Kevättä kohti.

Matto ontelokuteesta.

Muutama vuosi sitten olin hurahtanut ostamaan kerän ontelokudetta.  Niinpä ajattelin, että materiaali pitää laittaa hyötykäyttöön.  Virkkuukoukku numero 8 piti ottaa topakasti käteen: ei millään kynäotteella vaan reilusti kämmenotteella.  Kävin katsomassa googlen kuvagalleriassa malleja, mutta  toteutin maton omien mielikuvien mukaisesti ja kokeilin, miten usein tarvitaan levittämistä.  Etenin puoli kierrosta illassa ja joka kerren jälkeen annoin kyynärpäille kylmähoidon.  Nyt matto on valmis ja ilahduttaa WC:ssä kävijää.
    

Upeita lumikuorrutteita.

Eipä ole ollut näin lumista talvea moneen vuoteen.  Näppäilin lumisia kuvia ja lähetin niitä myös Saksaan ihailtaviksi.  Ovat kuulemma kuin satukirjasta!  No, tänään föhn-tuuli lämmitti ilman +4,5 asteiseksi.  Kävimme kyllä hiihtämässä 8 kilometriä, mutta en edes muista, milloin sukseni olisivat lipsuneet niin paljon. Uusi voide, joka oli tarkoitettu nollan kahtapuolta käytettäväksi, oli kyllä huono ostos!
    

Mitähän näistä lumista on jäljellä vappuna!

Visiitillä kangaskaupassa silmiini osui trikoo, joka halusi lähteä mukaan. Tiesin heti, mitä siitä tulisi.  Kaivoin espanjalaisen kaavalehden esille ja piirsin siitä tunikan kaavan.  Kuosittelin sitä niin, että lisäsin poimutusta miehustaan ja valmistin frillat hihansuihin, koska ne näyttävät olevan taas muodissa. Tunika on takaa hieman pitempi kuin edestä, vaikka kuvasta sitä ei huomaa.
    

 

Omenankukkia tunikassa.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja kiitos kommenteista!

Sinisiä ompeluksia.

Jaakobin tikapuut -tyyny 1.

Sininen kausi tilkkutyörintamalla näyttää jatkuvan.  Ompelin valmiiksi Jaakobin tikapuut -peittoon sopivat tyynynpäälliset.  Jämätilkkuja oli yllin kyllin.  Myös takkappaleet valmistin kankaiden lopuista.  Tyynyjen koko on 60 cmx60 cm ja ne avautuvat täyteen mittaan vetoketjun avulla.  Käytin yhdistämiseen vapaata tikkausta.

   

Jaakobin tikapuut 2 (ei yllä taivaaseen!)

Taustakappaleet tilkkupintoina.

Kaksi vuotta sitten ompelin opiskelukaverini miesvainajan solmioista pussukan, jonka annoin heidän tohtorinnaksi väitelleelle tyttärelle.  Nyt ompelin toisen pussukan, jonka annan heidän pojalleen.  Käytin koristeluun kravattien valmistajien merkkejä.

    

Pussukka kravateista.

Kravattipussukan toinen kylki.

Työkaverini tyttärellä on meneillään abivuosi.  Niinpä heillä olivat penkkarit pari viikkoa sitten.  Minua pyydettiin avuksi valmistamaan penkkariasu: jakkupuku, jollaista käyttää joku elokuva- tai tv-sarjan tähti (en tunnistanut).  Leikkasin peplumhelmaisen jakun, jonka myös ompelin lähes valmiiksi.  Kiitokseksi sain Fiskarsin kangassakset ja kortin, jossa on kuvattuna tuo tv-tähti työkaverini taitavin käsin.  Hän tekee pienkoteja ja on siinä tosi lahjakas.  Itse en jaksaisi enkä näkisikään näperrellä niin pieniä tavaroita.

    

Kiitoskortti valmistettu alkuperäisistä kankaista.

Hyviä hiihtokelejä ja aurinkoisia päiviä!

Kiitos kommenteista!

