Maailmanpyörä.

Hehkuvan punaisia unikkoja.

Kesä on tullut nopeasti ja ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu.  Helteen vaikutuksesta kaikki kukat ja puut puhkeavat nopeasti kukkimaan, mutta kukinta kestää vain hetken.  Kastelukannu on iltaisin ahkerassa käytössä.  Perunapenkeissä komeilevat rehevät varret ja salaattia pääsee jo syömään. 

Maailmanpyörä.

Kesäkuun torkkupeittokin on valmis.  Blokkimallin sain Burda patchwork -lehdestä (syksy 2016).  Kokeilin mallia jo tyynyihin, mutta pienellä pinnalla ja ajattelemattomilla värivalinnoilla kuvio ei erottunut.  Kankaiden leikkaamisen jälkeen ompelu sujui nopeasti.  

Kankaiden leikkaaminen.

Työhön valitaan kaksi eri väriä; minulla ne ovat viininpunainen ja sininen.  Kankaista leikataan suorakulmioita, jotka puolitetaan lävistäjiä pitkin, puolet lävistäjistä toiseen suuntaan.  Näin syntyneiden suorakulmaisten kolmioiden terävien kulmien pitää olla 30 astetta ja 60 astetta.  Leikkausavuksi kannattaa piirtää malline.  Sivujen mittasuhteet voi kokeilla tai laskea esim. seuraavasti.  Jos tunnet lyhyen sivun, voit laskea pitkän sivun kertomalla sen tan60:llä.  Jos taas tunnet pitkän sivun, jaa se tan60:llä.  Laskemiseen tarvitset tietysti funktiolaskimen.  Minulla nuo sivujen mitat ovat 11,5 cm ja 20 cm.  Kuvasta näkee, miten kolmiot kannattaa asetella ja ommella ensin pareittain yhteen.

Kuvioiden muodostuminen.

Tällä kertaa ompelemani peitto on siitä erilainen, että en ommellut reunakaitaleita, vaan tilkkupintaa riittää reunoihin asti.  Taustakangas on Robert Kaufmannin käsityöpuuvillaa.  Levitin kankaan viininpunaisilla kaitaleilla.  Tikkasin peiton ensin vaakasaumoja pitkin ja sitten jokaiseen kolmioon pienemmän kolmion.  Käytin tikkaamiseen sinistä ja viininpunaista lankaa. Reunakantti on vinoonleikattua viininpunaista puuvillaa.

   

Suoraa tikkausta.

Taustakankaassa toistuvat samat värit.

Neilikat pitävät auringon valosta.

Hyvää kesäkuun loppua!

Omenan kukkia, pää tyynyllä.

Omenapuiden kukkiessa.

 Kylläpä luonto heräsi nopeasti kesään: peruna on taimella, samoin salaatti ja herneet, tulppaanit hehkuvat ja ruoho kasvaa leikkuria kaivaten.  Keväällä silmiin osui EK:ssa kaunis kukallinen trikoo, lienevätkö omenan kukkia.  Ostin sitä 70 cm eli juuri kesäpuseron verran enkä laittanut sitä kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin heti valmiiksi.  Somistin kaula-aukon pienellä pystykauluksella.

Kukkia myös puserossa.

Today's Quilter -lehdestä löytyy aina kuukauden blokki, joka yksinään on noin tyynyn kokoinen.  Toteutin yhden noista malleista.  Olin mukamas huolellinen leikatessani kankaat ja käytin annettua saumanvaraa, mutta ommeltuani kolme riviä huomasin, etteivät saumojen leikkauskohdat olleet sinne päinkään.  Eka kertaa eläissäni luulin palojen päätyvän roskiin (pientä silppua!).  Sitten tuli sääli mielestäni nättejä kankaita ja aloin sovitella paloja uudelleen vierekkäin siinä puitteissa kuin se oli mahdollista.  Pitääkö kaiken olla aina niin täsmällistä?  Ole armelias itsellesi!  Etenin rivi kerrallaan, joka välissä sovittaen.  Olin tyytymätön, kunnes tikkasin pinnan kummasti luikertelevia saumoja pitkin.  Ohoh!  Pikkuvirheet katosivat pois näkyvistä.

