Poolo.

 

Ostoskassi.

Viime viikolla minulla oli lähetyspiiri.  Niinpä ompelin tilaisuuteen pieniä töitä arpajaispalkinnoiksi.  Ensin valmistui kassi.  Ompelin pinnan ihan yksinkertaisista neliöistä, väriltään punaista ja mustaa.  Kehysvärinä käytin mustaa, jossa on hämähäkin seittejä.  Vuoritin kassin tummanpunaisella, ohuella puuvillalla.

 

Seittejä patalapuissa.

Käytin samoja kankaita kahteen patalappuun.  Ompelin samanlaisia patalappuja jo alkuvuodesta.

 

Kuusikulmaisia patalappuja.

Tein myös toisen setin patalappuja.  Nämä koostuvat seitsemästä kuusikulmiosta.  Mallin sain jonkun blogista; kiitos hänelle kivasta ohjeesta.

 

Merinovillainen poolo.

Vaateompelu on jäänyt vähemmälle viime aikoina, mutta eilen pistin töpinäksi ja ompelin miehelleni poolopaidan.  Materiaali on EK:n merinovillaa, jonka ostin muutama viikko sitten.  Kaavan piirsin SK-lehden helmikuun numerosta.  Mitoitus oli sopiva.  Kyllä merinovillaa on nykyisin saatavilla kauniita värejä.  Itse päädyin tuohon tummaan sinivihreään, koska mieheni käyttää vastaavia tummia vaatteita.

 

Tässä värit ovat lähempänä oikeaa.

Kauniita säitä on riittänyt pitkän aikaa ja eilisen myräkän jälkeen saimme taas kauniin sään tälle päivälle.  Olipa mukava hiihdellä taas 10 km:n lenkki.  Ehkä vielä saamme hankijaisetkin.

Tunnusana : Pöllö.

 

Maaliskuun peitto sai nimekseen Tunnussana : Pöllö.

Maaliskuu on jo tuntunut keväiseltä kuukaudelta: ilma on päivisin lämpöasteilla ja vesi tippuu räystäiltä.  Onneksi ladut ovat vielä kovia ja hiihtokausi jatkuu.  Hiihdon välillä olen pysähtynyt ompelukoneen äärelle ja näin olen kasannut yhden peiton.  Halusin käyttää siihen kangasta, jossa on pöllöperheen kuvia.  Näiden väliin sopi mielestäni Irlantilainen ketju -malli.  Huomasin englantilaisessa tilkkulehdessä mallin, jossa ketju oli rakennettu neljästä neliöstä.  Ompelin ensin nuo 2x2-neliöt punaisista resurssikankaista.

 

Kangasvalintoja.

Monessa ohjeessa malliin on käytetty paljon valkoista kangasta, mikä ei sopinut minun suunnitelmiini.  Niinpä ostin oranssin lakanan, jonka tylsää pintaa elävöitin ruiskuttamalla siihen punaista ja sinistä väriä suihkepullosta. Tämä kangas pääsi työhön pintakankaaksi.

 

Hellyttävä pöllöpari.

Leikkasin pöllöpaneelit samankokoisiksi ja kehystin niitä sopivasti, että sain ne passaleiksi vinoruutujen väliin.  Mietin tovin, saisinko ommelluksi reunakantin, jossa on paljon muitakin eläimiä.  Ylä- ja alareunaan leikkasin valmiista pöllökankaasta kaitaleet, mutta pitkät reunat rakentelin leikkaamalla kissakankaasta sopivia paloja.  Joukkoon pääsi myös kankaan reunaa, jossa on merihirviöitä. Näiden palojen väliin upotin sinisävyistä kangasta.

Merihirviö näyttää kiltiltä.

Taustakankaassa kisailevat mustekalat.

 Tikkauksena käytin koneesta löytyvää aaltotikkausta.  Reunakantin yhdistelin punasävyisistä jämistä, jotka odottivat vuoroaan resurssikopassa.

Taustakankaaksi päätyi EK:n pala, jossa on mustekaloja.  Taisi tulla aika sekalainen eläintarha.

Kiitos vierailusta! Hyvää kevättä.

Kissatyyny.

 

Joulukukka?

Onkohan meillä vielä joulu menossa, kun amaryllis ja joulukaktus puhkesivat vielä kukkaloistoon!  Joulukaktus kukki joulun aikaan ja nyt uudelleen.  Minulla oli hieman kitukasvuinen amaryllis, jota olin jo heittämässä kompostiin, kun satuin kurkkaamaan lehtien väliin: ohoh, uuden kukkaputken alku siellä pilkotti.  Amaryllis sai siis jatkoaikaa ja komeilee nyt neljän kukan voimin.