Jaakobin tikapuut.

Jaakobin tikapuut -peitto valmiina.

 Niinpä vain kävi, että peitto nimeltään Jaakobin tikapuut on nyt valmis.  Reilu viikko sitten vein sen Töölön tilkkupajaan tikattavaksi.  Tytär oli toivonut tikkausmalliksi jotain graafista mallia.  Pitkän mietinnän tuloksena päädyin viuhkamaiseen malliin ( jos muistan oikein, mallin nimi on Petra.)  Tytär tuumasi minun tehneen hyvän valinnan.  Kotiin päästyäni oli edessä reunakaitaleiden leikkaaminen (vain 9,5 metriä) ja ompeleminen.  Ompelin kaksinkertaisen vinokaitaleen oikealle puolelle koneella ja kiinnitin taitereunan nurjalle käsin.  Tänään aamupäivällä ompelin viimeiset pistot ja kiinnitin nimilapun.

    

Tikkausmalli on Petra.

Taustakankaalla tikkaus erottuu hyvin.

Helsingin matkalla minulla ja miehelläni oli paljon muutakin puuhaa.  Lauantaiksi olin varannut meille, pojallemme ja hänen kumppanilleen teatteriliput Helsingin kaupunginteatteriin, missä näimme ja koimme musikaalin Myrskyluodon Maija. Vaikka liput tuntuivatkin kalliilta, esitys Lasse Mårtensonin musiikkiin pohjautuen oli elämys. Nykyisin kaikki näyttelijät ovat myös laulajina taitavia, ja ammattiteatterin näyttämöiden monimuotoisuus ihastuttaa aina.

   

Käsiohjelmakin oli taitavasti tehty.

Sunnuntaipäivälle oli vielä vierailukohde: mieheni oli hommannut meille neljälle liput Fazerilaan.  Kiersimme vajaan tunnin mittaisen kierroksen, jonka päätteeksi sai syödä karkkeja niin paljon kuin jaksoi.  Suklaata ja lakritsia valui sisuksiin huima määrä!  Huh!  En tainnut syödä niin paljon makeaa edes jouluna.

   

Kuinka monta Mignon-munaa mahtuu pupuun?

Taideteos Fazerin omistajista ja muista vaikuttajista.

Koristeltuja suklaalevyjä.

Pääkaupunkiseudun liikenteessä on meitä "maalaisia" ajatellen yksi puute: matkalipun ostaminen on tehty vaikeaksi. Viikonlopun aikana kohdallemme osui kuusi lippuautomaattia, jotka olivat rikki. Sitten piti vain lähteä etsimään R-kioskia, mikä ei ainakaan matkalaukun kanssa ole mukavaa.  Teatteristakin kävelimme rautatieasemalle.  Muuten matka oli hyvin antoisa.

Hameita.

Kuluneilla viikoilla päätin poistaa käytöstä kulahtaneita arkihameita ja ommella uusia tilalle.  Hyvän sysäyksen ompelulle antoi viime vuoden viimeisin Suuri Käsityö -lehti, jossa oli peräti kolme kivannäköistä hameen kaavaa.  Toteutin niistä kaksi.  Vuosia sitten Pajulahden vaatepalasta hankittu punaruudullinen kangas pääsi ensiksi käsittelyyn.  Olin jo aikaisemmin ommellut siitä jakun/tunikan.  Nyt se sai parikseen kellohelmaisen hameen.
    

Hillapuuron punainen hame ja jakku.

Seuraavana käsittelyyn pääsi italialainen pukukangas.  Valmistin siitä hameen, jossa on avolaskos edessä.  En vielä osaa sanoa, miten tuo malli toimii.  Siinä on ainakin mukavat taskut.
    

Lähes musta hame.

Samaan putkeen ompelin vielä vihreän hameen monta vuotta palvelleen perushamekaavan mukaan.  Kangas on Tazzian pala ja on marinoitunut kaapissa jo riittävän kauan.  
     

Vihreä perushame.