   

Timanttiblokki.

Taustakappaleen ompelin hirsimökkitekniikalla.  Keskipalaksi laitoin kettupalan, jonka olen itse painanut.  Ketun on piirtänyt siskoni tytär, joka pyynnöstäni piirsi minulle useita erilaisia eläinhahmoja painettavaksi.  Hän on todella taitava piirtäjä ja kettu on hänen lempihahmonsa.  Kiitos hänelle siitä. -Tikkasin taustakappaleen samantyylisesti kuin päällispuolen.  Tyynyn alareunassa on vetoketju.

   

Kettu loikkii taustakappaleessa.

Hyvää alkanutta kesää!

Espanjalainen puutarha.

Espanjalainen puutarha.

Toukokuun tilkkupeitto, Espanjalainen puutarha, on valmis.  Käytin siihen kuvapaneelit, jotka jäivät jäljelle maaliskuun peitosta Espanjalainen keittiö (muutama käsityöaiheinen on vielä jäljellä).  Peiton värimaailma on violetti. 

Lintublokki.

 Today's Quilter -lehdessä oli peitto, johon oli ommeltu lintublokkeja.  Valmistin kaksi tällaista blokkia täydentämään puutarhatunnelmaa.  Vartalon ja siipien väriero olisi voinut olla jyrkempi.  Mutta kylläpä olin osia yhdistäessä huolimaton: toinen lintu lensi selällään ja oli pompannut ihan peiton yläreunaan.  Huomasin virheen vasta sitten, kun olin jo tikannut peiton ja lähetin kuvan peitosta ystävälleni.  Eipä siinä auttanut muu kuin nöyrtyä ja ottaa ratkoja käsiin.  

  

Tämäkin pääsi omalle paikalleen.

Käytin tikkaukseen koneestani löytyvää valmista kaartelumallia ja tein suhteellisen harvan tikkauksen.  Näin peitosta tulee pehmyt ja se asettuu käytössä mukavasti viluisenkin torkkujan päälle.

  

Puutarhatyökaluja.

Ruutujen välissä tekstejä.

Herkkiä kuvia.

Taustakankaaseen käytin tilkkutyökankaan, jota on ollut vaikea yhdistää muihin kankaisiin.  Se ei yksinään riittänyt, joten ompelin sinivioletista kankaasta kaitaleet molemmille sivuille ja alareunaan.

Jemmasta löytyi myös useita metrejä valmiiksi leikattua ja silitettyä vinokaitaletta.  Nyt se löysi paikkansa.

   

Osista rakenneltu tausta.

Toukokuu herätteli luonnossa olevat kasvit esille.  Läheisellä metsäaukiolla pilkisteli melko mukavasti korvasieniä, joita keräsin kahdella metsävaelluksella.  Maistuivat kyllä muhennoksena, mutta osa päätyi myös pakastimeen.

  

Metsäherkkuja.

Hyvää alkanutta kesäkuuta!  Kiitos kommenteista!

Marimekkokuosia ylle.

Mekko Marikuosista.

Ostin vuosi sitten Seinäjoen tangomarkkinoille mennessämme Kyyjärven Paletti-ostoskeskuksen Marimekon myymälästä kankaan, jonka ompelin nyt mekoksi. (Tänä vuonna ei tangomarkkinoita eikä muitakaan tanssitapahtumia järjestetä! Harmi!) Valtiovarainministeri Katri Kulmunilla olen nähnyt mekon, joka on samaa kuosia.  Mietin mallia pitkään.  Lopulta sopiva löytyi Diana Moda -lehdestä, nyt espanjankielisestä.  Piti taas olla tarkkana kokonumeron kanssa, että piirrän oikean koon. (Italiassa kokonumerointi on erilainen kuin meillä.)

