tiistai 26. elokuuta 2014

Matkalla

Elokuun alkupuolella teimme pikaisesti matkan Keski-Eurooppaan. Lensin mieheni ja poikani kanssa Müncheniin, missä seuraamme liittyi siellä asuva esikoistyttäremme. Heti lentoasemalla haimme vuokra-auton, jonka navigaattori "puhui" venäjää. Onneksi näppärä tyttömme osasi palauttaa laitteeseen tutut kirjaimet.

Aluksi ajelimme kohti Bodenseetä, määränpäänä kaupunki nimeltä Lindau. Paikka on saksalaisten suosima loma- ja piknikpaikka, rantaa maasta ei löydy niin kuin meillä Suomessa. Kävelimme Bodenseen rantaa pitkin. Kaunista. Oli helle, mutta järveltä kävi tuulenvire. Taustalla näkyivät Alpit. Ilmassa liiteli zeppeliini ja Bodenseellä seilasivat monenlaiset laivat.


Katutaiteilija näytti, miten tehdään suuria saippuakuplia.

Kylän läpi kulkiessamme ihastelimme kauniita rakennuksia.



Matka jatkui Itävaltaan, missä rajalla ostimme tiemaksutarran auton tuulilasiin. Ajelimme Bodenseen rantaa pitkin etelää kohti. Tabletin avulla etsimme yöpaikan: hotelli Weisses Kreuz, joka sijaitsee Feldkirchissä. Itse hotellin johtaja kävi toivottamassa meille aamupalalla "Guten Morgen".

Aamulla suuntasimme auton kohti Liechtesteinia ja sen pääkaupunkia, nimeltään Vaduz. Veimme auton parkkitaloon, mistä jalkauduimme kävelykadulle. Ostimme kortteja ja sormustimen, maksuvälineenä kelpaavat Sveitsin frangit. Näimme hauskoja patsaita. Tunnissa ehdimme kiertää ja katsastaa keskustan. Tulipahan nähdyksi uusi valtio täälläkin reissulla.

Hassu patsas "Nainen auringossa".

Katunäkymä Vaduzista: hevospatsaita ja linna vuoren rinteellä.
 
Palasimme Feldkirchiin, mistä käännyimme kaakkoon. Matka jatkui Hochalpenstrasselle, joka on maksullinen alppitie. Huh! Upeita spiraaleja, mahtavia maisemia. Poikamme, joka ajoi, tuumasi: "Hyvä, että olin ratissa. Korkeanpaikankammoisena ei voinut muuta kuin keskittyä ajamaan."




Ajelimme Innsbruckin ohi etelään. Brennerin solan edessä ajoimme maksullisessa tunnelissa. Kyllä tie- ja tunnelimaksut ymmärtää; haluan todellakin kulkea reittejä, jotka ovat kunnostettuja ja turvallisia.
Saavuimme Italian puolelle Vipitenoon, joka on Etelä-Tirolia ja on saksankielistä aluetta. Kaupungin saksalainen nimi on Sterzing. Yöpymispaikkana oli tällä kertaa alppimaja nimeltään Pension Alpenblick. Nimensä veroinen paikka, perheyritys, jossa on 10 huonetta.

Vanhoja linnoja ja kalliita teitä.

Alppimaisemia.

Kuuluisa Innsbruckin hyppyrimäki.

Näkymä Alpenblickistä Vipitenoon yöllä...

...aamulla.

Alppimaja.
 Aamuaurinko kultasi maiseman. Kelpasi siinä nauttia aamupala. Matka jatkui suuren out let -paikan jälkeen kohti pohjoista Itävallan puolelle. Pysähdyimme Innsbruckissa syömään.

Ylhäällä kulki tie, josta joku suoritti benji-hypyn.

Innsbruckin kävelykadulla näimme kauniita rakennuksia.

Postikorttimaisemia.

Zugspitze oli pilvien peitossa.

Saksassa viimeinen pysähdyspaikkamme oli Füssen, missä halusimme nähdä kuuluisan Neuschwansteinin linnan. Sen rakennutti 1800-luvulla Baijerin prinssi Ludvig, mutta hän hukkui mystisesti ennen linnan valmistumista. Linna on ollut esikuvana mm. Walt Disneyllä, kun hän on piirtänyt Prinsessa Ruususen linnan. Siksi usein ajattelemme satulinnojen olevan Neuschwansteinin linnan näköisiä. Upea linna. Emme päässeet sisälle, koska kierrokset olivat loppuunmyytyjä. Menimme kukkulalle bussilla, jota piti odottaa. Kannatti, vaikka helteessä seisominen väsytti. Alas tulimme jalkaisin.

Neuschwansteinin linna.

Lähellä näkyy Ludvigin isän linna Schloss Hohenschwangau.

Neuschwansteinin linnan sisäpihaa.

Helteessä matkustaminen ottaa voimille, joten oli hyvä palata Müncheniin. Vuokra-auton palautimme seuraavana aamuna. Sitten kiertelimme vielä Münchenin keskustassa mm. Wiktualmarktilla, joka on vanha markkinatori. Perinteisesti ostin taas kaksi valtavaa valkosipulia ja mausteita. Harrastimme hieman soppailua: vaatteita, kameralaukku ja poika sijoitti digijärkkäriin kesätienestejään.

Münchenin keskustan kävelykadulla.

Lähtöpäivänä miehet kävivät BMW-museossa. Me naiset vierailimme Körperwelten- näyttelyssä. Mielenkiintoista, mutta siellä ei saanut kuvata.

Automuseon kulmalla.
Oli taas mukava piipahtaa Keski-Euroopassa. Matkan antina on myös hyvä ruoka. Pojalle maistui lähes joka päivä Schnitzel, itse söin niitä kahdesti, toinen possua, toinen kalkkunaa. Myös Apfelstrudelia nautiskelimme matkan varrella.   Kiva reissu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti