Melkein syöty joulumuisto.

Piparilaavu.

Uusi vuosikymmen on alkanut, mutta keittiön pöydällä ovat vielä viimeiset palaset jälkikasvun taiteilemasta piparkakkurakennelmasta.  Aiheena oli tällä kertaa laavu, josta löytyivät jänikset, pöllö, orava, kamelit, kuuset, pensaat, puro, laituri, kivet ja nuotio.  Kaikki olivat kauniisti koristeltuja.

  

Tässä näkyy laavun koristeellinen katto.

Vävypojan taiteilema pupu.

Ennätin ommella joulun alla FQ-mysteerityön tilkkupinnan valmiiksi.  Huh!  Olin kyllä leipääntynyt koko työhön, koska kahdesta eka osasta puuttui käytettävän värin numero.  Toisesella kerralla arvasin sen väärin, jolloin blokeissa on vääränvärinen tilkku.  Kolmannessa osassa tein osia tuplasti (ohjeen mukaan), joista siis jäi puolet käyttämättä.  Periaatteilleni uskollisena kasasin pinnan valmiiksi, mutta en jaksanut enää tasata reunoja enkä tehdä muutenkaan "ykköslaatua", jolloin osa kulmista ei osunut kohdilleen. Niinpä seinävaate sai nimekseen "Väärinymmärretyt harakanvarpaat".  Eivätkös nuo ruskeat kuviot muistuta jälkiä, jollaiset syntyvät harakan taapertaessa hangella.  Taustakankaaksi riitti työssäkäytetty vaaleanruskea kangas.  Tikkauksen ompelin koneella ja reunakantit valmistin kankaiden jämistä.

Väärinymmärretyt harakanvarpaat.

Antoisaa ompeluvuotta ja -vuosikymmentä!

Mitä mahtaa löytyä paketeista...

Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 

Patalappuja tarvitaan aina.

Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.

Passikoteloita jälkikasvulle.

Trikoomekko siskolleni.

Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

Lapsuuden joulumuisto.

 LAPSUUDEN JOULU

Miten elävästi muistan sen vieläkin.  Punaisesta kreppipaperista muotoiltu joulukello sidottuna kuusenoksaan ja ripustettuna ylös seinälle, lähes katonrajaan.  Se oli isosiskon valmistama ja mielestäni tosi kaunis.  Pellon reunasta on haettu pieni kuusi, joka seistä töröttää pirtin nurkassa.  Oksilla on muutama kynttilä ja pieniä kimmeltäviä koristeita.

On jouluaatto.  Istun siskoni kanssa Aatulan pirtissä ja leikimme nukeillamme.  Jännittää mahan pohjassa.  Olenkohan ollut kiltti?  Tuokohan pukki lahjoja?  Uusi nukke olisi mukava.

Isä on lämmittänyt savusaunan.  Pehmoisten löylyjen jälkeen laulamme saunalaulun ja kylvemme vastalla.  Äiti pesee meidät.  Kiedomme nopeasti pyyhkeet ympärillemme ja kipaisemme kapeaa polkua pitkin takaisin Aatulan pirttiin.  Ihosta ja hengityksen mukana nousee huurua kohti tummansinistä taivasta, kohti ikuista avaruutta.  Suuret, lumiset puut ympäröivät kotipihamme ja antavat meille turvallisuuden tunteen: tämä on meidän oma, tuttu kotipiha.  Puiden lomasta kimaltelee muutamia tähtösiä.  Ne hymyilevät meille.  Äiti näyttää lyhdyllä valoa, kunnes tietää meidän päässeen rappusille. 

Mutta voi ihme: rappusille on ilmestynyt lahjakori!  Miten joulupukki on taas tullut sinä aikana, kun olimme saunomassa.  Eipä se pitkään harmittanut.  Kun äiti ja isä tulivat saunasta, pääsimme tutkimaan pakettejamme.  Voi, ruudullinen mekkokangas!  Kyllä äiti ompelee siitä meille kauniit mekot.  Saisikohan niihin valkoiset pyhäkaulukset!

Syömme vaatimattoman jouluaterian: perunoita, kinkkua, laatikkoa.  Äidin tiskatessa olemme pukeneet päällemme äidin ompelemat yöpaidat ja laulamme ja tanssimme kuin keijukaiset:

Sinivuorten yö,

siellä uuras työ,

se on päättynyt,

 jo on juhla nyt...

Mitä siitä, vaikka pakkanen on kuurittanut pirtin ovessa olevat naulan kannat alhaalta aina oven puoliväliin saakka.  Sisällä on lämmin ja siellä ovat kaikki minulle läheiset ja rakkaat ihmiset.

Pian on aika mennä nukkumaan.  Pujahdan tilkkutäkin alle, jonka äiti on ommellut sota-aikana.  Näen ikkunoissa kimmeltävät jääkukat ja -pitsireunan.  Miten kauniita.  Joulu on tässä ja nyt.  Se on minun sielussani.  Tallensin sen sydämeni sopukoihin lapsena eikä se lähde sieltä kulumalla eikä pesemällä pois.  Nukahdan onnellisena puhtaalta tuoksuvaa tyynyä rutistaen.

Lapsuuden joulumuisto 50-luvulta.

Makramee-kuusi.

Omaperäinen joulukuusi.