   

Alkuperäinen malli.

Lehden malli oli ommeltu trikoosta, joten siinä ei ollut vetoketjua.  Minä lisäsin omaani sellaisen ja laitoin sen sivusaumaan siten, että vasen hiha ja sivusauma vyötärön alapuolelle aukeavat.  Mieheni mielestä se oli hassu ratkaisu, mutta tämän ikäisenkin pitää pystyä pukeutumaan itsenäisesti.  Harmi vain, että ei ole oikein tilaisuuksia uusien mekkojen pitämiseen. - Joo, kangaskaapissa odottaa toinenkin Marimekon kangas.

  

Kaula-aukkoa kehystää edessä poimutelma.

Taskut lisäävät käyttömukavuutta.

Tanssiva tikki kaipaa tietty tanssillista liikuntaa.  Niinpä pyysinkin äitienpäivälahjaksi tunnin sukkatansseja kotona.  Toiveeni toteutettiin!  Kiitos!

Sateenkaaren tuolla puolen.

Lasten lauluja.

"Olemme kädellisiä olentoja ja meillä on tarve käyttää kehoa, koskettaa ja saada jotain näkyvää aikaan.  Tutkimusten mukaan käsityö voimauttaa ja rauhoittaa.  Sen avulla voi löytää oman tilan tuntua ja levollisuutta kiireen keskellä."

Tämä on lainaus Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pölläsen tekstistä.  Miten totta joka sana.  Kaikki käsillään tekevät toki ovat tuon aina tienneet, mutta nyt poikkeustilan aikaan asian sisäistäminen tuo lohtua ja auttaa meitä jaksamaan kohti parempaa aikaa.

  

Sateenkaaren tuolla puolen.

Ompelukoneen äärellä olen ommellut bargello-teknikalla seinävaatteen, joka sai nimekseen Sateenkaaren tuolla puolen.  Käytin siihen hiljattain hankkimiani batiikkikankaita, mutta myös muita kankaita, osa yksivärisiä.  Varastossa oli valmiiksi hankittua vanua ja taustakankaaksi laitoin tylsää lakanakangasta.  Kikkailin sen verran perinteisestä bargellotyöstä, että osa suikaleista ulottuu kehyksen yli.  

Kehykseen on piiloutunut painamani pöllö.

Tikkaus muodostuu puun lehdistä köynnöstäen.  Tikkauslanka on peräisin Hampurista.

Puunlehvätikkausta.

Lauluja lapselle.

Lähetin Saksaan kirjapaketin maaliskuun viimeisenä päivänä.  Ajatukseni oli, että lapsenlapsi saisi pääsiäispyhiksi uutta lukemista, mutta kylläpä paketin matka kesti: se saaapui perille vasta eilen eli oli matkalla kuukauden!  Ostokirjojen lisäksi paketoin tekemäni laulukirjan.  Kokosin siihen suomalaisia lastenlauluja.  Sitä oli mukava koostaa.

Tuttuja lauluja.

Tyynyjä.

Väri-iloa tyynyissä.

Sohvan nurkassa kököttäneet tyynyt ovat olleet jo pitkään kulahtaneen näköisiä.  Tartuin vihdoin toimeen ja ompelin uudet päälliset.  Monet näistä kankaista olivat Pariisin matkalta vuonna 2012  ostettuja FQ-paloja, jotka olivat purkautuneet vyötteistään ja siitä syystä edullisia. 

  

Tasasivuisia kolmioita.

C

 Ensimmäiseen tyynyyn leikkasin tasasivuisia kolmioita.  Today's Quilter -lehdessä oli hyvä ohje, miten kolmiot voi leikata käyttäen viivottimen asteikkoa.  Asettelin kolmiot "timantiksi" ja täydensin pinnan suorakulmioksi.  Tähteeksi jääneistä kolmioista syntyi kolmio tyynyn taustapuolelle.