Kaikkiin hameisiin löytyivät tarvikkeet (kangas, vuorikangas, vetoketju ja nappi/hakanen) tarvikekaapista.  Jatkossa ne tietysti täyttävät vaatekaappia, mutta eikös siivoaminen ole sitä, että siirretään tavaroita paikasta toiseen! 
   
 Antoisaa ystävänpäivää ja kiitos kommenteista!

Myöhästynyt joululahja.

Aputaso Berninaan.

Olin toivonut joulupukilta aputasoa ompelukoneeseen.  Tytär oli tilannut sellaisen Tampereen messuilta näyttäen myyjälle kuvaa ompelukoneestani.  Iloisena avasin lahjapaketin, mutta kun yritin laittaa tason ompelukoneeseeni, se ei mennyt paikoilleen.  Tytär soitti myyjälle, jolloin paljastui, että taso oli väärä MINUN koneelleni.  Pahoitellen myyjä pyysi lähettämään sen takaisin ja paluupostissa sain sopivan tason.  Samalla esittelen tässä yhden käsityöaiheisen joululahjan: kaava-arkin näköisen kassin. Se on superhieno.  Kiitos, tyttäreni!  Kassi huomattiin heti EK:ssa.
    

Käsityöihmisen kassi.

Pienten kangastilkkujen tuhoaminen on ollut taas käynnissä.  Ompelin "Sydänpeittoon" sopivan tyynynpäällisen, jolle annoin nimeksi vanhaa saksalaisiskelmää mukaellen "Ich hab' mein Hertz in Hamburg verloren".  Olin vähällä kirjoittaa "Ich hab' meine Tochter in Hamburg verloren".  No, onneksi tiedän, että tyttäreni on Hampurissa onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä eikä ole unohtanut suomalaisia juuriaan.  Pidämme yhteyttä viikoittain.  Tyylitelty sydänkuvio muodostuu tilkuista ja tikkauksesta.
   

Sydäntyyny.

Tyyny kastui hangella kuvatessani. (taustan kulma)

Samoja kangasjämiä käytin vielä pussukkaan, johon lisäsin kissan kuvan.  Eivätkä ruusukankaat loppuneet sittenkään!
    

Kissa kukkien keskellä.

Pussukassa on kaksi erillistä lokeroa omine vetoketjuineen.

Kun olin saanut alussa mainitun aputason, piti sitä päästä kokeilemaan.  Niinpä leikkasin punasävyisiä neliöitä (16 cm x 16 cm) 18 kappaletta, joista ompelin kaksi neliötä.  Neulasin ne tarkasti saumoja pitkin (välissä vanu ja huopa) ja tikkasin saumojen vierestä.  Leikkasin neljäksi neliöksi eli sain näin neljä patalappua.  Toki ne piti vielä kantata.
   

Kerralla syntyi neljä pannulappua.

Toisella puolella vastaava ruudutus.

Kummipoikani täytti 40 vuotta.  Siispä ryhdyin kortin askartelemiseen.  Yritin tehdä "miehekkään" kortin.  Samalla kertaa askartelin muitakin kortteja, yhteensä 20 kappaletta, koska lähes kaikki entiset kortit oli käytetty.
   

Onnittelut.

Kortteja varastoon.

Kortteja lapsille.

Sää näyttää olevan merkillinen: samalle viikolle mahtuu pakkasta ja vesisadetta.  Alkuviikon pakkasten jälkeen keskiviikkona tuuli myrskyten ja lunta sataen, mutta sinnikkäästi kävin hiihtelemässä 8 kilometrin ladun, jota ei ollut avattu.  Seuraavana päivänä satoikin sitten vettä ja kaikkialla oli hurjan liukasta.  Onneksi sopivaa liikuntaa löytyy jumppien ja tanssien merkeissä.Liukkaita latuja ja tanssilattioita!

Kiitos kommenteista!

Tilkkujen jäännöksiä.

Lumitaidetta.

