Matkalla

Elokuun alkupuolella teimme pikaisesti matkan Keski-Eurooppaan. Lensin mieheni ja poikani kanssa Müncheniin, missä seuraamme liittyi siellä asuva esikoistyttäremme. Heti lentoasemalla haimme vuokra-auton, jonka navigaattori "puhui" venäjää. Onneksi näppärä tyttömme osasi palauttaa laitteeseen tutut kirjaimet.

Aluksi ajelimme kohti Bodenseetä, määränpäänä kaupunki nimeltä Lindau. Paikka on saksalaisten suosima loma- ja piknikpaikka, rantaa maasta ei löydy niin kuin meillä Suomessa. Kävelimme Bodenseen rantaa pitkin. Kaunista. Oli helle, mutta järveltä kävi tuulenvire. Taustalla näkyivät Alpit. Ilmassa liiteli zeppeliini ja Bodenseellä seilasivat monenlaiset laivat.

Katutaiteilija näytti, miten tehdään suuria saippuakuplia.

Kylän läpi kulkiessamme ihastelimme kauniita rakennuksia.

Matka jatkui Itävaltaan, missä rajalla ostimme tiemaksutarran auton tuulilasiin. Ajelimme Bodenseen rantaa pitkin etelää kohti. Tabletin avulla etsimme yöpaikan: hotelli Weisses Kreuz, joka sijaitsee Feldkirchissä. Itse hotellin johtaja kävi toivottamassa meille aamupalalla "Guten Morgen".

Aamulla suuntasimme auton kohti Liechtesteinia ja sen pääkaupunkia, nimeltään Vaduz. Veimme auton parkkitaloon, mistä jalkauduimme kävelykadulle. Ostimme kortteja ja sormustimen, maksuvälineenä kelpaavat Sveitsin frangit. Näimme hauskoja patsaita. Tunnissa ehdimme kiertää ja katsastaa keskustan. Tulipahan nähdyksi uusi valtio täälläkin reissulla.

Hassu patsas "Nainen auringossa".

Katunäkymä Vaduzista: hevospatsaita ja linna vuoren rinteellä.

 

Palasimme Feldkirchiin, mistä käännyimme kaakkoon. Matka jatkui Hochalpenstrasselle, joka on maksullinen alppitie. Huh! Upeita spiraaleja, mahtavia maisemia. Poikamme, joka ajoi, tuumasi: "Hyvä, että olin ratissa. Korkeanpaikankammoisena ei voinut muuta kuin keskittyä ajamaan."

Ajelimme Innsbruckin ohi etelään. Brennerin solan edessä ajoimme maksullisessa tunnelissa. Kyllä tie- ja tunnelimaksut ymmärtää; haluan todellakin kulkea reittejä, jotka ovat kunnostettuja ja turvallisia.

Saavuimme Italian puolelle Vipitenoon, joka on Etelä-Tirolia ja on saksankielistä aluetta. Kaupungin saksalainen nimi on Sterzing. Yöpymispaikkana oli tällä kertaa alppimaja nimeltään Pension Alpenblick. Nimensä veroinen paikka, perheyritys, jossa on 10 huonetta.

Vanhoja linnoja ja kalliita teitä.

Alppimaisemia.

Kuuluisa Innsbruckin hyppyrimäki.

Näkymä Alpenblickistä Vipitenoon yöllä...

...aamulla.

Alppimaja.

 Aamuaurinko kultasi maiseman. Kelpasi siinä nauttia aamupala. Matka jatkui suuren out let -paikan jälkeen kohti pohjoista Itävallan puolelle. Pysähdyimme Innsbruckissa syömään.

Ylhäällä kulki tie, josta joku suoritti benji-hypyn.

Innsbruckin kävelykadulla näimme kauniita rakennuksia.

Postikorttimaisemia.

Zugspitze oli pilvien peitossa.

Saksassa viimeinen pysähdyspaikkamme oli Füssen, missä halusimme nähdä kuuluisan Neuschwansteinin linnan. Sen rakennutti 1800-luvulla Baijerin prinssi Ludvig, mutta hän hukkui mystisesti ennen linnan valmistumista. Linna on ollut esikuvana mm. Walt Disneyllä, kun hän on piirtänyt Prinsessa Ruususen linnan. Siksi usein ajattelemme satulinnojen olevan Neuschwansteinin linnan näköisiä. Upea linna. Emme päässeet sisälle, koska kierrokset olivat loppuunmyytyjä. Menimme kukkulalle bussilla, jota piti odottaa. Kannatti, vaikka helteessä seisominen väsytti. Alas tulimme jalkaisin.