   

Taustalla kolmio.

Toinen tyyny.

Toiseen tyynyyn otin mallin muutaman vuoden takaisesta Burdasta, mutta tuo malli vaatisi selkeän värien järjestelyn, jotta se näyttäisi hyvältä.  Tyynyssäni tuo ei toteudu.  Eipä se haittaa, sillä nämä kaksi tyynyä ovat ne, jotka mytistetään selän taakse sohvalla tai lattialla rönöttäessä; siihen ne kelpaavat.  Malli jatkuu tyynyn päästä toiselle puolelle. 

Kuvio jatkuu.

Toiseen kasasin vanun pienistä vanulevyn jämäpaloista, toiseen löytyi venyvää villavatiinia.  Tikkauksessa yritin matkia Tilkunviilaajan tikkausta, mutta omani taisi tulla harvempaa.  Pesua varten tyynyjen lyhyissä päissä on vetoketju.

   

Neulosmekko.

Mekkoon sopii vanha patellavyö.

Kaappien siivouksessa osui käsiin jämäkkä luonnonvalkoinen neulos. Valmistin siitä mekon, jonka kaavan piirsin italialaisesta Modelliina-lehdestä.  Ostin lehden Savonasta viime lokakuussa.  Luultavasti neuloksen ompelu unohtui kauan sitten, koska arvelin pienten lasten pyyhtivän siihen suunsa!  Huh, nyt lapset ovat kolmenkympin kahta puolta, ja ainoalle lapsenlapselle antaisin mekkoni suttaamisen anteeksi, jos vain sain pitää häntä sylissäni (Välimatka ja korona estävät!).  Mallissa oli takana vetoketju, mutta totesin, ettei mekko tarvitse sitä.  Tämän ajan henkeen lienevät nuo hihojen suut.  En tiedä, ovatko ne epäkäytännölliset.

Hyvää kevään odotusta!

Kirsikan kukkien aikaan.

Huhtikuun tilkkupeitto.

 Jos maailma ei olisi keikahtanut nurin eli Korona-virus ei olisi suorittanut maailman valloitusta, olisimme lähteneet Saksaan ihmettelemään kirsikkapuiden kukintaa.  Jospa ne kukkivat ensi keväänäkin.  Niistä haaveillessa ompelin huhtikuun tilkkutyön, johon käytin suuren japaniaiheisen paneelikankaan.  Käydessäni paikallisessa kangaskaupassa ihastelin seinälle ripustettuja paneeleja ja niinpä sorruin ostamaan yhden (Oli vaikea valita monesta kauniista kankaasta!).  Sen ympärille sitten aloin ommella kankaita ilman suurempaa suunnitelmaa.  Monta kangassuikaletta upposikin tähän työhön.
   

Tikkausta kuvion mukaan.

Halusin työtä rauhoittamaan harmaata kangasta.  Sitä ei ollut varastossa, mutta värjäsin pätkän lakanakangasta Emotuotteen kangasväreillä: kostea kangas muovin päälle ja sitten vain sivelin leveällä pensselillä väriä ikään kuin maalia lattiaan.  Ei siitä tullut puhdasta harmaata, vaan hieman vihertävää, mutta näyttää sopivan tähän värimaailmaan.  

  

Taustakangas on vaatimaton.

Taustakankaaksi ompelin seurakunnan kirpputorilta ostamani pöytäliinan.  Reunakantit leikkasin ikivanhoista kukkakankaista, jotka ovat pyörineet laatikossa kauan. 

Meinasin antaa tilkkutyölle nimeksi Korona, mutta se ei oikein sopinut tuohon hempeään kuvaan.  Niinpä osuvampi nimivalinta oli Kirsikan kukkien aikaan.

  

Paneeli on viehättävä.

Eiköhän tästäkin jaksosta elämässä selvitä.  Kauniita pääsiäispyhiä!