Monet ovat ommelleet kauniita joulukuusia paper piecing -tekniikalla.  Minä tein omani makramee-tekniikalla.  Käytin siihen Lankavan Pauliina-lankaa.  Mieheni osti minulle rimaa, josta hän katkoi pätkiä toivetteni mukaan.  Maalasin tikut vihreiksi - kangasväreillä, koska muuutakaan ei ollut.  Sitten vain solmeilin vapaamuotoisesti aloittaen ylhäältä ja lisäsin joka tikulle uusia lankoja.  Keltainen koristenauha on myös makrameesolmeiltu.  Latvatähti on tyttäreni virkkaama, löytyi lankakopasta.

Musta hame.

Suuri Käsityölehdessä oli kiva hameen kaava.  Toteutin sen mustasta Turon kankaasta.  Minua viehättivät nuo laskokset.

  

Tässä näkyy alkuperäinen malli.

Antoisaa joulunodotusta!

Sittenkin joulukortit postiin.

Kortteja lehtileikkeistä.

Aloitin maanantaiaamuna joulukorttien askartelemisen, vaikka postin lakon loppumisesta ei ollut varmuutta.  Korttipohjat olin ostanut jo ajoissa.  Liimattavia kuvia ja tekstejä ostin paikallisesta askarteluliikkeestä ja käsityömessuilta.  Jemmassa oli myös vanhoja kortteja, tarroja ja lehdistä leikattuja jouluisia kuvia, joten liimailu sujui nopeasti ja illalla minulla oli valmiina vajaat 40 korttia.

Vanhojen korttien kuvat ovat käyttökelpoisia.

Kolmiulotteisia seimi- ja enkelikuvia.

Joululaulujen myötä joulutoivotuksia.

Mysteerien mysteeri.

Viimeistelemättömiä tilkkuja!

Kylläpä tämä mysteerityö tökkii oikein viimeisen päälle.  Olen rämpinyt läpi kolme osaa, joista jokainen on mennyt pieleen ainakin jossain määrin.  Eka osassa mallin yhdestä kulmasta puuttui värikoodi.  Otin siitä selvää ja pääsin eteen päin.  Toisessa osassa oli sama ongelma.  No, valitsin itse puuttuvan kankaan ja pieleen meni.  Nyt ompelin kolmannen osan ja tällä kertaa lukumäärä ei täsmännyt.  Ompelin ohjeen mukaan kaikkia osia 8 kappaletta, mutta yhdistäessäni niitä ykkösosan palasiin tarvitsin niistä vain neljä!  Tosi mysteeri!!  Vai tarvitaanko noita kehyksiä neljännessä osiossa!  En jaksanut edes yrittää kohdistaa paloja saati tasoittaa palojen reunoja.  No, kyllä minä sen neljännenkin eli viimeisen osion räpellän loppuun!  En luovuta helpolla.
   

Pellavaliina valmiina.

Italiasta ostettu pellavainen pöytäliinakangas on nyt leikattu ovaalin muotoon.  Reunaan ompelin pitsin, joka löytyi jemmasta.
   

Mukava patalapun malli.

Tilkkuilon blogin ohjeilla kokeilin patalappujen ompelua.  Tosi kiva malli.  Kiitos, että Tilkkuilo jakoi ohjeen muillekin.  Näitä pitää valmistaa lisää.
   

Ostoskassi sinisen ystävälle.

Ompelin myös kauppakassin, joka menee lahjaksi ystävälle.  Kassissa on kaksi sivutaskua päällä päin ja yksi vetoketjulla suljettava sisällä.  Niissä voi pitää vaikka avaimia ja aurinkolaseja.

Syksystä talveen.

Lumikuorrutteisia omenoita.

  Kylläpä  talvi tuli yllättäen.  Lunta on maassa jo parikymmentä senttimetriä ja lisää sataa isoina lepareina.  Lumi on kuorruttanut marjaomenapuiden (toukkaisen) sadon tosi kauniiksi.  Pakkasyöt ovat ensin värjänneet pienet omppuset punaposkisiksi.
   

Trikoomekot ovat mukavia pitää.

Alkuperäinen malli, jossa on huppu.

Kuopion käsityömessuilta ostetut kaksi trikoota ovat jalostuneet vaatteiksi.  Ompelin mekon, jossa on suuret, näyttävät taskut.  Niiden valmistus olikin se suurin työ koko vaatteessa.  Kaavan piirsin  espanjalaisesta Diana Moda -lehdestä, johon hupun paikalle muokkasin korkean, kasaan "rypistyvän" kauluksen.
   

Kettuja puserossa.

Samaisesta lehdestä piirsin puseron kaavan.  Trikoo oli niin leveää, että 80 cm:n palasta riitti kangasta pitkiin hihoihin.  Tykästyin tuohon pääntiehen.
  

Kuvioitu pellava.

Välimeren matkalta löysin myös muutaman kankaan.  Savonassa osuimme sisustuskauppaan, missä oli tarjolla myös kankaita.  Ostin kivasti painettua pellavaa pöytäliinaksi.  Myös pieni pala silmää miellyttävää tilkkutyöpuuvillaa tarttui mukaan. 
   

Ruusuinen puuvilla.

Marseillesin kaduilla ei voinut olla törmäämättä vierasmaalaisiin kangaskauppiaisiin, joiden kojuissa välkehtivät erilaiset juhlavaatekankaat.  Koetin valita vähiten kiiltävän kankaan, josta sitten maksoin vain 4 euroa.  Pitänee ommella siitä jotain kesäjuttua.
 

Ohutta kesäkangasta.

Hyvää alkanutta marraskuuta!