Neuschwansteinin linna.

Lähellä näkyy Ludvigin isän linna Schloss Hohenschwangau.

Neuschwansteinin linnan sisäpihaa.

Helteessä matkustaminen ottaa voimille, joten oli hyvä palata Müncheniin. Vuokra-auton palautimme seuraavana aamuna. Sitten kiertelimme vielä Münchenin keskustassa mm. Wiktualmarktilla, joka on vanha markkinatori. Perinteisesti ostin taas kaksi valtavaa valkosipulia ja mausteita. Harrastimme hieman soppailua: vaatteita, kameralaukku ja poika sijoitti digijärkkäriin kesätienestejään.

Münchenin keskustan kävelykadulla.

Lähtöpäivänä miehet kävivät BMW-museossa. Me naiset vierailimme Körperwelten- näyttelyssä. Mielenkiintoista, mutta siellä ei saanut kuvata.

Automuseon kulmalla.

Oli taas mukava piipahtaa Keski-Euroopassa. Matkan antina on myös hyvä ruoka. Pojalle maistui lähes joka päivä Schnitzel, itse söin niitä kahdesti, toinen possua, toinen kalkkunaa. Myös Apfelstrudelia nautiskelimme matkan varrella.   Kiva reissu.

Koruja

Huh! Hellekausi alkaa pikkuhiljaa väistyä. Vaikka toki tykkään lämpimästä, niin alkoi olla hieman liian kuuma. No, on kyllä mukavaa, kun uimavedet ovat lämpimiä eikä niihin ole tullut sinilevää.

Kesän matkakäsityö oli virkkaus: puuvillalangasta valmistin kaulaliinan, jonka annoin tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi. Lankana käytin Schachenmayrin Cotton Bamboo Batik -lankaa ja mallin sovelsin virolaisesta käsityölehdestä.

Bambu-puuvillahuivi.

 

 

 

 

Koska helle jatkui, ompelin vanhasta pitkästä kietaisuhameesta hellemekon. Käytin hyväksi entisen vyön ja jätin helman pyöriön sivuhalkioon.

Vanhasta uutta.

Sitten iski koruntekokuume. Valmistin uusia koruja sekä korjasin vanhoja.

Kummityttöni on vihreän ystävä. Hän saa tämän setin joskus.

Vihreitä helmiä jäi tähteeksi, siis rannekoru ja korvikset itselle.

Katkennut caring hands -rannekoru kaipasi korjausta, punainen rannekoru täydentää samanlaista kaulakorua. Puna-violetti sormus ja korvikset syntyivät inspiraatiosta, valkoisen aidon helmirannekorun saa tyttäreni syntymäpäivälahjaksi.

Kaikissa korukuvissa on korujen alla uusia tilkkutyökankaita.

Kesämökin tekstiilejä

Aluksi laitan muutamia kuvia kasveista, jotka olivat komeassa kukassa viime viikolla.

Tämän perennan nimeä en tiedä, kukinta alkaa olla ohi.

Muutaman vuoden takainen äitienpäiväruusu jaksaa kukkia kesästä toiseen.

Jasmikkeissa oli tänä vuonna erityisen paljon kukkia, kyllä tuoksu on huumaava.

 

 

Seinäjoen tangomarkkinoilla käydessämme osuin kangaskauppaan, jossa oli asetettu kankaita kadun varteen. Sieltä silmiin pomppasi vanhanajan patjakankaan tyylinen kangas. Sellaista oli etsinyt mökille puusängyn päälle tulevan istuinpatjan päälliseksi. Kangas oli tosi edullinen (6 euroa). Ompelin päällisen ja kaksi tyynyä, kaikissa vetoketjut pesua varten. Mietintämyssyssä on vielä, teenkö vielä 2 pientä tyyntyä vai yhden ison.

Isäni on valmistanut tämän puusängyn sota-aikana, olen myöhemmin maalannut sen.

 

 

Viime viikolla huomasin kangaskaupan loppuunmynti-ilmoituksen. Sieltä matkaan tarttui pari uutta tilkkutyökangasta muutaman lankarullan ja vetoketjun lisäksi.

Oikealla olevat kankaat ovat aikaisempia hankintoja, etummaisena JoAnnin kangas, joihin ihastuin Amerikan matkalla.