 

Amarylliksen hehkua.

Ompelurintamalla olen tehnyt pari pientä työtä.  Patalappuja on nopea ommella.  Huomasin amerikkalaisessa lehdessä vinkin, missä ommellaan ensin kaitaleista blokki, joka leikataan yhdeksään osaan.  Sivujen keskipalat pyöräytetään seuraavan sivun keskelle ja sitten kasataan tästä uusi blokki.  Ihan mukava ommella.

 

Uusia patalappuja.

Joululahjakirjasta kokeilin kissablokkia, jossa siis syntyy kaksi kissaa, toinen ylösalaisin.  Kirjassa oli toteutettu koko peitto kissoista, minä tyydyin ompelemaan vain tyynyn.  Itse pidän blokin suunnan oikeana siten, että tumma kissa on alhaalla (tumma maa, vaalea taivas), mutta mieheni mielestä vain vaalea kissa erottuu, joten sen pitäisi olla oikein päin. Pitäisi kai osata valita värien tummuusasteet tarkasti.  Ompelin kissojen silmät ja kuonon pään kankaista.  Tikkauksilla sain kissoihin hieman muotoa.

Vaalea kissa oikein päin.

Tumma kissa oikein päin.

Hyvää alkanutta maaliskuuta.

Tilkkupalapeli.

 

Palapeli.

Taas löytyi tilkkupeiton malli, jota piti päästä kokeilemaan.  Joulupukin tuomasta kirjasta (Eli Thomae: Schätze aus der Restekiste) päätin kokeilla yhtä palapelimallia; niitä oli kirjassa 7 erilaista!  Leikkelin ensin 6,5 cm:n kaitaleita ja katkoin ne 16,5 cm:n ja 6,5 cm:n paloihin.  Yhteen palapelin palaan molempia tarvitaan kaksi.  Sitten vain konttasin olohuoneen lattialla asetellen paloja lähinnä värien mukaan eli lähes samoja värejä ei saa olla vierekkäin, muutoin palat eivät erotu toisistaan.  Myös tummia ja vaaleita paloja yritin asetella tasaisesti ympäri peittoa.  Tähän työhön pystyin upottamaan monta pientä kankaan loppua.

 

Kankaiden loppuja.

En osannut laskea etukäteen, minkä verran paloja tarvitaan.  Niinpä niitä piti leikata lisää.  Ompeluun kului myös kaksi päivää, koska työ etenee rivi kerrallan.  Reunoille ompelin vihreät kukkakaitaleet, joten nimeksi valikoitui Palasia kukkakedolta - nimi Palapeli kuulosti niin tylsältä.  Taustakangas on yksinkertainen vihreä lakanakangas.  Tikkauksen ompelin vinoruuruiseksi, katsoin mallia kirjasta.  Myös reunakantti on omenanvihreää.  Saapas nähdä, syntyykö palapelejä joskus lisää.

Yksityiskohta peitosta.

Valmis peitto hangella kuvattuna.

Ruututikkaus ja omenanvihreä tausta.

Meillä on lunta ennätysmäärä. Eilen virallinen mittaustulos oli 92 cm. Kylläpä jo riittäisi tämä lumimäärä.

Lumimassaa kotimme katolla.

 Hyvää helmikuun loppua ja kiitos, jos jaksoit kommentoida.

Kalenterisukat ja lintuja.

 

Kalenterisukat.

Reilu vuosi sitten Suuri Käsityölehdessä oli ohje kalenterisukkiin.  Sen mukaan piti neuloa polvisukat, joihin neulotaan joulua odotellessa joka päivä yksi kuvioraita.  Kaivelin tuon lehden esille marraskuun lopulla ja ryhdyin puuhaan.  Totesin hyvin pian, että aikataulu oli minun rikkonaisille kyynärpäille ihan liian tiukka, mutta jatkoin työtä vähitellen: muutama kerros päivässä.  Sukat ovat myös siinä suhteessa erikoiset, että samaa raitaa ei neulota kahdesti eli kumpikin sukka on yksilö.

 

"Eripariset" kuvioinniltaan.

Niinpä lankavarastoni hupeni hieman.  Lanka on Nalle-lankaa; pohjaväri on pinkkiä (kahta eri väriä!) ja kuviolanka meleerattua harmaata.

 

Bongasin tällaisia lintuja.

