Tyynyjä.

Väri-iloa tyynyissä.

Sohvan nurkassa kököttäneet tyynyt ovat olleet jo pitkään kulahtaneen näköisiä.  Tartuin vihdoin toimeen ja ompelin uudet päälliset.  Monet näistä kankaista olivat Pariisin matkalta vuonna 2012  ostettuja FQ-paloja, jotka olivat purkautuneet vyötteistään ja siitä syystä edullisia. 

  

Tasasivuisia kolmioita.

C

 Ensimmäiseen tyynyyn leikkasin tasasivuisia kolmioita.  Today's Quilter -lehdessä oli hyvä ohje, miten kolmiot voi leikata käyttäen viivottimen asteikkoa.  Asettelin kolmiot "timantiksi" ja täydensin pinnan suorakulmioksi.  Tähteeksi jääneistä kolmioista syntyi kolmio tyynyn taustapuolelle.

   

Taustalla kolmio.

Toinen tyyny.

Toiseen tyynyyn otin mallin muutaman vuoden takaisesta Burdasta, mutta tuo malli vaatisi selkeän värien järjestelyn, jotta se näyttäisi hyvältä.  Tyynyssäni tuo ei toteudu.  Eipä se haittaa, sillä nämä kaksi tyynyä ovat ne, jotka mytistetään selän taakse sohvalla tai lattialla rönöttäessä; siihen ne kelpaavat.  Malli jatkuu tyynyn päästä toiselle puolelle. 

Kuvio jatkuu.

Toiseen kasasin vanun pienistä vanulevyn jämäpaloista, toiseen löytyi venyvää villavatiinia.  Tikkauksessa yritin matkia Tilkunviilaajan tikkausta, mutta omani taisi tulla harvempaa.  Pesua varten tyynyjen lyhyissä päissä on vetoketju.

   

Neulosmekko.

Mekkoon sopii vanha patellavyö.

Kaappien siivouksessa osui käsiin jämäkkä luonnonvalkoinen neulos. Valmistin siitä mekon, jonka kaavan piirsin italialaisesta Modelliina-lehdestä.  Ostin lehden Savonasta viime lokakuussa.  Luultavasti neuloksen ompelu unohtui kauan sitten, koska arvelin pienten lasten pyyhtivän siihen suunsa!  Huh, nyt lapset ovat kolmenkympin kahta puolta, ja ainoalle lapsenlapselle antaisin mekkoni suttaamisen anteeksi, jos vain sain pitää häntä sylissäni (Välimatka ja korona estävät!).  Mallissa oli takana vetoketju, mutta totesin, ettei mekko tarvitse sitä.  Tämän ajan henkeen lienevät nuo hihojen suut.  En tiedä, ovatko ne epäkäytännölliset.

Hyvää kevään odotusta!

Kirsikan kukkien aikaan.

Huhtikuun tilkkupeitto.

 Jos maailma ei olisi keikahtanut nurin eli Korona-virus ei olisi suorittanut maailman valloitusta, olisimme lähteneet Saksaan ihmettelemään kirsikkapuiden kukintaa.  Jospa ne kukkivat ensi keväänäkin.  Niistä haaveillessa ompelin huhtikuun tilkkutyön, johon käytin suuren japaniaiheisen paneelikankaan.  Käydessäni paikallisessa kangaskaupassa ihastelin seinälle ripustettuja paneeleja ja niinpä sorruin ostamaan yhden (Oli vaikea valita monesta kauniista kankaasta!).  Sen ympärille sitten aloin ommella kankaita ilman suurempaa suunnitelmaa.  Monta kangassuikaletta upposikin tähän työhön.
   

Tikkausta kuvion mukaan.

Halusin työtä rauhoittamaan harmaata kangasta.  Sitä ei ollut varastossa, mutta värjäsin pätkän lakanakangasta Emotuotteen kangasväreillä: kostea kangas muovin päälle ja sitten vain sivelin leveällä pensselillä väriä ikään kuin maalia lattiaan.  Ei siitä tullut puhdasta harmaata, vaan hieman vihertävää, mutta näyttää sopivan tähän värimaailmaan.  

  

Taustakangas on vaatimaton.

Taustakankaaksi ompelin seurakunnan kirpputorilta ostamani pöytäliinan.  Reunakantit leikkasin ikivanhoista kukkakankaista, jotka ovat pyörineet laatikossa kauan. 

Meinasin antaa tilkkutyölle nimeksi Korona, mutta se ei oikein sopinut tuohon hempeään kuvaan.  Niinpä osuvampi nimivalinta oli Kirsikan kukkien aikaan.

  

Paneeli on viehättävä.

Eiköhän tästäkin jaksosta elämässä selvitä.  Kauniita pääsiäispyhiä!