Uusi vuosi on alkanut lumisissa merkeissä.  Onneksemme lämpötila kävi välillä lämpimän puolella, jolloin lumi putoili pois katoilta ja puista.  Olemme myös välttyneet pitkiltä sähkökatkoilta.  Toisaalta lämpötalous ja ruuanlaitto hoituvat joka tapauksessa puuhellan ja puu-uunien avulla.  Lisäksi minua ilahduttaa aikaisin alkanut hiihtokausi: olen ollut suksien kanssa liikkeellä jo neljä kertaa.

Tyynyjä työn alla.

Ateljeessa ei ollut mitään aloitettua ompelusta, joten ajattelin käyttää valmiiksi leikattuja kangaspaloja ja -suikaleita.   Jaakobin tikapuut -peitosta jäi sinisävyisiä tilkkuja, joista ryhdyin kasaamaan tyynynpäällisiä.  En vielä tiedä, pitäisikö niiden kokoa vielä kasvattaa. Peittokin on vielä kesken eli se odottaa pääsyä Töölön tilkkupajaan tikattavaksi.  Olen kyllä värjännyt taustakankaan tummansiniseksi.

    

Jakku edestä...

... ja takaa.

Kangaskaupassa käydessäni silmiin osui kivannäköinen neulos, jossa on kukkia tummanvihreällä pohjalla.  Materiaali on ryhdikästä neulosta.  Ompelin siitä jakun itselleni.  Kaavan piirsin soveltaen omiin tarpeisiini Suuri käsityölehdestä (07/2017).  Lisäsin malliin pienet upotustaskut, jotka oli helppo ommella vyötärön poikkisaumaan.

    

Nappi taskunsuussa.

Hyviä hiihtokelejä ja luistavia tanssilattioita kaikille. 

 

Joulun aikaa muistellessa.

Piparirakennelma vuosimallia 2017.

Perinteisesti jälkikasvuni rakentelee piparitaikinasta kokonaisuuden, ei pelkästään piparkakkutaloa.  Lapset tulivat niin myöhään joulun viettoon, että piparirakennelma kasattiin vasta jouluaattoaamuna.  Yleensä aihe on valikoitunut johonkin paikkaan tai tapahtumaan menneen vuoden ajalta, mutta nyt aihe oli ihan irrallinen eli inkkarikylä.  Alueelta löytyivät inkkaripäällikkö, tiipii, joki, kanootti, kala hyppimässä vedessä, toteemipaalu, rosvo köytetttynä paaluun, aarrearkku, puita, pensaita, kiviä ja arjalainen kameli.  Tuo viimeksi mainittu saattaa kuulostaa rasistiselta, mutta se on lähtenyt jostain huulenheitosta liikkeelle ja saanut pysyvän paikan meidän piparkakkurakennelmissa.  Ennen lähtöään nuoret napsivat hahmot mukaansa, joten rakennelma ei ennättänyt ottaa makuja ympäristöstä.  Hyvä niin.
     

Toteemipaalu.

Virtahepo, nuotio ja aarrearkku.

Puussa vartioivalta pöllöltä taisi päästä ...

Joululahjaksi virkkaamani gekkoluolat ovat kuulemma kovasti käytössä.  Gekot ovat ottaneet ne omikseen ja nukkuvat niissä.  Kuulostaa tosi mukavalta.  Poikani lähetti niistä kuviakin.
    

Gekon unta.

Uni maistuu tällekin gekolle.

   

Lunta on täällä Keski-Suomessa ihan riittämiin.  Avasin hiihtokauden hiihtämällä metsätien pohjaa pitkin rantaan ja samaa reittiä takaisin.  Katoilta valuva lumi muodostaa hienoja rakennelmia.  Välistä puista tippuva lumi aiheuttaa sähkökatkoja: kirjoitin tätäkin äsken otsalampun valossa.  On mukava, että ollaan menossa kohti valoisaa vuodenaikaa.
    

Lumi valui ulkorakennuksen katolta.

Lumista alkuvuotta myös Etelä-Suomeen!