Ennen joulua ompelin pienen tyynyn, johon applikoin hiiriä.  Ohje oli englantilaisesta Today's Quilter -lehdestä.  Samassa lehdessä oli myös ohje pieneen seinävaatteeseen, missä lintupari istuu oksalla.  Koska aplikointi tuntui mukavalta, valmistin tuon pikkutyön.  Tällä kertaa maltoin tikata myös pohjan tiheästi.  Lehden mukana sain myös työhön sopivan ripustussysteemin.  

 Ulkona sataa lunta tuulen riepotellessa sitä joka paikkaan.  Aamulla on siis taas lumitöiden paikka eli kuntosali löytyy omasta pihasta.  Hyvää helmikuuta!

Juhannusyön taikaa.

 

Värikylläinen peitto.

Päätin, että joulupukin tuomat kankaat eivät mene koppaan marinoitumaan.  Niinpä otin ensimmäiseksi projektiksi punasävyisen Kaffe Fassettin palakokoelman.  Mietin ensiksi timantinmallisia blokkeja, mutta vinoonleikatuista paloista jää niin paljon hukkaan, että päädyin suoriin paloihin.  Leikkasin aluksi kaikki kankaat 23 cm x 23 cm:n neliöiksi, jotka sitten puolitin ja ompelin palat yhteen.  Leikkasin jälleen puoliksi eo. saumaan nähden kohtisuoraan, käänsin toisen palan 180 astetta ja ompelin yhteen.

 

Neliöiden puolikkaat yhteen...

 

.. . ja leikkaamisen jälkeen sain taas uusia neliöitä.

 

Syntyneen 2x2-neliön vastakkaisiin kulmiin ompelin pienet keltaiset kolmiot.  Sitten vain sommittelemaan tilkkupintaa olohuoneen lattialle, koska en omista suunnitteluseinää.  Niin, tämä peiton malli löytyy Kaffe Fassettin kirjasta Tilkkutöiden taikaa.  Siitä on esitetty kaksi eriväristä mallia (Moody blues ja Moody whites).  Tämän perusteella peiton nimeksi olisi pitänyt antaa Moody reds tai Moody violets, mutta kankaiden värikylläisyys toi mieleeni juhannuksen: Vanhan uskomuksen mukaan neidot keräsivät 7 erilaista kukkaa ja laittoivat ne juhannusyöksi tyynyn alle, jolloin tuleva sulho näyttäytyisi unessa.  Kyllä tuosta värien ilotulituksesta saisi värikkään kimpun. Niinpä annoin peitolle nimen Juhannusyön taikoja.

Moody blues -peitto.

Fassettin peitto on tehty pienemmistä paloista kuin omani, mutta hän ei itse tee ompeluosuutta.  Toisaalta minun peitto on torkkupeitto eli kooltaan pienempi.

Juhannusyön taikaa.

Koska peiton tilkkupinta on niin värikäs, laitoin myös taustakankaaksi violetin, kuviollisen kankaan. Tikkasin suorin ompelein saumojen molemmin puolin, mutta kiersin blokkien leikkauskohtiin syntyneet neliöt.

Mukana on retrokankaita.

 

Entisiä peittoja annoin jälkikasvulle joululahjaksi.  Nyt on hyvä syy ommella uusia tilalle.

Hyvää tammikuun loppua ja kiitos kommenteista.

Tähtiliina.

 

Tähtiliina.

Kylläpäs vuosi on lähtenyt sutjakasti käyntiin; tammikuu on puolivälissä.  Olen toki istunut pieniä rupeamia ompelukoneen äärellä ja jotain valmistakin on syntynyt.  Joululahjalehdestä poimin heti jouluisen liinan, joka oli ommeltu sinisävyisistä batiikkikankaista.  Niinpä kaivelin kätköistä omat batiikkikankaat ja valitsin niistä violetin ja vaaleanpunaisen sekä lisäksi yhden vaaleanharmahtavan kankaan.  Ohje oli tarkoitettu ommeltavaksi paper piecing -tekniikalla, mutta en jaksanut ryhtyä niin tarkkaan puuhaan, vaan tein työn suurpiirteisesti.  Ehkä pientä tarkkuutta olisi tarvittu, mutta olen armelias itselleni.  

Värit sopivat mielestäni hyvin keskenään.

En laittanut väliin vanua, vaan silitin taustalle  kovikekankaan.  Nimeksi annoin Joulutähti.  Ehkäpä tämänvärinenkin joulutähti syntyy jalostuksen tuotteena. Liinan koko on n. 75cm*75cm.

Lehden malli oli ommeltu sinisen ystäville.

Hyvää alkanutta vuotta!