Kieltämättä kankaasta ommeltu pussukka on helpompi kääntää oikein päin.  Karkkipaperit ja muovi ovat niin jäykkiä. 

 

Karkkipaperipussukoita.

Tuumasin miehelleni, että jokin noista karkkipussukoista pitäisi antaa Fazerin edustajalle.  Niinpä yksi pussukka - Fazerin sininen -konvehtikääreistä - päätyi edustajalle, joka oli ilahtunut siitä suunnattomasti.  En ennättänyt sitä edes kuvata.  Kolme muuta on ommeltu Mozartin kuula -kääreistä, Lindin suolakinuskipapereista ja  Fazerin Tumma Geisha -kääreistä.  Papereita on vielä jäljellä, mutta muovin loppuminen siirtää projektia eteen päin.

Resurssilaatikon aarteita.

 

Aurinkoinen tyyny.

Kun ompelin peiton Kaffe Fassettin kankaista (postaus 22.01.2022), tein nurkkapalojen yhteydessä pieniä pikakolmioita, jotka ovat odottaneet päämääräänsä.  Niinpä aloin ommella näitä pieniä neliöitä yhteen, jolloin niistä muodostui neliö.  Kehystin neliön punertavalla ruusukankaalla ja tikkasin vinottain neliöiden lävistäjiä pitkin oranssi-keltaisella langalla.  Kun vielä lisäsin takakappaleen vetoketjuineen, tarpeista syntyi tyyny.  Kirkkaiden värien ansiosta tyyny piristää lähetyvää kevättä ja sai nimekseen Kevätaurinko.

 

Oranssinkeltainen tikkauslanka on myös varastosta.

Vihreänsävyiset jämätilkut pääsivät hyötykäyttöön, kun ompelin niistä lehdenmuotoisen pikkumaton.  Osa tilkuista oli jo valmiiksi suikaleina, osaa piti jatkaa, osaan ompelin taitoksia saadakseni niistä kaarevia ja osaa leikkelin kaareviksi.  Työ ei vaatinut tikkausta, koska ompelin kalanruotosysteemillä pinnan, vanun ja taustakankaan läpi.  Reunakanttikin oli valmiina (jäänne jostain peitosta), joten ompelu sujui nopeasti.  Lehtimatto pääsi aluseksi riikinkukolle, jonka olen väännellyt kauan sitten rautalankakurssilla.

Lehtimatto.

Riikinkukko ihmettelee uutta alustaansa.

Pitkästä aikaa ompelin myös pari pussukkaa.  Molemmat ovat markiisikankaan loppuja, toinen Ikeasta, toinen Marimekkoa.  Taitavat mennä hyväntekeväisyyteen.

Markiisikangaspussukoita.

Neulekoneen kaverina.

 

Merinovillaa.