Tangoillaan

Viime viikolla kului - helteestä huolimatta - monta päivää Seinäjoella, missä vietettiin 30. tangomarkkinoita. Majapaikkamme ei ollut kolmen tähden hotelli, vaan tilapäisesti siivottu ja sisustettu pakettiauto, jonka parkkeerasimme Seinäjoen musiikkikeskuksen pihaan. Karavaanipaikkaan kuuluu sähkö, wc:t ja suihku. Niillä pärjää.

Keskiviikkoiltana kohtasimme kadulla tangokulkueen, jossa taivalsivat kaikki finalistit, Arja Koriseva jne. Julkkiksia kerralla enemmän kuin näkee koko vuodessa. Ennen finaaleja kävimme katsomassa kilpailijoiden esiintymistaitoja monilla esiintymislavoilla. Seurasimme myös nuorten laulukilpailuja, ilmatangon tanssikisoja sekä lavatangon SM-kilpailuja. Tietysti tanssimme tangokadulla, Paviljongissa jne ja kävimme tanssikurssilla opettelemassa vanhaa tangoa. Kiva oppia uutta.

Avajaiset tangokadulla, Ilkka Vainion jutustelu.

Viime vuoden viehkeä tangokuningatar Heidi Pakarinen.

Vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäkimattila säväytti: "Joo, kyllä minulla on uudet housut, nämä ovat Marimekon kuosia Räsymatto."

Juotajat Marko Maunuksela ja Jukka Hallikainen sekä entiset kuninkaalliset.

Jo semifinaalissa miesten sarjassa erottui Teemu Roivainen: rento, hauska ja välitön tyyppi sekä oikein särmikäs ääni. Kun hän oli esittänyt finaalissa Tulisuudelman, yleisö ei todella pysynyt penkeissään vaan nousi seisaaltaan osoittamaan suosiotaan. Paras voitti.

Vanhoihin autoihin hurahtaneena piti ikuistaa Kyösti Mäkimattila ja vuoden '54 Chevrolet Bel Air.

Naisten finaalissa jännitys säilyi loppuun asti. Itsekin ajattelin pitkään, että Piritta Venho voittaa, mutta kyllä viimeinen kappale käänsi voittajaksi pirteän Maria Tyysterin. Oikea valinta tuomaristolta.

Tuoreet tangokuninkaalliset Seinäjoen yössä .

Isot peitot

Tilkkupeittoja olen ommellut luultavasti 15 kappaletta. Näistä 4 on parisängynpeitettä, muut yhden hengen sänkyihin tarkoitettuja. Ensimmäisen peittoni ompelin perinteisellä hirsimökkitekniikalla.

Ensimmäinen tilkkupeittoni valmistui yli 20 vuotta sitten.

Tämän peiton ompelin sisarelleni hänen 50-vuotispäivälahjaksi.

Nykyisin meillä on käytössä tämä peitto, valmistin sen n. 5 vuotta sitten, kun ripustin makuuhuoneeseen vaaleankeltaiset verhot. Peiton ohje löytyi ET-lehdestä.

Nyt tässä voin pitää muutaman välipäivän ompelemisista, koska vein ompelukoneen ja saumurin huoltoon. Minulla on tapana huollattaa koneet parin vuoden välein, niinhän autotkin huolletaan.

Ruisleipää ja ompelemista

Viime viikko hurahti kesänuhaa parannellessa. Tällä viikolla olen jo jaksanut jotain puuhastella. Kylmän sään pelottelemana lämmitin halkouunin ja leivoin ruisleipää: 6 pyöreää ja yhden polakan. Kyllä lämmin leipä on hyvää, kun voi vielä sulaa sen päälle. Nam! Vein leivän myös siskolleni syntymäpäivälahjaksi.

Sain myös valmiiksi mekon, jonka viskoosikangas on ostettu Euro-kankaasta, 16,90 euroa/metri. Kaavan kuosittelin saksalaisesta Diana Moden -lehdestä. Alkuperäisessä mallissa ei ollut vetoketjua, lisäsin sen, jolloin sain istuvamman (kapeamman) mallin. Yläselässä olevat kaksi nauhaa korvasin neljällä nauhalla.
Ensin tässä lehden malli...

Tässä minun versioni takaa...

...ja edestä.

Toivotaan, että pian tulisi lämpimiä ilmoja, pääsisi mekko päällä tanssimaan.